Ateistien käsitteellinen sekamelska

Usko, uskomus ja uskonto menevät ateisteilla järjestään sekaisin. Ei tiedetä mitä sanat tarkoittavat, ja siksi niitä käytetään sikin sokin toistensa vaihdannaisina, ainakin silloin kun halutaan johtaa harhaan.

Usko on ajatus siitä, että luottaa johonkin asiaan. Ihminen voi uskoa vaikka siihen, että kun leipää syö niin nälkä lähtee. Voi uskoa itsensä ja toisten olevan jotakin. Voi uskoa universumista ja kosmoksesta joitakin asioita. Ja niin edelleen.

Uskomus on edelliseen liittyen se asia, johon uskotaan. Jos uskon että leipää syömällä lähtee nälkä, se on minun uskomukseni. Tiede on ”perusteltuja tosi uskomuksia”. Käytännössä tieteen uskomukset vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen.

Uskonto on uskomusjärjestelmä, jota ylläpidetään ihmisten kesken hierarkkisuuksina ja muina sosiaalisina konstruktioina. Uskonto on kollektiivinen uskon ja uskomusten ilmaus.

Usko Jumalaan on erityinen usko. Usko Jumalaan toteutuu hengessä, jos on toteutuakseen. Sitä ei voi erityisesti opiskella eikä sitä voi pakottaa eikä huijata.
1170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Eiväthän uskovatkaan tiedä mitä ateismi tarkoittaa, vaan aina väittävät sen olevan synonyymi kommunismille ja nihilismille ja moraalittomuudelle. Tälläkin hetkellä palstalla lukuisia avauksia joissa väitetään juuri noin.

Mutta uskovien kanssa nyt muutenkaan ei kannata koskaan keskustella. Koska uskovat eivät koskaan keskustele, ainoastaan julistavat ja saarnaavat ja a keksivät vakiintuneille termeille ikomia merkityksiään. Uskovat voivat rauhassa inttää keskenään sillä ikiomalla kielellään.

Äänestä

>>Ihminen voi uskoa vaikka siihen, että kun leipää syö niin nälkä lähtee.>>

Miksi hän niin uskoo? Hän on syönyt sitä ennenkin ja todennut niin tapahtuvan. Eihän usko liity silloin asiaan enää, vaan tieto.

Äänestä

Yhtä sekaisin käsitteet ovat niillä uskovaisilla ja "uskovaisilla", joiden mielestä ateismi ja esimerkiksi evoluutio(teoria) ovat uskontoja - tai jopa "vain" uskontoja.

Äänestä
  • Minua on aina huvittanut se kun uskis on inttänyt että ateismikin on vain uskoa eli perusteeton uskomus - aivan kuten hänen omansa. Eikä ilmeisesti ollenkaan tajunnut mitä samalla kertoi siitä omastaan uskostaan. Mutta koskas uskis olisi jotain tajunnut.

    Äänestä

  • Uskovaiset puhuvat alapäästään koko ajan, ja muiden pitää se P-H-jututkin kuulla.
    '
    Avauksissakin puhutaan helvetistä ja tästä aineettomasta P&H:sta. Vaikei edes

    kiinnostaisi kivestäkään kuulla, niin kiinnostumaton kuulia kivitetään heinäseipillä,

    niinhä täällä uhkattiin. ISIS-lahkokin on maija poppanen, näihin palstauskiksiin

    verraten!

    Äänestä

salmiakkisaluki sanoikin jo sen mitä tulin sanomaan: samat käsitteet ovat sekaisin uskovillakin. Osa nimittää ateismia uskonnoksi, osa väittää että kristinusko ei ole uskonto jne.
No, ei se tavallaan haittaa, koska tuntuu siltä että käsitteet on kaikilla sekaisin. Eikä sille edes mahda mitään, koska sanoilla ei ole abdoluuttisia sisältöjä.

Toisaalta se välillä rasittaa, että puolet keskusteluenergiasta menee sen selvittämiseen, mitä toiset sanoilla tarkoittavat ja toinen puoli menee kun yrittää saada muut ymmärtämään mitä itse sanoilla tarkoittaa.

Äänestä
  • Sanojen käsitteiden sekamelska on useimmiten uskovien aiheuttamaa. Kun uskova puhuu hukkumisesta, niin kyse ei ole useinkaan mistään veteen liittyvästä. Kun uskova puhuu pelastuksesta, niin kyse ei ole mistään todellisesta vaaratilanteesta vaan kuvitellusta. Näin ollen kun uskova puhuu, niin harkitse tarkoin mistä todella on kysymys.

    Äänestä

  • harhaa_ja_valehetta kirjoitti:

    Sanojen käsitteiden sekamelska on useimmiten uskovien aiheuttamaa. Kun uskova puhuu hukkumisesta, niin kyse ei ole useinkaan mistään veteen liittyvästä. Kun uskova puhuu pelastuksesta, niin kyse ei ole mistään todellisesta vaaratilanteesta vaan kuvitellusta. Näin ollen kun uskova puhuu, niin harkitse tarkoin mistä todella on kysymys.

    Jos minä kerron sinulle että hukun töihini, niin kummin reagoit?
    Tunnetko vastustamatonta halua todistaa minulle, että en mitenkään voi hukkua töihini, koska työt eivät ole nestettä, niihin ei siis voi hukkua? Vaikka työkseni käsittelisin nesteitä, niin ne ovat silti vain työn kohde, eivät itse työ, täten en voi hukkua työhön. Vai epäiletkö minun perustaneen jonkun uuden epäilyttävän uskonnon, jonka hölynpölyluonteen yritän peittää käsittämättömään hihhulijargoniin?

    Kieli on aina kontekstisidonnaista ja sitä kutsutaan ymmärtääkseni kielipeleiksi. Samoilla sanoilla tai ilmaisuilla on eri merkitys kontekstista riippuen ja ne merkitykset ovat toimivia ja mielekkäitä kunkin kielipelin sisällä.
    "Sanan merkitys määräytyy kielipelissä. Siten esim kasvatus-sanan merkitys voi olla eri riippuen siitä, missä kielipelissä sitä tarkastellaan. Kielipelin käsitteeseen Wittgensteinilla liittyy meidän kannaltamme sellainen huomion arvoinen seikka, että tietyssä kulttuurissa ja tietyllä henkilöllä voi olla useita eri kielipelejä - kielipelit risteävät toisiaan. Esim työn kielipeli, kapakan kielipeli, aamiaisen kielipeli, viikonloppumatkan tai kesämökin kielipeli jne. Itseasiassa siis kasvatuksen kielipelejäkin voi olla useita: esim eri opettamisen kielipelit, moraalikasvatuksen kielipelit, siisteyskasvatuksen kielipeli, (puhumattakaan kukkien ja pankkitilin kasvatuksen kielipeleistä)." http://cc.oulu.fi/~epikkara/liswww3.htm

    Kun ateistit ja uskovat keskustelevat uskosta tai uskomattomuudesta he pelaavat eri kielipelejä. Ohi puhuminen on ihan väistämätöntä, jos/kun kumpikaan osapuoli ei halua ymmärtää toisen kielipeliä, vaan tulkitsee toisen kielipelin oman pelinsä säännöillä. Ja toisaalta kieltäytyy muokkaamasta omaa kielipeliään niin, että se sopisi vastapuolen kielipelin sääntöihin. Onhan se välillä rasittavaa, tunnustan.

    Minusta tässä on kaksi olennaista kysymystä. Halutaanko ylimalkaan ymmärtää, että kaikki kieli - myös oma - tapahtuu jonkun kielipelin säännöillä? Halutaanko ylimalkaan pelata samaa peliä, vai riittääkö se, että oma kielipeli nimetään ainoaksi oikeaksi ja vastapuolen kielipeli vääräksi?
    Ja jos meillä kaikilla on mahdollisuus pelata useampaa kuin yhtä kielipeliä, halutaanko varmistaa, että varmasti pelataan kielipeliä, jota vastapuolen on mahdollisimman vaikea pelata?

    Äänestä

  • UPDATE_11194683 kirjoitti:

    Jos minä kerron sinulle että hukun töihini, niin kummin reagoit?
    Tunnetko vastustamatonta halua todistaa minulle, että en mitenkään voi hukkua töihini, koska työt eivät ole nestettä, niihin ei siis voi hukkua? Vaikka työkseni käsittelisin nesteitä, niin ne ovat silti vain työn kohde, eivät itse työ, täten en voi hukkua työhön. Vai epäiletkö minun perustaneen jonkun uuden epäilyttävän uskonnon, jonka hölynpölyluonteen yritän peittää käsittämättömään hihhulijargoniin?

    Kieli on aina kontekstisidonnaista ja sitä kutsutaan ymmärtääkseni kielipeleiksi. Samoilla sanoilla tai ilmaisuilla on eri merkitys kontekstista riippuen ja ne merkitykset ovat toimivia ja mielekkäitä kunkin kielipelin sisällä.
    "Sanan merkitys määräytyy kielipelissä. Siten esim kasvatus-sanan merkitys voi olla eri riippuen siitä, missä kielipelissä sitä tarkastellaan. Kielipelin käsitteeseen Wittgensteinilla liittyy meidän kannaltamme sellainen huomion arvoinen seikka, että tietyssä kulttuurissa ja tietyllä henkilöllä voi olla useita eri kielipelejä - kielipelit risteävät toisiaan. Esim työn kielipeli, kapakan kielipeli, aamiaisen kielipeli, viikonloppumatkan tai kesämökin kielipeli jne. Itseasiassa siis kasvatuksen kielipelejäkin voi olla useita: esim eri opettamisen kielipelit, moraalikasvatuksen kielipelit, siisteyskasvatuksen kielipeli, (puhumattakaan kukkien ja pankkitilin kasvatuksen kielipeleistä)." http://cc.oulu.fi/~epikkara/liswww3.htm

    Kun ateistit ja uskovat keskustelevat uskosta tai uskomattomuudesta he pelaavat eri kielipelejä. Ohi puhuminen on ihan väistämätöntä, jos/kun kumpikaan osapuoli ei halua ymmärtää toisen kielipeliä, vaan tulkitsee toisen kielipelin oman pelinsä säännöillä. Ja toisaalta kieltäytyy muokkaamasta omaa kielipeliään niin, että se sopisi vastapuolen kielipelin sääntöihin. Onhan se välillä rasittavaa, tunnustan.

    Minusta tässä on kaksi olennaista kysymystä. Halutaanko ylimalkaan ymmärtää, että kaikki kieli - myös oma - tapahtuu jonkun kielipelin säännöillä? Halutaanko ylimalkaan pelata samaa peliä, vai riittääkö se, että oma kielipeli nimetään ainoaksi oikeaksi ja vastapuolen kielipeli vääräksi?
    Ja jos meillä kaikilla on mahdollisuus pelata useampaa kuin yhtä kielipeliä, halutaanko varmistaa, että varmasti pelataan kielipeliä, jota vastapuolen on mahdollisimman vaikea pelata?

    Vastapuolen? Jo se on ongelmallista, että ihmiset nykyään linnottautuvat heimopoteroihinsa eli aatefanituskööreihinsä olemaan samanmielisten kanssa samaa mieltä, ja joka ei siihen suostu, yritetään poistaa.

    "Meidän kerho. Ei toisille."

    Se on ongelmallista, että ihmiskunta itseään näin jakaa.

    Toisten kielipelien ymmärtäminen vaatii aina vähän opiskelua. Kai nyt aikuinen ihminen voisi ensin ottaa asioista selvää, oppia siitä asiasta josta aikoo puhua. Mutta suurin osa ei selvästikään viitsi.

    Lisäksi tulisi olla halu ymmärtää toista. Se usein puuttuu nykyihmisiltä, heille kun on tärkeämpää huutaa julki omaa mielipidettään.

    Ja poteroihinsa linnottautuneet ovat jo aloittaneet sodan. Eikä sotia käydä sillä tavalla, että ensin opiskeltaisiin ymmärtämään vihollista, sitten käymään keskustelua ja dialogia, yhteisymmärrykseen pyrkien. Eihän sellaisesta tule hyvää sotaa! Siksi sotastrategiaan kuuluu vihollisen tuotanto ja viholliskuvan luominen.

    Vihollinen voidaan tuottaa ainoastaan jättämällä ymmärtämättä, tietämättä ja ajattelematta. Vihollinen tuotetaan rakentamalla jokapäiväisiä meidänkerhoja ja toimimalla siten että viholliskuva säilyy ja sitä uudelleenrakennetaan.

    Toisen ihmisen jumaluuden näkeminen auttaa ihmistä toimimaan toisin, rauhan puolesta.

    Äänestä

  • JumalaOnSuuri kirjoitti:

    Vastapuolen? Jo se on ongelmallista, että ihmiset nykyään linnottautuvat heimopoteroihinsa eli aatefanituskööreihinsä olemaan samanmielisten kanssa samaa mieltä, ja joka ei siihen suostu, yritetään poistaa.

    "Meidän kerho. Ei toisille."

    Se on ongelmallista, että ihmiskunta itseään näin jakaa.

    Toisten kielipelien ymmärtäminen vaatii aina vähän opiskelua. Kai nyt aikuinen ihminen voisi ensin ottaa asioista selvää, oppia siitä asiasta josta aikoo puhua. Mutta suurin osa ei selvästikään viitsi.

    Lisäksi tulisi olla halu ymmärtää toista. Se usein puuttuu nykyihmisiltä, heille kun on tärkeämpää huutaa julki omaa mielipidettään.

    Ja poteroihinsa linnottautuneet ovat jo aloittaneet sodan. Eikä sotia käydä sillä tavalla, että ensin opiskeltaisiin ymmärtämään vihollista, sitten käymään keskustelua ja dialogia, yhteisymmärrykseen pyrkien. Eihän sellaisesta tule hyvää sotaa! Siksi sotastrategiaan kuuluu vihollisen tuotanto ja viholliskuvan luominen.

    Vihollinen voidaan tuottaa ainoastaan jättämällä ymmärtämättä, tietämättä ja ajattelematta. Vihollinen tuotetaan rakentamalla jokapäiväisiä meidänkerhoja ja toimimalla siten että viholliskuva säilyy ja sitä uudelleenrakennetaan.

    Toisen ihmisen jumaluuden näkeminen auttaa ihmistä toimimaan toisin, rauhan puolesta.

    Näin minäkin ajattelen.

    Vastapuoli oli varmaan turhan erotteleva sana tässä yhteydessä. Mutta kun tässä kontekstissa näitä osapuolia ei ihan helpolla voi keskustelukumppaneiksikaan nimittää. Mutta olkoon: ei siis vastapuolia, vaan keskustelukumppaneita!!

    Äänestä

Usko, sekä luulo ovat sama asia, sitä on ihan turha kenenkään uskovaisen yrittää muuksi väittää, sillä kumpikaan ei perustu totuuteen, muutenhan uskovaiset olisivat nimeltään torveloita.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


suojele.henkeä kirjoitti:

Usko, uskomus ja uskonto menevät ateisteilla järjestään sekaisin. Ei tiedetä mitä sanat tarkoittavat, ja siksi niitä käytetään sikin sokin toistensa vaihdannaisina, ainakin silloin kun halutaan johtaa harhaan.

Usko on ajatus siitä, että luottaa johonkin asiaan. Ihminen voi uskoa vaikka siihen, että kun leipää syö niin nälkä lähtee. Voi uskoa itsensä ja toisten olevan jotakin. Voi uskoa universumista ja kosmoksesta joitakin asioita. Ja niin edelleen.

Uskomus on edelliseen liittyen se asia, johon uskotaan. Jos uskon että leipää syömällä lähtee nälkä, se on minun uskomukseni. Tiede on ”perusteltuja tosi uskomuksia”. Käytännössä tieteen uskomukset vaihtelevat ajasta ja paikasta riippuen.

Uskonto on uskomusjärjestelmä, jota ylläpidetään ihmisten kesken hierarkkisuuksina ja muina sosiaalisina konstruktioina. Uskonto on kollektiivinen uskon ja uskomusten ilmaus.

Usko Jumalaan on erityinen usko. Usko Jumalaan toteutuu hengessä, jos on toteutuakseen. Sitä ei voi erityisesti opiskella eikä sitä voi pakottaa eikä huijata.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu