Isänmaan sankarit Ryti ja Tanner pysyivät paikallaan hallituksessa. Rauhanoppositiossa lymyillyt Konsti Kekki toimi ryssän pussiin. Kiitokseksi Konsti Kekki laitatti isänmaan sankarit Rytin ja Tannerin häkkiin.
Maalaisliiton maanpetturuudesta osa ...
Oikeistodemari
2661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Rydin paikka ei ollut hallituksessa.
No Niinpäs tosiaan. Innostuin vähän liikaa. Kiitos korjauksesta. Ryti oli luonnollisesti Tasavallan Presidentti joka sankarillisesti allekirjoitti Ribbentrop sopimuksen omissa nimissään.
Niin siinä usei käy niille, jotka "inhoavat liikaa" ja harkinta puuttuu.
Kovin on heikko historian tuntemuksesi, tosinhan se on käynyt täysin selväksi jo aikaisemmissa kirjoituksissasi.
Tilannehan lähti liittoutuneiden Lontoon kokouksen päätöksistä, jonka jälkeen
"Valvontakomission varajohtaja Savonenkov keskusteli asiasta tuoreeltaan 8. elokuuta pääministeri Paasikiven kanssa. Savonenkov totesi hallituksen viivytelleen sotasyyllisyyskysymyksessä, ja että mikäli Suomi ei asiaa itse ratkaisisi, tekisivät sen voittajavaltiot. "
Ryssä kertoi syylliset ja päätti viime kädessä tuomioista, käskyt kävi Paasikivelle. Kumma muuten ettei Mannerheimille. Paasikivi käskytti sitten hallitustaan ja eduskuntapuolueita.
Maalaisliiton ministerit pysyivät myöskin hallituksissa ja hoitivat isänmaan asiota niin sodassa kun sen jälkeisessä rauhassa.
Tunnen kyllä historian. Kekkonen ajoi oikeusministerinä sotasyyllisyysasiaa aivan turhan innokkaasti.
Tietysti jos on ns. virallisen historiankirjoituksen varassa. Kannattaa Suomen lisäksi lukea esim. Rautkallion teoksia. Tai Lasse Lehtisen ansiokas historiikki.
Ja kyllä Kekkonen oli rauhanoppositiossa joka sodan aikana on maanpetoksellista toimintaa.
Kekkonen ei vaivautunut Tannerin hautajaisiin.
http://www.lasselehtinen.net/content/view/35/100/lang,fi/
Pelkäsikö että ryssä suuttuu.
Enemmän luotan "virallisiin" historioitsijohin kuin isänsä puolesta ristiretkeä käyneeseen Hannu Rautkallioon.
Ei se ollut maanpetoksellista toimintaa. Sen jäsenet oli muuten pääasiassa demareita.
" siihen kuului lopulta muun muassa SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori,[1] K. A. Fagerholm, Eino Kilpi, Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J. O. Söderhjelm, Ralf Törngren, Nils Meinander ja C. O. Frietsch. Eduskunnassa siihen kuului pääasiassa SDP:n, RKP:n ja edistyspuolueen kansanedustajia."
Oikeistodemari liioittelee kaunassaan Kekkosen silloista valtaa. Käskyt tulivat Zdanovilta Paasikivelle, Kekkonen oli vain toteuttaja. Hän eikä kukaan suomalainen ei valvontakomission käskyjä uskaltanut vastustaa.
Älä puhu Jombe täyttä paskaa Kekkosen innokkuudesta. Se on oman pääsi päättelyä vailla todellisuuspohjaa.
Kyllä Kekkonen teki ihan päinvastaista ja kävi siksi valvontakomission Neuvostoliiton kakkosmiehen puhuttelussakin.
Yhtäkään asevelisosialistia tai oikeistodemaria rauhanoppositioon ei kuulunut.
Kekkonen nyt sattui olemaan oikeusministeri ja välittömässä vastuussa asiasta.
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2009/04/sotasyyllisyysasia-on-saatava-uuteen.html
Ja yleisemmin sodanjälkeinen poliittinen historia totuudenmukaisesti.
http://www.lasselehtinen.net/content/view/31/100/lang,fi/
Suurin piirtein nuin tuon asian muistelen minäkin lukeneeni.
Et osannut kommenentoida päättäjistä. Kekkonenko asiat päätti jo silloin?
K A. Fagerholm kuului rauhanoppositioon, en tiedä lasketko hänet oikeistodemariksi, mutta minä en.
Miten se voi olla kaunaa jos joku sanoo suoraan mikä mies Konsti Kekki alias "Timo" oli.
Jos asevelisosialisteilla olisi ollut vähän enemmän järjestelmällisyyttä ja kärsivällisyyttä Kekkonen olisi passitettu takaisin Kampinkadulle. Mutta nämä unohdetut sankarit pelastivat Suomen Ryssän kynsistä ensin sodassa ja sitten politiikassa.
K.A.Fagerholm "hortoili" tuolloin Lasse Lehtistä lainatakseni. Kyllä K.A. Fagerholm lunasti paikkansa Oikeistososiaalidemokratian Pantheonissa sankarillisen SDP:n vähemmistöhallituksen 1948-1950 pääministerinä.
Miksi Kekkonen kuitenkin kävi moitteita kuuntelemassa Valvontakomissiossa. Moitteet koskivat nimenomaan hidastelua sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aloittamisessa?
Neuvostoliitto uhkasi, että he aloittavat oikeudenkäynnin jos Suomi ei pistä töpinäksi.
Kekkonen tiesi mitä se pahimmillaan voisi tarkoittaa.
Rautkalliolla on oma lehmä ojassa Kekkosen suhteen. Lehtinen taas haluaa varjon lankeavan Kekkosen ylle koska eihän keskinkertaisuus voi ylivertaista valtiomiestä hyväksyä.
Molempien typeryys paljastuu iskuista haudan taakse, josta käsin ei voi enää puolustautua.
Totta. Haudan takaa ei voi puolustautua. Historiantutkimuksessa on vain pakko iskeä haudan taakse jos totuus halutaan selvittää.
Kekkonen olisi voinut vakuuttaa ryssälle yhtä ja toimia vähän toisin.
Totta että ryssä olisi voinut haluta viedä tuomioistuimen Moskovaan. Olisiko meidän ollut pakko luovuttaa "sotasyylliset". Ei.
Länsiliittoutuneet olisivat tulleet apuumme jos ryssä olisi alkanut uhittelemaan. Siksi toisekseen ei ryssä olisi halunnut vittumaista vuosia kestävää sissisotaa tsuhnien kanssa.
En pitäisi miestä joka välillisesti antoi viimeisen iskun Kekkoslovakialle 1994 keskinkertaisuutena vaan historiantekijänä.
Eiköhän jokainen akateeminen tutkija ole sen verran objektiivinen että osaa erottaa omat perheasiansa tieteestä.
Lukekaa kirja. Risto Rytin kujanjuoksu. Kertoo omakohtaisesti miten asiat olivat.
kekkonen ja kuusinen yritivät saada myös Mannerheimin tuomituksi "sotasyyllisenä", mutta stalin sanoi juoksupojalle "njet". Tilanne osoittaa, että maalaisliiton kekkonen oli vain konjuktuuripoliitikko, jota stalin hyödynsi ilman, että kekkonen olisi ollut selvillä todellisista strategisista päätöksistä ennen tai jälkeen omaa sähelystään.
Laitappas linkkejä tuomosen utopian tueksi:
Lue." Risto Rytin kujanjuoksu"
Kekkonen toimi vastoin Paasikiven ohjeita ja määräyksiä nuoleskellessaan puna-armeijan saappaita. Hemmo onnistui pääsemään stalinin suosioon ja käyttöön.
Paasikiven ja Kekkosen linjalla oli vissi ero. Eli ei ollut mitään Paasikiven-Kekkosen linjaa.
Kekkonen käytti Paasikiveä hyväkseen varastamalla Paasikiven arvovallan, kokemuksen ja isänmaallisuuden omaan käyttöönsä.