Tänään pystyn jo kirjoittamaan ja voin kertoa matkani tuoreeltaan.
Sain vielä astiat eilen illalla tiskattua, mutta istuessani sohvalle se alkoi.
Näin kuinka TV:n yläpuolella oleva seinä alkoi kupristumaan minua kohti. Osa siitä peitti TV:n kuvaruudun. Seinä muuttui sitten lilan siniseksi ja alkoi liikkua kohti alkuperäistä paikkaansa. Pystyin jatkamaan TV:n katselua vartin verran ilman uusia yllätyksiä.
Sitten kuulin naapurini keskustelevan seinän takana. Yhtäkkiä hänen äänensä muuttui kuiskaukseksi oikeaan korvaani. Tunsin pelkoa ja paniikkia. Nousin sohvalta ja kävelin ikkunan ääreen. Piha näytti normaalilta, ei siis hätää.
Kun käännyin takaisin astellakseni sohvalle, juomasin, että oikea jalkani oli muuuttunut lyhyemmäksi kuin vasen. Se vaikeutti kävelyä ja miltei kompastuin ennen istahtamistani. Tutkin jalkaani. Otin sukan pois ja nauroin ääneen. Jalkaterä oli tuskin peukalonpäätä suurempi. Nauroin pitkään kunnes minulle tuli jonkinlainen hälläväliä tunne. En siis tuntenut mitään, ei pelkoa, ei iloa, ei surua. Istuin siinä tilassa ehkä kaksi tuntia ja yritin sitten käydä makuulle vuoteeseen.
Huoneeni seinässä olevassa taulussa alkoivat naisen silmät liikkua ja hän katsoi minua intensiiivisesti. Näin hänen huultensa liikkeet kun hän lausui: Sinun on aika tietää totuus. Tuo lause jäi soimaan päähäni, kun yritin ummistaa silmäni. En pystynyt nukkumaan, nousin ylös ja menin parvekkeelle tupakalle. Raikas ilma tuntui taivaalliselta. En olisi halunnut mennä takaisin vankeuteen sisätilaan lainkaan.
Jossain vaiheessa kaikki alkoi tuntua normaalimmalta ja paneuduin kuitenkin takaisiin vuoteeseen. Sain unen päästä kiinni ja tunsin aamulla herätessäni itseni äärettömän paljon kokeneemmaksi. Tuntui kuin olisin elänyt kokonaan toisen elämän. Tämäkin tunne haihtui pois nyt puoleen päivään mennessä. En tiedä haluanko kokea tuota enää, olen jo nähnyt uuden maailman. Sitä ei voi selittää kenellekään, joka siellä ei ole ollut, mutta yritin raaputtaa hiukan pintaa tällä kirjoituksella.
Sain vielä astiat eilen illalla tiskattua, mutta istuessani sohvalle se alkoi.
Näin kuinka TV:n yläpuolella oleva seinä alkoi kupristumaan minua kohti. Osa siitä peitti TV:n kuvaruudun. Seinä muuttui sitten lilan siniseksi ja alkoi liikkua kohti alkuperäistä paikkaansa. Pystyin jatkamaan TV:n katselua vartin verran ilman uusia yllätyksiä.
Sitten kuulin naapurini keskustelevan seinän takana. Yhtäkkiä hänen äänensä muuttui kuiskaukseksi oikeaan korvaani. Tunsin pelkoa ja paniikkia. Nousin sohvalta ja kävelin ikkunan ääreen. Piha näytti normaalilta, ei siis hätää.
Kun käännyin takaisin astellakseni sohvalle, juomasin, että oikea jalkani oli muuuttunut lyhyemmäksi kuin vasen. Se vaikeutti kävelyä ja miltei kompastuin ennen istahtamistani. Tutkin jalkaani. Otin sukan pois ja nauroin ääneen. Jalkaterä oli tuskin peukalonpäätä suurempi. Nauroin pitkään kunnes minulle tuli jonkinlainen hälläväliä tunne. En siis tuntenut mitään, ei pelkoa, ei iloa, ei surua. Istuin siinä tilassa ehkä kaksi tuntia ja yritin sitten käydä makuulle vuoteeseen.
Huoneeni seinässä olevassa taulussa alkoivat naisen silmät liikkua ja hän katsoi minua intensiiivisesti. Näin hänen huultensa liikkeet kun hän lausui: Sinun on aika tietää totuus. Tuo lause jäi soimaan päähäni, kun yritin ummistaa silmäni. En pystynyt nukkumaan, nousin ylös ja menin parvekkeelle tupakalle. Raikas ilma tuntui taivaalliselta. En olisi halunnut mennä takaisin vankeuteen sisätilaan lainkaan.
Jossain vaiheessa kaikki alkoi tuntua normaalimmalta ja paneuduin kuitenkin takaisiin vuoteeseen. Sain unen päästä kiinni ja tunsin aamulla herätessäni itseni äärettömän paljon kokeneemmaksi. Tuntui kuin olisin elänyt kokonaan toisen elämän. Tämäkin tunne haihtui pois nyt puoleen päivään mennessä. En tiedä haluanko kokea tuota enää, olen jo nähnyt uuden maailman. Sitä ei voi selittää kenellekään, joka siellä ei ole ollut, mutta yritin raaputtaa hiukan pintaa tällä kirjoituksella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.