Pienyrittäjä Merja-Maarit Soininen menetti luottotietonsa, yrityksensä ja toivonsa, kun hänelle lankesi maksettavaksi läheisen ottama kymppitonnin velka.
Pienyrittäjä Merja-Maarit Soinisen elämä heitti häränpyllyä kylmänä talvikuisena päivänä 2009 postiluukusta tipautetun kirjeen muodossa. Kirjeessä kerrottiin, että Soinisen takaama laina oli jäänyt lainanottajalta hoitamatta. Nyt koko summa, hieman alle 10 000 euroa, kaatui Soinisen niskaan.
– Pankista lähetettyä kirjettä lukiessa tuntui siltä, kuin vajoaisin maan rakoon. Jalat menivät kirjaimellisesti alta ja aloin itkeä valtoimenaan. Niin hirvittävä sokki se oli, Soininen myöntää.
Soininen oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle Naantaliin ja käynnistämässä siellä yritystoimintaansa. Hän toimi laillistettuna hierojana omassa hyvinvointialan yrityksessään.
– Aloittaminen uudella paikkakunnalla kysyi paljon voimavaroja, mutta ne hupenivat laina-asian käsittelyyn. Se vei minusta kaikki mehut.
Ahdistus syvenee
Ensijärkytyksestä selviydyttyään Soininen yritti olla yhteydessä lainan ottaneeseen henkilöön kysyäkseen, miksi lainaa ei oltu hoidettu, mutta tämä torjui kaikki yhteydenotot.
– Hän oli vaihtanut puhelinnumeronsa. Kävin hänen ovensa takanakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Tiputin postiluukusta yhteydenottopyyntöjä, jotka eivät tuottaneet toivottua tulosta.
Soinisella ei ollut vaadittavaa summaa maksaa pankille. Pankki alkoi lähettää osamaksueriä.
– Muutamasta selviydyin, mutta sitten rahat loppuivat. Ahdistus ja masennus alkoivat olla jo sitä luokkaa, että henkinen ja fyysinen terveys alkoi mennä. Tuntui vain, että kaikki luisui käsistä.
Luottotiedot ja yritys menivät:
Takausvelkaisen Soinisen yritys meni nurin ja luottotiedot samassa rytäkässä. Entisen yrittäjän ahdistusta lisäsi ovella väijyvät ulosottomiehet.
– Ulosottomies yritti ottaa omansa, mutta aloin olla siinä vaiheessa jo niin uupunut ja väsynyt, että en jaksanut itsekään vastata puhelimeen.
Lopulta Soininen päätti tarttua härkää sarvista.
– Ajattelin, että eipä se pakoilu mitään auta. Keskustelin ulosottomiehen kanssa ja kerroin tilanteestani. Ulosottomiehen todetessa, että minulla ei todellakaan ollut mitään ulosmitattavaa, tilanne rauhoittui.
Soininen sai apua seurakunnalta.
– Kirkolta sain henkistä ja aineellista tukea ruoka-avun muodossa. Keskustelut diakonin kanssa auttoivat kestämään.
Työttömyyskorvaus ei riittänyt elämiseen:
Kun Soininen muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, hän alkoi saada työttömyyskorvausta. Tämän saamiseksi täytyi kuitenkin käydä monta taistelua. Syynä nihkeyteen oli hänen yrittäjyytensä, jota hän ei kuitenkaan silloin enää harjoittanut.
– Työttömyyskorvaukseni oli niin pieni, ettei se riittänyt elämiseen. Lisäksi sain pientä toimeentulotukea.
Luottotietojen menetyksellä oli laaja-alainen vaikutus Soinisen elämään. Hän ei saanut enää puhelinliittymää, nettiliittymää, autovakuutusta eikä lainaa. Moni muukin asia vaikeutui. Tämä johti myös yritystoiminnan ”jäädyttämiseen” pitkäksi aikaa.
– Elämästäni tuli hankalaa, mahdollisuuteni toimia normaalisti evättiin totaalisesti. Muutenkin tuntui, että minä olin se rikollinen – kuin mikäkin pahantekijä.
– Mielestäni en ollut syyllinen tilanteeseeni. Halusin hyvää hyvyyttäni auttaa minulle hyvin läheistä ihmistä elämisen alkuun. Hänellä oli hyvä työpaikka ja uskoin vakaasti, että hän pystyy huolehtimaan velastaan.
Miksi huolittiin takaajaksi?:
Oli muutenkin kiikun kaakun, että Soininen yleensä lähti takaajaksi. Pankin ei olisi tarvinnut kuin hieman toppuutella, niin aie olisi rauennut. Soininen perääkin myös pankin vastuuta tilanteessa.
– En ymmärrä, miksi minut huolittiin takaajaksi. Eihän minulla ollut mitään omaisuuttakaan, vain auto. Itse en osannut arvioida takauksen liittyviä sudenkuoppia ja vaaroja, hän harmittelee.
Voimien palautumisen myötä Soininen ryhtyi käynnistämään yritystoimintaansa uudelleen. Hän sai myös vierelleen elämänkumppanin, joka ei pelästynyt hänen tilannettaan.
– Ei tarvinnut murehtia ja pohtia yksin asioita. Menimme naimisiin ja asumme nyt Nokialla. Moni tilanne on paremmin. Olen päässyt taas työn syrjään kiinni ja lyhennän velkojani aina kun pystyn. Yritän päästä myös velkasaneeraukseen.
Kuuden vuoden velkavankeus:
Soinisen tulot eivät kuitenkaan ole suuret, ja hän toivookin, että yhteiskunta tulisi vastaan niitä ihmisiä, jotka pyrkivät hoitamaan velvoitteensa vähistäkin varoista.
– Olen ollut nyt kuutisen vuotta velkavankeudessa. Vaikka ahdistus ja masennut ovat helpottaneet, velat ovat koko ajan ”takaraivossa”. Toivonkin, että kalterit ympärilläni vihdoinkin murtuisivat ja pääsisin vapaaksi veloista. Yhteiskunta voisi jollakin tavalla tässä armahtaa – niin rankkaa tämä on.
Pienyrittäjä Merja-Maarit Soinisen elämä heitti häränpyllyä kylmänä talvikuisena päivänä 2009 postiluukusta tipautetun kirjeen muodossa. Kirjeessä kerrottiin, että Soinisen takaama laina oli jäänyt lainanottajalta hoitamatta. Nyt koko summa, hieman alle 10 000 euroa, kaatui Soinisen niskaan.
– Pankista lähetettyä kirjettä lukiessa tuntui siltä, kuin vajoaisin maan rakoon. Jalat menivät kirjaimellisesti alta ja aloin itkeä valtoimenaan. Niin hirvittävä sokki se oli, Soininen myöntää.
Soininen oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle Naantaliin ja käynnistämässä siellä yritystoimintaansa. Hän toimi laillistettuna hierojana omassa hyvinvointialan yrityksessään.
– Aloittaminen uudella paikkakunnalla kysyi paljon voimavaroja, mutta ne hupenivat laina-asian käsittelyyn. Se vei minusta kaikki mehut.
Ahdistus syvenee
Ensijärkytyksestä selviydyttyään Soininen yritti olla yhteydessä lainan ottaneeseen henkilöön kysyäkseen, miksi lainaa ei oltu hoidettu, mutta tämä torjui kaikki yhteydenotot.
– Hän oli vaihtanut puhelinnumeronsa. Kävin hänen ovensa takanakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Tiputin postiluukusta yhteydenottopyyntöjä, jotka eivät tuottaneet toivottua tulosta.
Soinisella ei ollut vaadittavaa summaa maksaa pankille. Pankki alkoi lähettää osamaksueriä.
– Muutamasta selviydyin, mutta sitten rahat loppuivat. Ahdistus ja masennus alkoivat olla jo sitä luokkaa, että henkinen ja fyysinen terveys alkoi mennä. Tuntui vain, että kaikki luisui käsistä.
Luottotiedot ja yritys menivät:
Takausvelkaisen Soinisen yritys meni nurin ja luottotiedot samassa rytäkässä. Entisen yrittäjän ahdistusta lisäsi ovella väijyvät ulosottomiehet.
– Ulosottomies yritti ottaa omansa, mutta aloin olla siinä vaiheessa jo niin uupunut ja väsynyt, että en jaksanut itsekään vastata puhelimeen.
Lopulta Soininen päätti tarttua härkää sarvista.
– Ajattelin, että eipä se pakoilu mitään auta. Keskustelin ulosottomiehen kanssa ja kerroin tilanteestani. Ulosottomiehen todetessa, että minulla ei todellakaan ollut mitään ulosmitattavaa, tilanne rauhoittui.
Soininen sai apua seurakunnalta.
– Kirkolta sain henkistä ja aineellista tukea ruoka-avun muodossa. Keskustelut diakonin kanssa auttoivat kestämään.
Työttömyyskorvaus ei riittänyt elämiseen:
Kun Soininen muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, hän alkoi saada työttömyyskorvausta. Tämän saamiseksi täytyi kuitenkin käydä monta taistelua. Syynä nihkeyteen oli hänen yrittäjyytensä, jota hän ei kuitenkaan silloin enää harjoittanut.
– Työttömyyskorvaukseni oli niin pieni, ettei se riittänyt elämiseen. Lisäksi sain pientä toimeentulotukea.
Luottotietojen menetyksellä oli laaja-alainen vaikutus Soinisen elämään. Hän ei saanut enää puhelinliittymää, nettiliittymää, autovakuutusta eikä lainaa. Moni muukin asia vaikeutui. Tämä johti myös yritystoiminnan ”jäädyttämiseen” pitkäksi aikaa.
– Elämästäni tuli hankalaa, mahdollisuuteni toimia normaalisti evättiin totaalisesti. Muutenkin tuntui, että minä olin se rikollinen – kuin mikäkin pahantekijä.
– Mielestäni en ollut syyllinen tilanteeseeni. Halusin hyvää hyvyyttäni auttaa minulle hyvin läheistä ihmistä elämisen alkuun. Hänellä oli hyvä työpaikka ja uskoin vakaasti, että hän pystyy huolehtimaan velastaan.
Miksi huolittiin takaajaksi?:
Oli muutenkin kiikun kaakun, että Soininen yleensä lähti takaajaksi. Pankin ei olisi tarvinnut kuin hieman toppuutella, niin aie olisi rauennut. Soininen perääkin myös pankin vastuuta tilanteessa.
– En ymmärrä, miksi minut huolittiin takaajaksi. Eihän minulla ollut mitään omaisuuttakaan, vain auto. Itse en osannut arvioida takauksen liittyviä sudenkuoppia ja vaaroja, hän harmittelee.
Voimien palautumisen myötä Soininen ryhtyi käynnistämään yritystoimintaansa uudelleen. Hän sai myös vierelleen elämänkumppanin, joka ei pelästynyt hänen tilannettaan.
– Ei tarvinnut murehtia ja pohtia yksin asioita. Menimme naimisiin ja asumme nyt Nokialla. Moni tilanne on paremmin. Olen päässyt taas työn syrjään kiinni ja lyhennän velkojani aina kun pystyn. Yritän päästä myös velkasaneeraukseen.
Kuuden vuoden velkavankeus:
Soinisen tulot eivät kuitenkaan ole suuret, ja hän toivookin, että yhteiskunta tulisi vastaan niitä ihmisiä, jotka pyrkivät hoitamaan velvoitteensa vähistäkin varoista.
– Olen ollut nyt kuutisen vuotta velkavankeudessa. Vaikka ahdistus ja masennut ovat helpottaneet, velat ovat koko ajan ”takaraivossa”. Toivonkin, että kalterit ympärilläni vihdoinkin murtuisivat ja pääsisin vapaaksi veloista. Yhteiskunta voisi jollakin tavalla tässä armahtaa – niin rankkaa tämä on.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On se hienoa miten päättäjät ovat hoitaneet sen, etä raiskaajamamuille lahjoitetaan miljardeja miljadien perään ja elätetään kuin kroisoksia, mutta ne rehelliset suomalaiset, jotka haluavat tehdä hyödyllistä työtä elääkseen, tuhotaan ja velkaannutetaan tämän mielisairaan raha- ja korruptiojärjestelmän miljonäärieliitin ja politiikkoloisten rikastuttamiseksi.
Sekin on hienoa että aloittaja on oppinut kopioimaan tekstiä netistä tänne.
10te? Eihän se ole mitään.
Mitäs tossa on ihmeellistä, mulla on velkaa 220te,
pelkkä autovelkakin on enemmän kuin 10.000
Toiseksi, kannattais vähän miettiä ennenkuin lähtee takaamaan,
ei ole yhteiskunnan vika että tekee typeriä päätöksiä
Eihän se ole ku muuttaa muualle? Mitä niitä hyrri Wahlrooseja elättää, kun elämää on muuallakin maailmassa......
Ei kannata mennä noihin niinistö-pankkien juttuihin, ei niitä ole mikään pakko elättää.
Joku muu maa, esim, vaikka Thaimaa, oon verovapaa jos ei ole yli 5 työntekijää, siis ei mitään maksuja minnekään :)
Tarinan opetus: älä ikinä takaa mitään.
Meillä on kymmenen porukka, joka hankkii "kolhoosikoneita" niin että jokainen takaa kymmenesosan velasta. Aikoinaan pankit nikottelivat moista takausta mutta nykyään se käy kaikille pankeille.
Noinhan se juuri kuuluisikin olla, että vastuu jaetaan mahdollisimman monille hartioille...sen nyt pitäisi olla pankinkin etu, eikä tarvitsisi nikotella....
Lainanottajan maksuhalukkuutta voi lisätä vaikkapa viilapenkillä, näin kävi Porissa takavuosina. Eräs edesmennyt lipevä rakennusalan liikemies sai yksinhuoltajaäidin takaamaan 30 tuhannen markan lainaansa. Jossain vaiheessa naiselle tuli pankista ilmoitus että olisi takaajan aika maksaa velka kun ei lainanottaja siihen kykene, nainen meni shokkiin. Liikemiehellä ei ilmennyt minkäänlaisia haluja maksaa lainaa ja hän jopa heittäytyi ylimieliseksi takaajaa kohtaan. Mutta yht'äkkiä maksuhalut palasivat ja hän hoisi lainansa kerralla pois. Maksuhalukkuuteen auttoi viilapenkki jonka leukojen väliin naisen serkku koitti eräällä verstaalla sovittaa liikemiehen päätä. Verstaalla sattumalta paikalla ollut isäni oli sanonut naisen serkulle ettei se liikemiehen pää mahdu millään viilapenkin leukojen väliin jolloin tämä serkku oli laittanut rälläkän käymään ja tuumannut että sitten hiotaan hieman ohimoista pois. Käsistään nippusiteillä sidottu itkevä ja alleen ulostanut liikemies oli luvannut heti maksaa lainan pois jos hän saa lähteä verstaalta hoitamaan asiaa. Liikemies vapautettiin nippusiteistä ja päästettiin hoitamaan lainansa pois, mitään rikosilmoitusta liikemies ei koskaan tehnyt verstaskäynnistään.
Hienoa ja kaikki olivat tyytyväisiä. Sopu on aina paras.
Takaajat eivät ole mitään uhreja, vaikka sellaisina aina esiintyvät.
He ovat itse halunneet ryhtyä toisen lainojen sijaismaksajiksi.
Takaajan on aina oltava valmis maksamaan toisen koko laina pois, saamatta itse yhtään mitään.
Ei ole häävi yrittäjä jos ensinnäkin ryhtyy takaajaksi ja toisekseen kaikki kaatuu kun joutuu takausten maksajaksi.
Miksei muija sopinut maksuohjelmaa pankin kanssa? Jotain sellaista, mihin olisi pystynyt? Eihän tuo ole edes iso summa. Pahemmastakin tilanteesta on moni selvinnyt.
Niinpä. Miten tuon tason tietotaidolla voi olla yrittäjä?? Ja tuollaisia yrittäjiä sekä takaajia on Suomessa paljon.
"Joka ottaa takkaakseen ottaa maksaakseen" sanoi vanha kansa. Ei herätä sympatiaa.