Sentähden on Jumala heidät hyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen. Room. 1:24.
Tässä kuulemme mitä Herra Jumala tekee niille, jotka eivät noudata hänen heille antamaa valoansa. Hän päästää heidät heidän sydämensä himojen valtaan, ja ne pian kyllä vievät heidät saastaisuuden kuiluun, joka silloin on heidän ansaittu paikkansa. »Jumala ei ole pahan kiusattavissa, ei hän myös ketään kiusaa», mutta pahan valta ihmisessä on niin suuri, että jos Jumala hänet jättää, syöksyy hän heti kaikenlaiseen syntiin ja häpeään.
Syntiinlankeemuksessa valui tuon vanhan käärmeen myrkky, synti ja kaikenlainen pahuus ihmisen luontoon ja yhä vielä se vaikuttaa kuin tulvavesi, tahi kuohuva lähde ja tunkeutuu hänen sydämensä ajatuksiin, himoihin ja haluihin. Jo Nooan aikana Herra valitti, että »ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä aivoitus oli ainoastaan paha joka aika». Ja Herra Kristus sanoo: »Sydämestä lähtee pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia, haureutta, varkauksia, vääriä todistuksia, jumalanpilkkaamisia.»
Jollei kaikkivaltias Jumala moninaisilla esteillä pysähdyttäisi tätä synnin tulvaa, niin ei mikään yhteiskunta pysyisi pystyssä, ja koko ihmissuku hukkuisi tuohon pahuuden paisumiseen, turmellen kukin itsensä ja toinen toisensa. Sielläkin missä armon voimia ei käytetä ja missä ne eivät pääse vaikuttamaan on Jumala kuitenkin isällisellä huolenpidolla ihmissukua holhoten pannut luonnollisia esteitä tahi siteitä tuon hävittävän pahuuden tielle, esim. luonnollisen älykkyyden, häpeän ja vahingon pelon, oman eduntavoittelun, oman arvon tuntemisen ym. Sitä paitsi hän aina kaikkivaltiutensa avulla hallitsee ja pysähdyttää pahuuden voimat.
Mutta kun hän rangaistakseen ihmisten nurjuutta ja hänen rakkauden neuvonsa hylkäämistä poistaa nämä synnin sulut ja jättää ihmisen oman voimansa varaan pahan vihollisen vieteltäväksi, niin silloin tulvivat nämä pahuuden voimat yli kaiken määrän särkien kaikki teljet. Silloin saamme nähdä kaikki nuo hirmuiset purkaukset, joita apostoli Room. 1:ssä luvussa pakanain elämässä luettelee havainneensa ja joita kristikunnassakin tapahtuu. Me saamme todeta, miten viisaat, ymmärtäväiset, arvossapidetyt ihmiset yht'äkkiä lankeavat hirvittäviin synteihin: toisesta tulee varas tahi väärentäjä, toisesta murhamies, joku vaipuu inhottaviin paheisiin, joku toinen lopettaa elämänsä itsemurhan kautta.
Näitä pidettiin aikaisemmin viisaina, rehellisinä ihmisinä, mutta koska heidän vaelluksensa päättyi näin surkeasti, ihmettelee maailma, eikä saata ymmärtää, miten se on mahdollista. Sillä eihän tuo hyvä ja viisas ihminen saattanut tahtoa tehdä kaikkea sitä, mitä hän todella on tehnyt. Miten se on ymmärrettävää? Apostoli selittää sen 21:ssä säkeessä: »Vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet», he kuulivat Jumalan äänen, mutta eivät totelleet sitä, »he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen», »kehuessaan viisaita olevansa», eivätkä tahtoneet uskoa mitä Jumala heille sanoi. »Tämän tähden on Jumala heidät hyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen», »ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.»
Oi, että jokainen ihminen, jolla vielä on kykyä tätä harkita, ajoissa ottaisi vaarin siitä, mitä apostoli tässä opettaa. Moni nuori mies ja nainen on jo aikaisin kuullut kokeneiden, rakkaiden vanhempiensa tai opettajien neuvovan heitä ottamaan vaarin Jumalan armosta ajallisen ja ikuisen onnen saavuttamiseksi. He kuulevat ja ymmärtävät, että Jumala on kaikkivaltias, jota ei sovi vastustaa. He kuulevat ja ymmärtävät, että tämä kaikkivaltias Jumala vakavasti tahtoo ja käskee ihmisten kääntyä hänen puoleensa, pelätä ja rakastaa häntä, uskoa, totella ja seurata häntä läpi elämän. Lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-30.html
Tässä kuulemme mitä Herra Jumala tekee niille, jotka eivät noudata hänen heille antamaa valoansa. Hän päästää heidät heidän sydämensä himojen valtaan, ja ne pian kyllä vievät heidät saastaisuuden kuiluun, joka silloin on heidän ansaittu paikkansa. »Jumala ei ole pahan kiusattavissa, ei hän myös ketään kiusaa», mutta pahan valta ihmisessä on niin suuri, että jos Jumala hänet jättää, syöksyy hän heti kaikenlaiseen syntiin ja häpeään.
Syntiinlankeemuksessa valui tuon vanhan käärmeen myrkky, synti ja kaikenlainen pahuus ihmisen luontoon ja yhä vielä se vaikuttaa kuin tulvavesi, tahi kuohuva lähde ja tunkeutuu hänen sydämensä ajatuksiin, himoihin ja haluihin. Jo Nooan aikana Herra valitti, että »ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä aivoitus oli ainoastaan paha joka aika». Ja Herra Kristus sanoo: »Sydämestä lähtee pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia, haureutta, varkauksia, vääriä todistuksia, jumalanpilkkaamisia.»
Jollei kaikkivaltias Jumala moninaisilla esteillä pysähdyttäisi tätä synnin tulvaa, niin ei mikään yhteiskunta pysyisi pystyssä, ja koko ihmissuku hukkuisi tuohon pahuuden paisumiseen, turmellen kukin itsensä ja toinen toisensa. Sielläkin missä armon voimia ei käytetä ja missä ne eivät pääse vaikuttamaan on Jumala kuitenkin isällisellä huolenpidolla ihmissukua holhoten pannut luonnollisia esteitä tahi siteitä tuon hävittävän pahuuden tielle, esim. luonnollisen älykkyyden, häpeän ja vahingon pelon, oman eduntavoittelun, oman arvon tuntemisen ym. Sitä paitsi hän aina kaikkivaltiutensa avulla hallitsee ja pysähdyttää pahuuden voimat.
Mutta kun hän rangaistakseen ihmisten nurjuutta ja hänen rakkauden neuvonsa hylkäämistä poistaa nämä synnin sulut ja jättää ihmisen oman voimansa varaan pahan vihollisen vieteltäväksi, niin silloin tulvivat nämä pahuuden voimat yli kaiken määrän särkien kaikki teljet. Silloin saamme nähdä kaikki nuo hirmuiset purkaukset, joita apostoli Room. 1:ssä luvussa pakanain elämässä luettelee havainneensa ja joita kristikunnassakin tapahtuu. Me saamme todeta, miten viisaat, ymmärtäväiset, arvossapidetyt ihmiset yht'äkkiä lankeavat hirvittäviin synteihin: toisesta tulee varas tahi väärentäjä, toisesta murhamies, joku vaipuu inhottaviin paheisiin, joku toinen lopettaa elämänsä itsemurhan kautta.
Näitä pidettiin aikaisemmin viisaina, rehellisinä ihmisinä, mutta koska heidän vaelluksensa päättyi näin surkeasti, ihmettelee maailma, eikä saata ymmärtää, miten se on mahdollista. Sillä eihän tuo hyvä ja viisas ihminen saattanut tahtoa tehdä kaikkea sitä, mitä hän todella on tehnyt. Miten se on ymmärrettävää? Apostoli selittää sen 21:ssä säkeessä: »Vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet», he kuulivat Jumalan äänen, mutta eivät totelleet sitä, »he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen», »kehuessaan viisaita olevansa», eivätkä tahtoneet uskoa mitä Jumala heille sanoi. »Tämän tähden on Jumala heidät hyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen», »ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.»
Oi, että jokainen ihminen, jolla vielä on kykyä tätä harkita, ajoissa ottaisi vaarin siitä, mitä apostoli tässä opettaa. Moni nuori mies ja nainen on jo aikaisin kuullut kokeneiden, rakkaiden vanhempiensa tai opettajien neuvovan heitä ottamaan vaarin Jumalan armosta ajallisen ja ikuisen onnen saavuttamiseksi. He kuulevat ja ymmärtävät, että Jumala on kaikkivaltias, jota ei sovi vastustaa. He kuulevat ja ymmärtävät, että tämä kaikkivaltias Jumala vakavasti tahtoo ja käskee ihmisten kääntyä hänen puoleensa, pelätä ja rakastaa häntä, uskoa, totella ja seurata häntä läpi elämän. Lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-30.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta he eivät tahdo totella tätä Jumalan neuvoa. He tahtovat kuulua maailmalle ja seurata omia halujaan ja luulevat voivansa varoa törkeihin synteihin vajoamasta. Luulevat näet himojen rajoittamisen olevan heidän vallassaan. He eivät tahdo olla kokonaan Herran omat, hänen valtakunnassaan hänen alamaisinaan elää, eikä häntä palvella, mutta aikovat kuitenkin varoa kovin syvälle lankeamasta.
Mutta tämä heidän aikeensa ei ole menestyvä. Nämä Herra jättää omien himojensa valtaan, saastaisuuteen ja vääryyden tekijöiksi. »Ei Jumala anna itseänsä pilkata.» Jollet tahdo totella hänen sanaansa ja kokonaan kääntyä, niin ei viisautesi ja varovaisuutesi auta, vaan sinä vaivut kuiluun. Ennemmin tai myöhemmin, ajassa tai iankaikkisuudessa tulet katkerasti kokemaan, että suurin erehdyksesi oli, kun et totellut tätä Herraa, vaan vastustit hänen tahtoansa ja neuvoansa.