Kansainvälisten sopimusten mukaan on entisen emämaan tunnustettava itsenäisyys ensin, sitten sen tekevät muut.
Lenin oli Saksan painostamana pakkoraossa. Lisäksi hän oli kehottanut vasemmistoa kaappaamaan vallan ja luvannut tunnustuksen heille. Nyt oli pettymys suuri, kun asialla olivatkin porvarit. Ei auttanut, bolsevikkien kansallisuusohjelmassa pysyttiin.
Lenin asettui silti heti tukemaan punakapinaa. Itsenäisyys oli bolsevikkien kannalta "väärin julistettu".
Se oli tunnustuksen arvo hänelle.
Lenin oli Saksan painostamana pakkoraossa. Lisäksi hän oli kehottanut vasemmistoa kaappaamaan vallan ja luvannut tunnustuksen heille. Nyt oli pettymys suuri, kun asialla olivatkin porvarit. Ei auttanut, bolsevikkien kansallisuusohjelmassa pysyttiin.
Lenin asettui silti heti tukemaan punakapinaa. Itsenäisyys oli bolsevikkien kannalta "väärin julistettu".
Se oli tunnustuksen arvo hänelle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
aselähetyksin ja sallimalla venäläisten sotilaiden liittyä kapinallisiin tukea vallankaappausta.
Hän ja Trotski olivat katkeria, kun punikit eivät kaapanneet valtaa marraskuussa -17. Suurlakon aikana oli hyvä tilaisuus.
Sinulla on tuo historian osaaminen hieman hukassa. Monkiko valkokenraali lupasikaan tunnustaa Suomen itsenäisyyden siinäkään tapauksessa jos Suomi auttaa valkoiset Venäjällä voittoon? Kysy tätä itseltäsi ennenkuin alat valehtelemaan lisää.
Kova olet valehtelemaan.
Keksit taas väitteen ja vaadit sitä kumottavaksi.
Kuka ja missä on väittänyt valkokenraalien tunnustaneen Suomen itsenäisyyden?
No, tosin sen Judenits oli valmis tunnustamaan 23.9. 19, mutta sillä ei ollut merkitystä.
Suomen hallitus oli jo 12. 7. 19 kieltäytynyt hyökkäyksestä Pietariin ja Mannerheim hävinnyt presidentin vaalin 25.7..
On ihan samantekevää mistä syystä Lenin lopulta myönsi itsenäisyyden Suomelle. Venäjä joka tapauksessa irroitti nykyisen Suomen alueen Ruotsista, ja antoi autonomian lisäksi mm. oman rahayksikön sekä oman virallisen kielen. Tämä kansallistumiskehitystä tukeva toiminta tapahtui vieläpä nationalismin ollessa kansainvälisesti muodikkuuden aallonharjalla. Venäjän vallan aikana Suomea siis nopeasti rakennettiin kohti itsenäistä kansallisvaltiota, niin modernin infrastruktuurin kuin myös aatteellistenkin konstruktioiden muodossa. Ilman Venäjää ei olisi Suomea.
Venäjä pyrki muuttamaan Suomen venäläiseksi maakunnaksi.
Autonomian ajan kehitys perustui Ruotsin vallan aikana saavutettuun kehitystasoon, jota Venäjän tsaarit Nikolai II:een asti ymmärsivät hyödyntää.
Lenin ei myöntänyt itsenäisyyttä, vaan tunnusti sen vastoin tahtoaan.
-----Venäjä pyrki muuttamaan Suomen venäläiseksi maakunnaksi.-----
Vaan Ruotsipa MUUTTI Suomen ruotsalaiseksi maakunnaksi. Kuten se muutti Skånen ja koko P-Ruotsin. P-Ruotsissa ja Ruijassa muutettiin pakolla ja julmuudella suomalaisalueet ruotsalais- ja norjalaisalueiksi.
Ranskassa pakkoranskalaistettin valtaisat kelttien asumat alueet väkivalloin, tunnetuimpana ehkä bretonien asuttama Bretagne, jne... Esimerkkejä pakkomuuttamisista löytyy vaikka kuinka kun vain jaksaa luetella.
Ruotsin valtion saadessa muotonsa Suomi (Varsinais-S.), Häme ja (Länsi-)Karjala olivat jo sveakuninkaan tunnustavia maakuntia. Ei niitä mihinkään muutettu.
"Venäjä pyrki muuttamaan Suomen venäläiseksi maakunnaksi."
Ymmärrän että olet pakkomielteinen venäjänvihaaja, mutta koita nyt rauhoittua. Mikään Venäjän toimi ei osoittanut että Suomea olisi rakennettu venäläiseksi maakunnaksi, väite on täysin absurdi. Suomelle annetut erivapaudet verrattuna muihin Venäjän alueisiin kertovat aivan muuta. Oma rahayksikkö tai omat valtiopäivät eivät ole asioita joita annettaisiin alueelle, josta oltaisiin tekemässä venäläistä maakuntaa.
sinäkin noista pakkomielteistä aivopesuista.
Kyse oli sortokausista ja niiden toimenpiteistä.
Voisit perehtyä historiaan vv, 1899-1917.
hei Saksan antauduttua palauttamaan Baltian maita Venäjän yhteyteen.
Tosin bolsevikkien kansalisuusaate virallisesti uusittiin vasta keväällä -19, jolloin todettiin pienten kansojen oikean paikan olevan Venäjän yhteydessä, ei itsenäisenä.
Tätä ryhdyttiin voimalla toteuttamaan.
Suomi, Puola ja Baltia pelastuivat, kun ehtivät loikata lännen leiriin.
Asia muuttui sitten 1939.
Miksei Suomessa tiedetä sitäkään, että esim. Englanti vastusti 1. msodan jälkeen itäisen Euroopan uusia pikkuvaltioita, Suomi mukaan lukien. Kyllä se poliittisista syistä ne tunnusti mutta periaatteessa vastusti koska piti niitä kansalliskiihkoisina häiriköinä, joilla ei ole osaamista eikä perinteitä ulkopolitiikassa. Englanti pelkäsi jo ennakkoon niiden aiheuttavan sotia kiihkollaan.
Voittajavaltiot halusivat uusien valtioiden tunnustuksen käsiteltävän yhtä aikaa Venäjään suhtautumisen kanssa.
Monet maathan olivat syntyneet Venäjän entislille alueille.
Bolsevikkivaltaa pidettiin häirikkönä ja sen odotettiin kukistuvan.
Neuvostoliitto tunnustettiin vasta joskus 20-luvulla.
on muuttunut faktaksi.
Hänhän piruuttaan teki Leninisatä Suomen itsenäisyyden takuumiehen arvellessaan, että seuraajat eivät ilkeä tuhota epäjumalan tekemisiä.
Ei siihen NL:ssä kukaan uskonut, mutta täällä stallarit ottivat tosissaan.
kyllä palauttanut Suomen Venäjän yhteyteen, mutta kiitos Mannerheimin ehdimme loikata Saksan leiristä länsileiriin. Se antoi parikymmentä vuotta aikaa. Ukraina ja monet muut maat palautettiin Venäjään 1920-22 ja Baltia 1939-40.
Me selvisimme siitäkin stallarien harmiksi.
Koska Venäjä soti joulukuussa -17 edelleen yhdessä lännen kanssa Saksaa vastaan niin ei tietenkään lännessä voitu alkaa aseveljeä pilkkomaan ilman tuon itsensä nimenomaista suostumusta. Siksi tarvittiin ensin tunnustus Leninin hallinnolta ja se saatiin mutta lahtareita se edelleen kummasti kaivertaa ja suorastaan raivostuttaa. Olisiko ollut parempi jos Venäjän tunnustusta ei olisi saatu? Silloin ei olisi tosin saatu tunnustuksia lännestäkään.
Lenin hyväksyi tietysti Suomen itsenäisyyden pakon edessä. Se oli vähäisimpiä Saksan vaatimuksista (esimerkiksi Ukrainan "itsenäisyyden" hyväksyminen oli siihen nähden valtava asia).
Kuitenkin jonkinlaisen Venäjän tunnustus oli lähes välttämätön Venäjän siihenastisten liittolaisten (Britannia, Ranska, USA) vuoksi kansainvälisen aseman helpottamiseksi. Eihän itsenäistä Suomea ilolla nähty lähimaissakaan. Esimerkiksi yksioikoinen ja kopea Norja oli ylipäätään vihamielinen eikä olisi millään hyväksynyt Petsamon saantia. Ruotsi puolestaan oli ottamassa Ahvenaa ja valkoiset venäläiset olivat ottaneet kaiken takaisin.
Antakaamme hiukan arvoa Leninillekin, joka sentään kirjoitti russomaanien sortoa vastustaneen kirjankin Suomesta ja tunsi Suomen erittäin hyvin.
Suomen omat alkuvuodet olivat epänormaalin alkutilanteen ja kokemattomuuden vuoksi aika äkkivääriä. Virheitä tehtiin puolin ja toisin, mutta Suomi oppi virheistään, Venäjä ei.
Kyllähän Brest-Litovskin rauhanneuvottelut ja -rauhansopimus takasi Suomen irtaantumisen Venäjästä.
Ja liki kymmenelle muullekin pikkuvaaltiolle, jotka erosivat Venäjästä! Ei Suomi ollut mikään poikkeus!
SDP vastusti ensiksi suomessa itsenäisyys julistusta. Nuorsuomalaiset saivat SDP:n johdon kääntymään Julistuksen kannalle. SDP:lle oli alusta alkaen selvää, että Leninin työläisvaltio on suomen paikka. Sinne se pyrki aina 1986 asti. Monet demarit olivat Stasissa ja KGB:ssä, myyräntyötä tekemässä tsenäistä suomea vastaan.Vieläkin demarille vaikeaa sanoa myönteistä asiaa esim. USA:sta.
SDP informoi Leniniä siitä, että on ajankysymys kun suomi liittyy bolsevistiseen neuvostojen liittoon...
-----SDP:lle oli alusta alkaen selvää, että Leninin työläisvaltio on suomen paikka. Sinne se pyrki aina 1986 asti.-----
Mielisairaan juttuja. SDP oli se voima Kokoomuksen ohella jotka estivät Suomen sovjetisoinnin. Rikkailla punavuorineuvoksilla ei ollut mitään sitä vastaan että josko olisimme menneetkin paljon läheisempiin suhteisiin neukkuvaltion kanssa.
Kansainvälisesti Suomi tunnustettiin itsenäiseksi "de facto" eikä "de jure" joten rakas länsinaapurimmekaan ei ollut kovin lämpimästi kannattamassa itsenäistymistämme. Totesipa vain, muiden joukossa, tapahtuneen tosiasian ilman laillisia perusteita.
Tekee stalinisteille kipeätä kun jotkut joskus ovat antaneet tunnustuksensa Suomelle, ja siksi he vielä 100 vuotta myöhemmin kieltäisivät tunnustusten laillisuuden. Kipeätä stalinisteille tekee sekin, että "Suomen Kansantasavallan" vuodelta 1918 tunnusti vain Neuvosto-Venäjä, ja sekin vain epäsuorasti.
Taisi käydä samoin "Suomen Kansantasavallalle" vuodelta 1939.
Normaalimenettely on DeFacto-tunnustus, etenkin kun suursotakin oli vielä vailla rauhansopimuksia. Kun maan tilanne on täysin selvillä ja mahdolliset raja- ym. kiistat naapurimaiden suuntaan vähintäänkin tiedetään, seuraa DeJure-tunnustus.
Ruotsi tunnetusti hamusi vähintäänkin Ahvenanmaata. Norja haikaili Suomen pohjoisimpia kuntia sekä Petsamoa, jonka Neuvosto-Venäjä oli lupaillut Suomelle.
DeJure vai DeFacto ei ilmene Neuvosto-Venäjän tunnustuksesta, joka kuitenkin edellyttää neuvotteluja käytännöllisistä asioista.
Tunnustusten vastavuoroisuus oli yhtä lailla tarpeen Neuvosto-Venäjälle, eihän
"Neuwosto-hallitus, jossa ei ole mukana ainoatakaan venäläistä työläistä tai talonpoikaa..." paljon tunnustuksia saanut alkuvuosina.
Suomen tunnustuksiin liittyvät asiat on esitetty kirjassa Suomen itsenäisyyden tunnustaminen (UM:n julkaisuja, WSOY, 1937, 288s).
Oli miten oli niin neuvostohallituksen tunnustusasiakirja on täysin kansainvälisjuridisesti pätevä asiakirja. Kyllä Lenin olisi voinut olla tunnustamattakin. Ei neuvostohallitus tunnustanut esim. Viroa sen julistauduttua itsenäiseksi talvella 1918. Suomi oli erityisasemassa kuitenkin Baltian maihin nähden. Niitä neuvostohallitus ei tunnustanut vasta kuin rauhanteossa 1920-luvun alussa. Suomen porvarilliselle hallituksellehan ei ensimmäiseksi olisi edes kelvannut Leninin hallituksen tunnustus vaan aluksi tunnustusta haettiin länsivalloilta, jotka kuitenkin kehottivat näitä kääntymään bolshevikkihallituksen puoleen.
Tietenkin voidaan puhua siitä, että Lenin ajatteli mahdollista "uudelleenliittymistä" myöhemmin. Historiaa ei kuitenkaan kirjoiteta sillätavoin, Neuvostoliitto valtiokokonaisuutena perustettiin vasta vuoden 1922 lopulla. Aivan kuten "stallareista" on turha ulista vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä. Ne ovat kymmeniä vuosia myöhemmin ilmaantuneet kuvioon aivan eri yhteydessä. Että vähän rotia historian tulkintaan.
Vuoden 1918 punakapina oli kuitenkin suomalaisten punaisten yritys. Kuviota ei kauko-ohjattu Pietarista bolshevikkien taholta, vaikka Lenin kapinan alettua kehottikin Suomessa olevia venäläisiä armeijan joukko-osastoja tukemaan kapinaa. Venäläiset bolshevikit jopa jollain tasolla tajusivat Suomen punaisten olevan asialla väärään aikaan; otollinen hetki onnistumiselle olisi ollut marraskuun 1917 suurlakon aika. Punakapinan luonne oli aivan erilainen kuin esim. Virossa, missä kyse ei ollut sisällissodasta oikeastaan ollenkaan, Virolaisia punakaartilaisia oli vain noin 300, kyse oli puna-armeijan maahantunkeutumisesta.
Mielestäni ihmisten olisi myös mielenkiintoista tutustua aikakauteen vuoden 1918 keväästä saman vuoden loppuun. Suomesta oltiin tekemässä hyvää vauhtia Saksan protektoraattia. Yritys päättyi Saksan tappioon maailmansodassa, ei Suomen porvareiden mielenmuutokseen. Kiitos sille, että maailmansota päättyi kuten päättyi!
Ja demarien vihaajalle tiedoksi, että suurimmalle osalle porvareistahan ei kelvannut irtiotto Venäjästä heinäkuussa 1917. Että se siitä itsenäisyyshurmasta! Porvarit hyväksyivät täysin Venäjän väliaikaisen Kerenskin hallituksen puuttumisen Suomen asioihin. Kiire heille sen sijaan tuli asian suhteen myöhäissyksyllä lokakuun vallankumouksen jälkeen.
Tyypillistä nykyajan historiantulkintaa tuntuu olevan ilmassa. Osa asioista vääristellään, osa jätetään kertomatta.
Valtalaki edellytti vain Suomen paluuta sortolaitta edeltäneeseen autonomiaa. Sitä kannatti huomattava osa porvareitakin.
Kerenskin hallitus oli vielä kesällä -17 liian vahva aseettomalle Suomelle.
Bolsevikkien hajottamasta valtiosta oli mahdollista pyrkiä irti.