Lasten ja nuorten yksikkö (Melukylä)

Alvar on 10-vuotias koululainen. Hän on älykäs ja oppimishaluinen.
Hän haluaa kovasti käydä koulua. Hän on kiltti, asiallinen ja
hyväkäytöksinen lapsi. Silti koulunkäynti on hänelle todella
vaikeaa. Hänen on myöhästyttävä joka aamu ensimmäiseltä tunnilta,
koska ei pysty olemaan koulun pihalla aamuisin. Kellon soidessa
hänestä tuntuu, että pää räjähtää. Siksi hän menee koulun
alueelle vasta, kun kello on jo soinut ja muut ovat menneet luokkiin.
Tästä seuraa nuhteita ja rangaistuksia sekä koulussa että kotona.
Välituntisin hänen on piileskeltävä vessassa, ettei kellon ääni
kuuluisi niin terävänä. Muut oppilaat nauravat hänelle. Alvarilla on
melkein aina samat vaatteet päällä. Muut eivät tiedä, että juuri
niissä vaatteissa ei ole pisteleviä saumoja eikä ihoa polttelevaa
kangasta. Koulussa häntä kiusataan, koska muiden mielestä hän
haisee.

Juuri tuostahan Aspergerinfon ylläpitäjä kirjoitti, mutta viestiketju poistettiin. Ainoat henkilöt, jotka tuolla ovat aiheuttaneet mielipahaa sekä metelöintiä, on ammattitaidoton henkilökunta. Olisiko syytä tehdä tutkintapyyntö mitä siellä oikein on vuosien aikana tapahtunut käytännössä? Miksei ole tehty jo, vaan vuosikausia seurailtu lasten henkistä pahoinpitelyä?
Todennäköisimmin on tiedossa ollut, ketkä siellä ovat vastanneet paikan toiminnoista sekä myös vanhemmat, jotka eivät ole tahtoneet/osanneet puuttua asioiden hoitamiseen ajoissa inhimellisemmiksi! Keitä nämä ihmiset ovat?

Alvarin luokassa on 28 oppilasta. Supattelua ja pulinaa on joka
puolella. Alvarin on vaikea erottaa opettajan puhetta taustalla olevista
äänistä. Joku naputtaa kynällä pulpettia, ja jokainen napautus
kuulostaa moukarin iskulta Alvarin päässä. Tuuletuslaitteen humina
sattuu korviin. Hän yrittää rauhoittua keinuttelemalla itseään
edestakaisin. Se naurattaa vieressä istuvia. Aamupäivällä koulun
ruokala avautuu ja luokkaan tulvahtavat ruuan tuoksut. Välillä Alvar
joutuu menemään vessaan oksentamaan, koska haju saa hänet voimaan
pahoin. Ruokalan kilinä ja kolina on sietämätöntä. Alvar joutuu
usein pakenemaan koulusta kesken päivän. Välillä Alvar on niin
kuormittunut, ettei hän enää kestä, vaan alkaa huutaa ja paiskoa
tavaroita. Silloin opettaja soittaa hänen äidilleen töihin, että
tämän pitää hakea Alvar heti pois koulusta. Äiti sanoo Alvarille,
että äidin pomo on vihainen hänelle tästä. Siitä Alvar tulee
surulliseksi.

On totta, että suurin syy autisminkirjon henkilöiden pahoinvointiin johtuu ulkopuolisista tekijöistä, eli ymmärtämättömästä ympäristöstä ihmisineen, jotka eivät tahdo/osaa/halua ymmärtää kuinka erilainen kokemusmaailma autistilla voi olla. Koska heillä ei ole omakohtaista kokemusta tilanteista, joihin mm. aistiyliherkkyyksistä kärsivä ihminen voi joutua, heidän käsityskykynsä usein ei riitä samaistumaan toisin ympäristönsä kokevien ihmisten tasolle.

Itsestäni voin kertoa sen verran mm. näihin vaatetuksiin liittyen, että äitini piti useita kertoja pukea minut parin vuoden ikäisenä uudelleen, koska en pystynyt olemaan mitenkään päin, jos yksikin vaatekappale oli puettu "väärin" päälleni ts. jos sukka oli vinossa siten, että sauma tuntui väärässä kohdassa jalkaa ikävältä, tai jos paidan hihat olivat jotenkin kiertyneet vähänkään käden ympärillä, joka tuntui todella epämiellyttävältä.
Sitten se kaikki häly, mitä alaluokista astin koululuokassa oli, oli sietämätöntä, en pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, joten koulumenestys ei ollut sen vuoksi mitään kovin huippuluokkaa. Siihen päälle vielä koulukiusaaminen ja eristäminen kaveripiiristä. Univaikeudet.
Jatko-opiskelupaikassa kaikki sujui paljon paremmin, kun tehtävistä osan voi suorittaa kotona omassa rauhassa, sieltä tuli jopa keskimääräistä parempia arvosanoja verrattuna muihin, myös sen vuoksi, että opiskeltava aihepiiri kiinnosti. Väkisin yritys motivoittaa itseään ei-kiinnostaviin aiheisiin/työtehtäviin saa aikaan hermostuneisuutta eikä keskittymisestä tule mitään, alkaa ainoastaan väsyttää.

Kaikki muutokset elämässä tuottavat suurta tuskaa ja sopeutumiseen erilaisiin paikkoihin, tutustuminen uusiin ihmisiin, uusiin hoitopaikkoihin, asunnonvaihdot jne. saavat aikaan fyysistä pahoinvointia, mikä jatkuessa pitkään saa puhkeamaan erilaisia fyysisiä sairauksia. Näitä asioita ymmärretään yhteiskunnassamme yhä tänäkin päivänä vielä hämmästyttävän vähän. Itse siksi olen yrittänyt infota paikkoja, joissa liikun ja joihin jokainen joskus joutuu (esim. sairaala/terveyskeskus), jotta asiat etenisivät ja työntekijät saisivat mahdollisimman kattavasti tietoa näistä erityispiirteistä, joita joillain ihmisillä on, jotta hoitokäytännöt jossain vaiheessa muuttuisivat inhmillisempään, ymmärtäväisempään suuntaan myös erityisryhmien kohdalla.

terv. Aspergerinfon ylläpitäjä

Alvaria aletaan pitää hankalana oppilaana. Kuraattori on sitä
mieltä, että Alvar hyötyisi enemmän tukea tarvitsevien lasten
pienryhmästä, missä opettajalla olisi paremmat mahdollisuudet auttaa.
Uudessa luokassa on erittäin vilkas poika, joka kolistelee koko ajan
tuolilla ja liikuskelee luokassa. Se vie Alvarin huomion ja hänen on
mahdotonta seurata opetusta. Luokka on juuri maalattu ja maalin tuoksu
vie lopunkin keskittymiskyvyn ja Alvaria oksettaa. Uusi opettaja on
erilainen kuin vanha opettaja. Alvarin on vaikea tulkita opettajan
eleitä ja ilmeitä ja ymmärtää, mitä opettaja tarkoittaa. Luokassa
on levotonta eikä koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tulee
tapahtumaan. Yksi tyttö saa usein raivokohtauksia, jolloin hänet
poistetaan luokasta. Alvar ei pysty ennakoimaan tapahtumia koulussa,
mikä aiheuttaa hänelle kovaa ahdistusta. Entinen luokka tuntuu
kaikesta huolimatta paremmalta, sillä siellä oli rauhallisempaa ja
päivät olivat enemmän toistensa kaltaisia. Tätä vanhemmat ja
opettajat eivät ymmärrä ja heidän mielestään Alvarin kuuluisi
voida nyt paremmin, koska hän saa enemmän huomiota opettajalta.

Minua pidetään hankalana potilaana, sillä en voi sietää sitä, ettei yksikään julkisissa terveydenhuoltopalveluissa toimiva henkilö tahdo edes yrittää ymmärtää sitä, jos kerron seurauksista, joita ihmisen neurologiaan perehtymättömät yliopistosta toisten kokemuksia netistä kopioimalla valmistuneet "tutkijalääkärit" tulevat esittämään omissa nimissään faktoina joillekin erinäisille maailmanlaajuisesti tunnettuutta saaneille typerille "vuorovaikutteisille" keskustelupalstoille, joiden ylläpidosta vastaavat psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevat narsistit.

Edellisen vuoksi kannatan yliopistojen lakkauttamista mahdollisimman pikaisella aikataululla.

Todella ikävää, mutta minulla on LAPSI! Mietipä sitä!

Hei! Haluaisin tietää missä päin Melukylä sijaitsee? Oulussa oli Tahkokankaalla ainakin vuosina 2006-2008.

Tarinan alku löytyy täältä (vuosi 2005). Kaikesta päätellen nyt poika on jo 18 vuotias. Olisi mukava kuulla miten poka nyt voi. Miten koulunkäynti on sujunut?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/1874320/meidan-tarina

Noin toimitaan aikuisia autismin kirjon henkilöitä kohtaan maamme pääkaupungissa, jossa pitäisi olla paras osaaminen. Mitä vanhempi henkilö on kyseessä, jonka erityispiirteistöä/vaikeuksia ei ole koskaan ymmärretty, sen enemmän hän syrjäytyy yhteiskunnasta, kunnes lehdessä lukee; muumioitunut vanhus löydettiin kolmen vuoden jälkeen luurankona kotoaan, koska rappukäytävään alkoi levitä outoa hajua, mihin lopulta huoltoyhtiö puuttui lukuisten yhteydenottojen jälkeen. Kuolinsyyntutkinta kesti vuosia.

En oikein ymmärrä, miksi kehitysvammaisten lasten vanhemmat (autismihan ei ole tunnetusti sinällään kehitysvamma vaan voimavara) vievät lapsiaan tuonlaisiin paikkoihin täysin ammattitaidottomien henkilöiden "hoidettavaksi". Edes kehitysvammainen, jolla on siis oikeasti jokin kehitysvamma, ei voi syntymästään pahoin, sen tekee ymmärtämätön ympäristö.