Kun olin lapsi, 1970-luvulla, asuin omakotitalossa maaseudulla. Meillä päin oli tapana, että kun kyläläiset lähtivät asioimaan viiden kilometrin päässä olleeseen pikkukaupunkiin, ulko-ovi suljettiin mutta jätetään lukitsematta.
Oven eteen laitettiin luuta poikittain. Se oli yhteisesti sovittu merkki siitä, että asukkaat ovat poissa, ja kukaan ei saa tulla kylään. Kuka tahansa olisi voinut poistaa luudan, avata oven ja kävellä sisään, mutta kukaan ei tehnyt niin.
Nyt minulla on oma perhe, asun aivan eri puolella Suomea ja kaupunkialueella, rivitalossa. Myös minun perheeni laittaa luudan poikittain oven eteen, kun lähdemme kotoa lyhyeksi ajaksi.
Lähistölle on perustettu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, mutta luotan siihen, että heidät on kotoutettu vanhasuomalaiseen luuta-ovella -käytäntöön. Turvapaikanhakijoita on täällä ollut jo alkusyksystä asti, mutta meidän rivitaloalueemme on saanut olla rauhassa.
Oven eteen laitettiin luuta poikittain. Se oli yhteisesti sovittu merkki siitä, että asukkaat ovat poissa, ja kukaan ei saa tulla kylään. Kuka tahansa olisi voinut poistaa luudan, avata oven ja kävellä sisään, mutta kukaan ei tehnyt niin.
Nyt minulla on oma perhe, asun aivan eri puolella Suomea ja kaupunkialueella, rivitalossa. Myös minun perheeni laittaa luudan poikittain oven eteen, kun lähdemme kotoa lyhyeksi ajaksi.
Lähistölle on perustettu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, mutta luotan siihen, että heidät on kotoutettu vanhasuomalaiseen luuta-ovella -käytäntöön. Turvapaikanhakijoita on täällä ollut jo alkusyksystä asti, mutta meidän rivitaloalueemme on saanut olla rauhassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.