Oikeaan päätöksentekoon kuuluu (siis yhteiskuntaa hyödyttävään)määräntynlainen kylmyys (laskelmointi), lämpimyys (imhimillisyys), mutta ennekaikkea kokonaisuuden hallinta, jossa naiset (puhuttakaan feministeitä) ovat noviiseja, koska heihin ei ole vielä sisäistynyt vallankäyttö, jota miehet ovat käyttäneet tuhansia vuosia. Yhtäkkiä feministit nappaavat ilmasta tuon ominaisuuden ja samalla uskovat kehitysteoriaan.
Seuraavassa jutussa kaikki ovat naispuolisia vaikuttajia, mutta heidän nimiään en sano intimiteettisyojantakia):
Eräästä Norsunluurannikon yliopistosta tuli opiskelija Suomeen, jonka matkat ja opiskelun ylläpidon Suomen valtio mukisematta maksoi. Kehitysapua tiedättehän? Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa 2 vo, jonka jälkeen hänelle tuli tarve käydä Pariisissa, jossa hän voisi mahd. tutustua Pariisiin ja Louwreen (taiteilija kun oli). Suomi maksoi hänen matkansa ja ylläpidon siellä vuodeksi. Miestä ei ole kuulunut takaisin moneen vuoteen (kai hänestä tulee sitten hyvä taiteilija). Vastaavia tapauksia on monia.
Nigerian ja Kenian yliopistoissa on nettihuijareille tarkoitettu tiedekunta, joka jne.
YK:n erityisesti naisille tarkoitettu avustusohjelma pääsi Zairessa hyviin ja myönteisiin tuloksiin. Siksi, koska austraalialaiset lähetystyöntekijät tekivät siellä töitä yötäpäivää. Tämän olin itse näkemässä.
Mahdollisilta naispäättäjiltä vaadin suhteellisuuden tajua ja että he kuuntelisivat muutakin kuin syrämmen ääntä, koska aika kylmistä realiteeteistähän maailam koostuu, unohtamatta sitä ääntäkään.
Seuraavassa jutussa kaikki ovat naispuolisia vaikuttajia, mutta heidän nimiään en sano intimiteettisyojantakia):
Eräästä Norsunluurannikon yliopistosta tuli opiskelija Suomeen, jonka matkat ja opiskelun ylläpidon Suomen valtio mukisematta maksoi. Kehitysapua tiedättehän? Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa 2 vo, jonka jälkeen hänelle tuli tarve käydä Pariisissa, jossa hän voisi mahd. tutustua Pariisiin ja Louwreen (taiteilija kun oli). Suomi maksoi hänen matkansa ja ylläpidon siellä vuodeksi. Miestä ei ole kuulunut takaisin moneen vuoteen (kai hänestä tulee sitten hyvä taiteilija). Vastaavia tapauksia on monia.
Nigerian ja Kenian yliopistoissa on nettihuijareille tarkoitettu tiedekunta, joka jne.
YK:n erityisesti naisille tarkoitettu avustusohjelma pääsi Zairessa hyviin ja myönteisiin tuloksiin. Siksi, koska austraalialaiset lähetystyöntekijät tekivät siellä töitä yötäpäivää. Tämän olin itse näkemässä.
Mahdollisilta naispäättäjiltä vaadin suhteellisuuden tajua ja että he kuuntelisivat muutakin kuin syrämmen ääntä, koska aika kylmistä realiteeteistähän maailam koostuu, unohtamatta sitä ääntäkään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
juu nää oli ne maailmaa pyörittelevät asiat jotka olisi kannattanut jättää miehille..
Mitä muuten oot mieltä Katariina Suuresta,Margaret Thatseristä..äidillisiä ?pehmoja..enpä usko ja vielä lopuksi..
Äitinä ja johtajana voin kertoa ettei minulle ole tullut vielä koskaan sellainen tunne että olisin jollain laila hyväuskoinen eikä muuten ole alaisillenikaan saatikka lapsille.
Tavallaan heitä ei erota miehisestä vallankäytöstä mitenkään. He ainostaan toteuttivat vallitsevaa kulttuuria. Noihin aikoihin ei edes huomattu, että on olemassa muunlaistkin "sydeemiä". Sitä juuri moitin feminismissä, että he pyrkivät jäljittelemään miehistä vallankäyttöä ja samalla he unohtavat naiseuden ja ne uudet mahdollisuudet, mitä naiseus vois parhaimmillaan tarjota yhteiskunnalle.
Joku mies opiskeli yliopistossa ja sen jälkeen matkusti Pariisiin, eikä miestä sen jälkeen kuulunut moneen vuoteen takaisin, taiteilija kun oli!
Uskoisin että naisista on hyvinkin päättäjiksi ja johtajiksi. Onhan meillä monia hyviä esimerkkejä Suomessa ja ulkomailla (ks. erityisesti Islanti).
Turha tässä asiassa on vetää mitään eroja sukupuolten välille. Sitä joko on johtajatyyppiä tai sitten ei. Oma puolisoni on viemässä miesjohtajalta työpaikkaa alta, koska mainittu mies ei osaa johtaa. Ei johtamista opita koulussa tai armeijassa, se on suurelta osin työn antamaa kokemusta tai synnynnäistä.
Ja mitä lopulta on se "oikea" päätöksenteko? Mielestäni tuon oikean päätöksenteon määritelmä muuttuu jatkuvasti. Ennen vaikutti se, oletko käynyt armeijan vai et, ja nykyäänkin vaikuttaa joissakin työpaikoissa. Vaikkei sillä olekaan mitään tekemistä työkyvyn tai johtajuuden kanssa.
Itse olen armeijan käynyt ja siksi kysyinkin eräässä työhaastattelussa mitä merkitystä sillä on, olenko käynyt armeijan vai en? Haastattelija perusti vastauksensa perinteiseen:"Jokaisen kunnon kansalaisen tulee..." - kieltäydyin ystävällisesti olemasta moisen johdon alaisuudessa. Onneksi työpaikkansa saa valita.
Mutta tämä oli vain esimerkki siitä, kuinka hyvä päätöksenteko on jotakin, mitä ei voi määritellä eikä odottaa pelkän sukupuolen perusteella.
En ymmärrä Collin antamia esimerkkejä, joissa asianomaisten taustat eivät edes tule esille. Eikös tuollaiset esimerkit vain korosta huonoa politiikan tajua?
Sinä taas mies, joka parissa päivässä tuli käännytetyksi feminismiin! Itse olen kestänyt tällä palstalla jo pari vuotta, eikä ole hahtuvaakaan muusta kuin sovinismista.
Umpinuppisena on aina helpompi olla ja elää kuin avoimena ja vastaanottavaisena. Jos jokin asia tuntuu järjettömältä, pyrin hakemaan paremman ratkaisun.
Anteeksi nyt, mutta luulin sinua mieheksi.
Ainakaan itse en ole sovinismi, mikäli pidät kommenttejani sovinistisina, pyydän sinua kertomaan mitä niistä pidät sovinistisina, sillä silloin olet ymmärtänyt väärin.
En nyt aina jaksa ottaa asioita liian vakavasti, mutta käännynnäiset ovat vaarallisimpia, koska he yrittävät tulla hyväsytyiksi pomojen silmissä. Usein he osoittavat yli-innokkuutta ja täten ampuvat entisiä tovereitaan.
Pidän mielessäni kun seuraavan kerran palkkaan ihmisiä töihin...
Onko oman mielipiteen muodostus yhtä kuin käännynnäisyys? Ja minkälaista "käännynnäisyyttä" tässä tapauksessa tarkoitat?
Sitäkö, kuinka itse huomasin koko feminismi sanaa käytettävän väärin ja näin ollen aiheuttavan enemmän pahaa kuin hyvää, ja sen takia en yksinkertaisesti halua lukeutua mihinkään ismeihin?
Vai mitä tarkoitat?
Sofia, Anna, Elisabet, Katarina I ja Katarina II - siinä joukko Venäjän hallitisjoita 1700-luvulla. Pietari Suuren jälkeen vain keisarinnoja aina Katariina Suureen asti. Kyllä naisista on päättäjiksi vaan ei kaikista, kuten ei kaikista miehistäkään. Tietoa, taitoa, kokemusta, näkemystä, sydäntä ja harkintaa tarvitaan. Kelpo avustajat voivat välittää kolmea ensimmäistä ominaisuutta, mutta näkemystä, sydäntä ja harkintakykyä pitää olla omasta takaa. Näkemyksestä jos tinkii, voi selvitä hallinnoimalla, mikä tosin hidastuttaa kehitystä. Tunteettomuus iskee lopulta takaisin; on tyhmää kuvitella että kylmä vallanhimo tekisi kenestäkään hyvää päättäjää. Lempeys ja laupeus ovat naispäättäjälle hyvää mainosta ja propagandaa, ja hänen on viisasta kätkeä harkintansa herttaisen hymyn taa, ettei häntä haukuttaisi kuin Margaret Thatcheria.
Thatcher on 1980-luvun suuria päättäjiä. Monessa suhteessa häntä voi ja pitääkin arvostella, mutta arvostelijatkin toteuttavat hänen aloittamaansa politiikkaa!
Mainittava myös Englannin Elisabet I (1500-luku), Vaimonvaihtaja Henrik VIII:n tytär, joka teki suuria päätöksiä, pani varsinaisesti alulle Britannian imperiumin.
Eräässä asiassa hän mestarillisesti vetkutteli päätöksiä: hän pompotteli ylhäisiä kosijoita vaihdevuosien yli, ei koskaan avioitunut, väitti olevansa neitsyt, eikä koskaan synnyttänyt siis kruununperijää. Sanotaan tämänkin olleen taitava "päätös"...
Paljon vahinkoa yhteiskunnallemme.
Jolla voisi miesten turhan narinan saada pois.
ovat yhteiskuntamme syöpä, joka versoo tyhmissä miehissä. Heille feminismi "aiheuttaa vahinkoa". Kurahtelut kuuluvat täällä.
Saisiko sillä DELETE napilla myös naisten narinan lakkaamaan?
Opettele ensin keskustelemaan asiallisesti, ehkä silloin opit myös kuuntelemaan ja huomaamaan kuinka tuo narina olikin ihan varteenotettava mielipide.
Ei sinun tarvitse samaa mieltä ollakaan, ei sitä kukaan vaadi, mutta osoittaisit sentään edes jonkinmoista kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan lapsellisten kommenttiesi sijaan.
Missä teidän yhteiskuntanne sijaitsee? Mikä sen nimi on?
Edellisestä ansiokkaasta jutstani pääsi siihen kähitykseen, että olisin että oliisin melkoinen realistiasisti.En luitenkaan ole häntä, vaan resalisti, joka joskuus myöntää, utta useimmiten myöntää omia vi´koja