Itsekkyyttä vaiko heikkoutta

Miksi kaikki muut maan päällä elävät kuolisivat lopullisesti?

Jokaikinen olomuoto kasa atomeja eli 0,00000000000001% jotain ja sekin "energiaa" eli materiaalisesti ei mitään. Mitä on siis olomuodon "kuolema"? Sehän vain palaa "energioihin", mutta ei häviä (kertoo energian häviämättömyyden laki). Kvanttifysiikka on osoittanut, että energia, taipuakseen "materiaksi" tarvitsee tekijän eli jonkun joka "tarkkailee" ja vaikuttaa havaitsemisellaan niin, että energia ilmentyy atomeina, ja sitä myöten havaittavana materiana/tapahtumana. Kuka/mikä on se joka havaitsee ja mitä? Itsekukin on se tarkkailija joka luo tarkkailemalla havaitsemansa energia-materian. Näin siis kertoo nykytiede.
Siis tarkkailijan on oltava ennen kuin materiaa voi ilmentyä, eikö vain? Mikä on se joka voi tarkkailla ja havaita? Sen täytty olla tietoisuus jonka vaikutus on kuin tuuli eli sitä ei itseään voi havaita vaan ainoastaan sen vaikutus. Ja sen täytty olla olemassa ennen kuin aivot ovat olemassa, sillä aivotkin ovat kasa atomeja! Tietoisuuden täytyy siis olla olemassa ennen kuin mitään voi ilmaantua, edes aivoja, energioista, eikö vain? Tämän mukaan tietoisuus ei ole siis riippuvainen materiasta (aivoista), mutta materia/energia (+aivotoiminta) ovat riippuvaisia tietoisuudesta. Kun materia palaa lopulta energioiden nollakenttään eli olomuoto kuolee, sitä ilmentänyt tietoisuus ei häviä mihinkään, ei edes kasvilla eikä eläimellä! Jokainen olomuoto on ainoastaan väliaikainen kokemuskenttä tietoisuuden kokemusten keräämisen sarjassa kuin helmet helminauhassa. Tietoisuus on kuolematon ja jatkuvasti kasvava ikuisuuden "leikkikentän" loputtomien mahdollisuuksien ilmentäjänä, ainoa joka ON ja pysyy! Ja se on meissä kaikissa kuten kaikessa muussakin...muuten sitä ei olisi !

Halu selviytyä - jopa kuolemasta - selittyy elävien olentojen yleisillä peruspyrkimyksillä. Niitä on kolme: Hankkia ravintoa, pysyä hengissä ja lisääntyä. Vaikea sanoa millainen on esimerkiksi muitten kädellisten lähilajiemme, delfiinien tai vaikkapa norsujen käsitys lajitoverinsa kuolemasta. Ainakin norsujen arvellaan surevan kuolleita lajikumppaneitaan.

Esi-isämme ovat olleet laumoissa eläneitä metsästäjiä ja ravinnon keräilijöitä. Laumassa elävälle lajille on yksilön lisäksi tärkeää myös koko lauman selviytyminen. Tästä lienee jäänyt perintönä uskomus, että lauman omaama "Oikea Uskonto" takaa koko lauman selviämisen jopa yli kuoleman, ja kilpailevat vääräoppiset laumat joutuvat kadotukseen.

Kun Jumala loi luomakunnan, siis kaikki elolliset olennot, niin kuolemaa ei ollut kenenkään osana. Luomakunnan kruunu, ihminen, jonka Luoja laittoi viljelemään ja varjelemaan, lankesi ja kuolema tuli osaksemme. Onneksi Jeesuksessa tuo kirous on voitettu ja iankaikkinen elämä on mahdollinen. Myös koko luomakunta vapautetaan ja asetetaan ennalleen.

Varmaan silloin kun laskeutui puusta. Uskiksilla on mahdottoman suuret luulot tärkeydestään. He "pelastuvat" ja jotka ovat eri mieltä joutuvat kidutetuiksi. Aika jännää.

Nykyihmisen historia ulottuu fossiililöytöjen perusteella noin 200 000 vuoden taakse. Tähän kehitystaipaleeseen varmasti liittyy lukemattomia erilaisia uskontoja ja uskomuksia, mutta niistä ei ole jäänyt meille tietoa koska kirjoitustaitoa ei ole ollut.

Jos ajatellaan tuo 200 000 vuotinen kehitystaival yhden vuoden mittaisena, saadaan mittakaava helpommin hahmotettavaksi. Tässä skaalassa nykyihminen kehittyi tammikuun 1. päivänä, ja nykyuskonnot kuten hindulaisuus, kristinusko ja islam näkivät päivänvalon vasta joulukuun 28. päivänä.