Uskon pitäisi tuoda iloa ja rauhaa eikä ajaa ihmisen mieltä ahtaalle. Pelottelu ja valmiit ajattelumallit ,sekä ahdistavat ehdot ja vaatimus tietyllä tavalla, eivät kuulu terveeseen uskonnollisuuteen.
Uskonto voi antaa voimaa, elämänsisältöä ja jopa terveyttä. Aina tilanne ei ole niin onnellinen. Maailma on pullollaan ahtaita ja vahingollisia uskontosuuntia, joissa ei vallitse rauha vaan pelko. Pahimmillaan uskonto ehdottomuudessaan voi satuttaa, lamauttaa ja viedä elämästä ilon.
On aina hälyttävää, jos ihminen huomaa joutuneensa uskonyhteisöön, joka kieltää tietyt tunteet ja vaatii kritiikitöntä hyväksymistä. Aina pitäisi olla mahdollista pohtia kriittisesti, mikä on minulle totta ja tervettä, ja mitä tarvitsen oman hyvinvointini takia. Terveessä uskossa on tilaa inhilmisyydelle/armollisuudelle, ja sitä kautta kaikenlaisille tunteille, sekä arjen realiteetille, epäterve uskonto ei saa olla ikuinen vankila eikä maanpäällinen helvetti.
Tunteet ovat elämän virta ja voima. Niiden kautta olemme kosketuksissa itseemme ja todellisuuteen. Jos jotkin tunteet kielletään, niiden tukahduttaminen vaatii veronsa.
Yhteisön paine on valtava. Jos kaikki ympärillä ovat ”oikeassa” uskossa, ihminen alkaa helposti kysyä itseltään, mikä minussa on vikana, kun näen asiat toisin.
Hengellinen painostus on pahimmillaan, kun ihminen ehkä kovassakin ahdistuksessa luottavaisena hakee apua uskonnollisesta yhteisöstä, ja hänen eteensä isketään valmis paketti taivaaseen pääsyn ehtona: usko näin tai joudut kadotukseen.Se on hengellistä insestiä, ja helvetillä pelottelu manipulaatiota. Eihän Jeesuskaan tullut puhumaan helvetistä vaan vapaudesta, elämästä ja ilosta.
Uskonto voi antaa voimaa, elämänsisältöä ja jopa terveyttä. Aina tilanne ei ole niin onnellinen. Maailma on pullollaan ahtaita ja vahingollisia uskontosuuntia, joissa ei vallitse rauha vaan pelko. Pahimmillaan uskonto ehdottomuudessaan voi satuttaa, lamauttaa ja viedä elämästä ilon.
On aina hälyttävää, jos ihminen huomaa joutuneensa uskonyhteisöön, joka kieltää tietyt tunteet ja vaatii kritiikitöntä hyväksymistä. Aina pitäisi olla mahdollista pohtia kriittisesti, mikä on minulle totta ja tervettä, ja mitä tarvitsen oman hyvinvointini takia. Terveessä uskossa on tilaa inhilmisyydelle/armollisuudelle, ja sitä kautta kaikenlaisille tunteille, sekä arjen realiteetille, epäterve uskonto ei saa olla ikuinen vankila eikä maanpäällinen helvetti.
Tunteet ovat elämän virta ja voima. Niiden kautta olemme kosketuksissa itseemme ja todellisuuteen. Jos jotkin tunteet kielletään, niiden tukahduttaminen vaatii veronsa.
Yhteisön paine on valtava. Jos kaikki ympärillä ovat ”oikeassa” uskossa, ihminen alkaa helposti kysyä itseltään, mikä minussa on vikana, kun näen asiat toisin.
Hengellinen painostus on pahimmillaan, kun ihminen ehkä kovassakin ahdistuksessa luottavaisena hakee apua uskonnollisesta yhteisöstä, ja hänen eteensä isketään valmis paketti taivaaseen pääsyn ehtona: usko näin tai joudut kadotukseen.Se on hengellistä insestiä, ja helvetillä pelottelu manipulaatiota. Eihän Jeesuskaan tullut puhumaan helvetistä vaan vapaudesta, elämästä ja ilosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyvää tervettä puhetta - terve usko sisältää koko elämän kirjon .
Perusteeton usko ei ole tervettä ja perusteitahan uskolle ei ole.