Jos mamutus ei lopu ja kansalaisten riisto jatkuu:
http://yleislakko.org/index.php/2015/09/18/kolme-tapaa-kaataa-hallitus/
1. Hallituspuolue tai useampi niistä ajautuu sisäiseen kriisiin. Perussuomalaiset hajoavat, keskusta horjuu. Ristiriidoista syntyvä hallituskriisi voi hajottaa hallituksen, jos esimerkiksi perussuomalaiset päättävät lähteä hallituksesta ja oppositio tekee välikysymyksen, jonka hallitus häviää. Välikysymyksellä on tosin kaadettu Suomen historiassa vain neljä hallitusta, joista viimeisin 1958.
Hallituksella on eduskunnassa 123 äänestävää paikkaa. Muutaman perussuomalaisen eroaminen ei hallitusta vielä kaada ainakaan parlamentaarisilla mekanismeilla. Perussuomalaisissa kuitenkin kuohuu laajasti, ja Soinia vaaditaan eroamaan leikkurihallituksesta Hommaforumia myöten.
Jos perussuomalaisten kannatus romahtaa kyselyissä leikkausten seurauksena samalla, kun puolueen kenttä on riitaantunut keskenään, persujen johto voi kääntyä leikkauskärkeä vastaan ja harkita dramaattisiakin toimia. Se voisi johtaa hallitukseen kaatumiseen.
Todennäköisintä on, että perussuomalaiset eivät lähde haastamaaan hallituskumppaneitaan, vaan korkeintaan taivuttavat hallituksen perääntymään joistakin leikkauksista. Jyrkätkin hallituspuolueiden sisäiset ristiriidat voidaan ratkaista puoluejohtoisella kamppailulla, jonka tavoitteena on hallituksen pitäminen pystyssä.
2. Hallituksen toimien synnyttämä levottomuus lakkoineen voi tulla niin kalliiksi, että elinkeinoelämäkin suuttuu hallitukselle. Elinkeinoelämän keskusliitto on etukäteen arvioinut perjantain poliittisen lakon kustannukseksi noin sata miljoonaa euroa. Kyse on siis lakosta, johon eivät osallistu kaikki ja joka kestää useimpien kohdalla vain muutaman tunnin. Pitempi lakkoilu ja varsinkin yleislakon järjestäminen tekisi miljardien tuhot, jumiuttaisi erityisesti viennin ja saisi yhteiskunnan monella tavalla sekaisin.
Osa ammattiliitoista on säikähtänyt leikkauksia ja suostuisi niihin ainakin osittain, mutta SAK:laisten liittojen mukaan perjantain lakkoilu on vasta alkusoittoa tulevasta, jos hallitus ei peräänny. Kun lakkoilu, sekavuus ja yleinen vastakkainasettelu lisääntyvät, pääomaa tuhoutuu ja yritysten voittojen lisäksi Suomen maine rauhallisena ja turvallisena maana kärsii. Lopulta voi käydä, että elinkeinoelämä käytännössä painostaa porvarihallituksen nurin, koska se teki yhteiskunnasta sekasortoisen.
Todennäköisempää on, että elinkeinoelämä hyökkää viimeiseen asti ammattiliittoja ja lakkoilijoita vastaan. Jos yleislakko tulee, Sipilä ja EK voivat yhdessä yrittää vääntää liitoilta lopullisesti niskat nurin. Jos tämä ei onnistu, hallitus olisi hyvin huteralla pohjalla kaiken tuottamansa hävityksen ja kamppailun jälkeen.
3. Hallitus lamaantuu, kun ei saa “kärkihankkeitaan” läpi ja ajaa jatkuvasti päin seinää. Seuraa halvaantuminen, arvovaltatappio ja lopulta ero hitaan rappeutumisen jälkeen. Tämä vaihtoehto vaatisi pitkän ja laajamittaisen poliittisen kriisin.
Voisi ajatella, että näin kävisi, jos kahden yllä listatun tilanteen ehdot täyttyisivät vain osittain. Hallituksen toimet aiheuttavat nurinaa omissa ja raivoa vastustajissa, yritykset kärsivät pitkittyvästä kamppailusta, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä osaamattomammalta hallitus näyttää. Tilanne kärjistyy, mutta ei yhtä nopeasti kuin kahdessa edellisessä vaihtoehdossa.
Kolmas tilanne voisi lopulta olla vahingollisin, koska jos kriisi ja poliittinen halvaannus olisivat todella vakavia, voisi syntyä painetta asettaa Suomeen samankaltainen teknokraattinen nukkehallitus “viemään asioita läpi” kuin Kreikan väliaikainen virkamieshallitus vuonna 2012. On tosin kyseenalaista, millainen virkamieshallitus Suomessa olisi mahdollinen perustuslain puitteissa. Perusteita teknokratialle voitaisiin kuitenkin etsiä kotimaisista ja kansainvälisistä finanssipoliittisista sopimuksista, jotka muun muassa rajaavat rakenteellista alijäämää.
***
Kuinka realistista on ylipäänsä ajatella Sipilän hallituksen kaatumista? Sellainen on Suomessa hyvin harvinaista. Jos ei lasketa Anneli Jäätteenmäen vaihtamista Matti Vanhaseen vuonna 2003, Suomessa on viimeksi varsinaisesti kaatunut hallitus vuonna 1983.
Harvinaista on kuitenkin Sipilän hallituksen toimintakin, ja “realismin” määritelmä muuttuu nyt nopeasti. Kaksi viikkoa sitten perjantain kaltainen suurlakkoilu olisi vielä tuntunut vaikealta uskoa. Liittojen osastoissa kiehuu. Perussuomalaisten rivit rakoilevat. Sairaanhoitajien, myyjien ja postinkantajien kaltaiset työntekijät ihmettelevät, eivätkö he ole hallituksen mielestä edes nykyisen palkkansa arvoisia.
Työvoimaa, sosiaaliturvaa, opiskelijoita, naisia ja siirtolaisia vastaan hyökkäävän hallituksen kaataminen olisi valtava voimannäyte ja viesti siitä, että näiltä ryhmiltä ei kannata leikata.
http://yleislakko.org/index.php/2015/09/18/kolme-tapaa-kaataa-hallitus/
1. Hallituspuolue tai useampi niistä ajautuu sisäiseen kriisiin. Perussuomalaiset hajoavat, keskusta horjuu. Ristiriidoista syntyvä hallituskriisi voi hajottaa hallituksen, jos esimerkiksi perussuomalaiset päättävät lähteä hallituksesta ja oppositio tekee välikysymyksen, jonka hallitus häviää. Välikysymyksellä on tosin kaadettu Suomen historiassa vain neljä hallitusta, joista viimeisin 1958.
Hallituksella on eduskunnassa 123 äänestävää paikkaa. Muutaman perussuomalaisen eroaminen ei hallitusta vielä kaada ainakaan parlamentaarisilla mekanismeilla. Perussuomalaisissa kuitenkin kuohuu laajasti, ja Soinia vaaditaan eroamaan leikkurihallituksesta Hommaforumia myöten.
Jos perussuomalaisten kannatus romahtaa kyselyissä leikkausten seurauksena samalla, kun puolueen kenttä on riitaantunut keskenään, persujen johto voi kääntyä leikkauskärkeä vastaan ja harkita dramaattisiakin toimia. Se voisi johtaa hallitukseen kaatumiseen.
Todennäköisintä on, että perussuomalaiset eivät lähde haastamaaan hallituskumppaneitaan, vaan korkeintaan taivuttavat hallituksen perääntymään joistakin leikkauksista. Jyrkätkin hallituspuolueiden sisäiset ristiriidat voidaan ratkaista puoluejohtoisella kamppailulla, jonka tavoitteena on hallituksen pitäminen pystyssä.
2. Hallituksen toimien synnyttämä levottomuus lakkoineen voi tulla niin kalliiksi, että elinkeinoelämäkin suuttuu hallitukselle. Elinkeinoelämän keskusliitto on etukäteen arvioinut perjantain poliittisen lakon kustannukseksi noin sata miljoonaa euroa. Kyse on siis lakosta, johon eivät osallistu kaikki ja joka kestää useimpien kohdalla vain muutaman tunnin. Pitempi lakkoilu ja varsinkin yleislakon järjestäminen tekisi miljardien tuhot, jumiuttaisi erityisesti viennin ja saisi yhteiskunnan monella tavalla sekaisin.
Osa ammattiliitoista on säikähtänyt leikkauksia ja suostuisi niihin ainakin osittain, mutta SAK:laisten liittojen mukaan perjantain lakkoilu on vasta alkusoittoa tulevasta, jos hallitus ei peräänny. Kun lakkoilu, sekavuus ja yleinen vastakkainasettelu lisääntyvät, pääomaa tuhoutuu ja yritysten voittojen lisäksi Suomen maine rauhallisena ja turvallisena maana kärsii. Lopulta voi käydä, että elinkeinoelämä käytännössä painostaa porvarihallituksen nurin, koska se teki yhteiskunnasta sekasortoisen.
Todennäköisempää on, että elinkeinoelämä hyökkää viimeiseen asti ammattiliittoja ja lakkoilijoita vastaan. Jos yleislakko tulee, Sipilä ja EK voivat yhdessä yrittää vääntää liitoilta lopullisesti niskat nurin. Jos tämä ei onnistu, hallitus olisi hyvin huteralla pohjalla kaiken tuottamansa hävityksen ja kamppailun jälkeen.
3. Hallitus lamaantuu, kun ei saa “kärkihankkeitaan” läpi ja ajaa jatkuvasti päin seinää. Seuraa halvaantuminen, arvovaltatappio ja lopulta ero hitaan rappeutumisen jälkeen. Tämä vaihtoehto vaatisi pitkän ja laajamittaisen poliittisen kriisin.
Voisi ajatella, että näin kävisi, jos kahden yllä listatun tilanteen ehdot täyttyisivät vain osittain. Hallituksen toimet aiheuttavat nurinaa omissa ja raivoa vastustajissa, yritykset kärsivät pitkittyvästä kamppailusta, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä osaamattomammalta hallitus näyttää. Tilanne kärjistyy, mutta ei yhtä nopeasti kuin kahdessa edellisessä vaihtoehdossa.
Kolmas tilanne voisi lopulta olla vahingollisin, koska jos kriisi ja poliittinen halvaannus olisivat todella vakavia, voisi syntyä painetta asettaa Suomeen samankaltainen teknokraattinen nukkehallitus “viemään asioita läpi” kuin Kreikan väliaikainen virkamieshallitus vuonna 2012. On tosin kyseenalaista, millainen virkamieshallitus Suomessa olisi mahdollinen perustuslain puitteissa. Perusteita teknokratialle voitaisiin kuitenkin etsiä kotimaisista ja kansainvälisistä finanssipoliittisista sopimuksista, jotka muun muassa rajaavat rakenteellista alijäämää.
***
Kuinka realistista on ylipäänsä ajatella Sipilän hallituksen kaatumista? Sellainen on Suomessa hyvin harvinaista. Jos ei lasketa Anneli Jäätteenmäen vaihtamista Matti Vanhaseen vuonna 2003, Suomessa on viimeksi varsinaisesti kaatunut hallitus vuonna 1983.
Harvinaista on kuitenkin Sipilän hallituksen toimintakin, ja “realismin” määritelmä muuttuu nyt nopeasti. Kaksi viikkoa sitten perjantain kaltainen suurlakkoilu olisi vielä tuntunut vaikealta uskoa. Liittojen osastoissa kiehuu. Perussuomalaisten rivit rakoilevat. Sairaanhoitajien, myyjien ja postinkantajien kaltaiset työntekijät ihmettelevät, eivätkö he ole hallituksen mielestä edes nykyisen palkkansa arvoisia.
Työvoimaa, sosiaaliturvaa, opiskelijoita, naisia ja siirtolaisia vastaan hyökkäävän hallituksen kaataminen olisi valtava voimannäyte ja viesti siitä, että näiltä ryhmiltä ei kannata leikata.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Välikysymys?