Mietin tässä syvällisesti omaa tilannettani.
Jehovan todistajana en saa osallistua Suomen valtion itsenäisyyden riemuihin.
Minun kansalaisuuteni on - olettaisin - Taivaan valtakunnan kansalaisuus.
Tilanteeni nykyisin.
Ylin hallitsija on Jehova Jumala Luojana ja kaiken omistajana.
Hän on antanut Ainosyntyiselle, Esikoispojalleen, sijaishallitsjan vallan, tavallaan, rinnallaan, koska Jeesus ei koskaan toimisi vastoin Isänsä ja Jumalansa tahtoa.
Minun itsenäisyyttäni rajoittavat heidän periaatteensa ja lakinsa.
Roomalaiskirje ja Pietari, Paavali korostavat kristityn tarvetta toimia asumansa maan lakien mukaan. Yhteiskunta rajoittaa siis vapauttani. Sen lisäksi omatuntoni. Käytännössä olen kahden valtakunnan kansalainen velvoitteena edistää molempien etuja.
Suomen Leijona on saanut aina keinua Mesikämmenen naapurina varovasti Ruotsin lakien alaisena, suora miekka korkealla pään yli iskuvalmiina itsenäisyyttään puoltaen. Kieli keskellä suuta, ettei ärsytä Nallea tai astu sen käpälille samalla pitäen päässään ruotsalaista kruunua, ruotsalaisia miellyttäen.
Se oli sitä vanhaa aikaa, sillä nyt puhutaan Suomineidon ja Ruotsin avioliitosta - ei vain avoliitosta. Ajat vaativat sitä, vaikkei tavat.
Mutta siinä ei ole kaikki. Tietojeni mukaan vaivaisimmilta kansalaisilta vedetään nahka selästä huonontaen entisestään heidän niukkoja tulojaan! Kutsun tätä "Karhukoplan" viimeisimmäksi ryöstöksi. Vaaratonta ja helppoa.
"Karhukopla" on tosin Brysselin rosvojen alaisena velvoitettu osallistumaan tiettyihin menoihin - halusi tai ei. Eihän niitä nyt omasta pussista oteta!
Niinistökö alensi omaa palkkaansa, luullen ehkä toisten seuraavan hänen esimerkkiään perässä; joku ministeri "antoi" asuntonsa kerjäläisten käyttöön - hyvänä sijoituksena kuitenkin. Eihän tässä nyt hyväntekeväisyyttä harjoiteta! Se on työttömien ja eläkeläisten tehtävä puurojensa edestä. Rauhoittaa huonoa omaatuntoa! He eivät voi kuitenkaan jakaa huoneitaan maksusta ulkona nukkujille!
Tässä tätä satua riittämiin, mutta miten minä viettäisin "itsenäsyyttäni ja vapauttani"?
Muuten, karttaa katsoessani samaistin itseni ennen Suomi-neitoon - molemmat nyrkit pään yllä heristäen - kerran nuoruudessani, kunnes toinen käsi amputoitiin elämän taistoissa. Ylpeän uskaliaasti sitä lähti kulkemaan omaa tietään, kunnes elämä opetti nöyrtymään.
Nykyisin samaistan itseni Itämereen; Pohjanlahti kumartaa päätään, toisinaan arvostaen, Suomenlahti ojentaa kätensä vetoavasti, Itämeri polvillaan rukoillen elämän ehtojen koskettaessa.
Taisteluhaudassa on vähän ateisteja kuulien viheltäessä korvien ohi...
Jehovan todistajana en saa osallistua Suomen valtion itsenäisyyden riemuihin.
Minun kansalaisuuteni on - olettaisin - Taivaan valtakunnan kansalaisuus.
Tilanteeni nykyisin.
Ylin hallitsija on Jehova Jumala Luojana ja kaiken omistajana.
Hän on antanut Ainosyntyiselle, Esikoispojalleen, sijaishallitsjan vallan, tavallaan, rinnallaan, koska Jeesus ei koskaan toimisi vastoin Isänsä ja Jumalansa tahtoa.
Minun itsenäisyyttäni rajoittavat heidän periaatteensa ja lakinsa.
Roomalaiskirje ja Pietari, Paavali korostavat kristityn tarvetta toimia asumansa maan lakien mukaan. Yhteiskunta rajoittaa siis vapauttani. Sen lisäksi omatuntoni. Käytännössä olen kahden valtakunnan kansalainen velvoitteena edistää molempien etuja.
Suomen Leijona on saanut aina keinua Mesikämmenen naapurina varovasti Ruotsin lakien alaisena, suora miekka korkealla pään yli iskuvalmiina itsenäisyyttään puoltaen. Kieli keskellä suuta, ettei ärsytä Nallea tai astu sen käpälille samalla pitäen päässään ruotsalaista kruunua, ruotsalaisia miellyttäen.
Se oli sitä vanhaa aikaa, sillä nyt puhutaan Suomineidon ja Ruotsin avioliitosta - ei vain avoliitosta. Ajat vaativat sitä, vaikkei tavat.
Mutta siinä ei ole kaikki. Tietojeni mukaan vaivaisimmilta kansalaisilta vedetään nahka selästä huonontaen entisestään heidän niukkoja tulojaan! Kutsun tätä "Karhukoplan" viimeisimmäksi ryöstöksi. Vaaratonta ja helppoa.
"Karhukopla" on tosin Brysselin rosvojen alaisena velvoitettu osallistumaan tiettyihin menoihin - halusi tai ei. Eihän niitä nyt omasta pussista oteta!
Niinistökö alensi omaa palkkaansa, luullen ehkä toisten seuraavan hänen esimerkkiään perässä; joku ministeri "antoi" asuntonsa kerjäläisten käyttöön - hyvänä sijoituksena kuitenkin. Eihän tässä nyt hyväntekeväisyyttä harjoiteta! Se on työttömien ja eläkeläisten tehtävä puurojensa edestä. Rauhoittaa huonoa omaatuntoa! He eivät voi kuitenkaan jakaa huoneitaan maksusta ulkona nukkujille!
Tässä tätä satua riittämiin, mutta miten minä viettäisin "itsenäsyyttäni ja vapauttani"?
Muuten, karttaa katsoessani samaistin itseni ennen Suomi-neitoon - molemmat nyrkit pään yllä heristäen - kerran nuoruudessani, kunnes toinen käsi amputoitiin elämän taistoissa. Ylpeän uskaliaasti sitä lähti kulkemaan omaa tietään, kunnes elämä opetti nöyrtymään.
Nykyisin samaistan itseni Itämereen; Pohjanlahti kumartaa päätään, toisinaan arvostaen, Suomenlahti ojentaa kätensä vetoavasti, Itämeri polvillaan rukoillen elämän ehtojen koskettaessa.
Taisteluhaudassa on vähän ateisteja kuulien viheltäessä korvien ohi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.