Ehkä kuuluu tänne, mutta tunsin kerran erään miehiä vihaavan naisen, joka ei kuitenkaan osannut yksilöidä tunteitaan, sukupuolista identiteettiään, ja selvittää sitä mikä mättää. Loppujen lopuksi hän vuosia kiusattuaan läheisiään sortui huumaavien aineiden väärinkäyttöön. Olen vielä tänäkin päivänä surullinen asiasta, mutta ei ole minun tai kenenkään muunkaan tehtävänä lähteä johdattamaan ketään kohti ratkaisuja jotka pidemmän päälle hajottaisivat enemmän kuin rakentaisivat. Olinko oikeassa? Voiko tuollainen vuosia ja vuosia jatkuva viha jotenkin myrkyttää kaikki lähellä olevat? En koskaan neuvonut häntä parisuhdeasioissa vaan yritin koko ajan vain ja ainoastaan keskustella KÄYTÄNNÖN asioista, ajattelin että onnettomat saattaa itkeä mutta parempi itkeä sitten ehjässä perhessä tai hienossa autossa kuin jossakin yksinäisenä, kaikkien unohtamana?
Miesvihaajan stoori (ei kerro minusta itsestäni)
Mitentoisinolisipitänyt
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis sinulle KÄYTÄNTÖ merkitsee sitä, että ihmisen on parempi olla onneton huora "ehjässä"(?) joskin ilmeisesti henkisesti rikkonaisessa perheessä tai hienossa autossa, kuin onnellinen ja sinut itsensä kanssa itselleen oikeaksi kokemillaan tavoilla. Ulkonäkökeskeisistä elämänhuoraajista tulee myös usein myöhemmällä iällä alkoholisteja...