Tunsin kerran erään toisen naisen, joka oli pitkään ystäväni ja myös uskottuni. Hänellä oli perhe, johon kuului mies ja pari lasta. Keskustelimme usein pitkään asioista; lapsista, perheestä, ammatista, kodista, lemmikeistä; kaikesta maan ja taivaan välillä. Naisillahan on keskenään tapana "arvostella" miehiä, mikä ei tarkoita sitä että heitä tosissaan haukuttaisiin vaan kerrotaan vaikkapa että "meidän mies osti minulle lahjaksi tunkin vaikka toivoin yöasua" ja sitä päivitellään ja naureskellaan kovin, ja se ei ole mitään ilkeää naureskelua vaan ihan normaalia naisten keskustelua. Tämä nainen kuitenkin todella ilkeili miehestään, kertoi intiimejä asioita joita en edes tahtonut kuulla, ja vaikka yritin kuinka saada häntä näkemään hyviä puolia yhdessä olosta, hän ei koskaan sanonut hyvää sanaa miehestään. Lopulta hän kylmästi heitti miehen ulos kotoaan ja elämästään, perustelematta, järjestellen asiat siten että mies menetti myös kontaktin lapsiinsa. Oliko vika minussa kun kuuntelin häntä?
Miesvihaajan stoori 2 (ei kerro minusta itsestäni)
Stoorinumero2
157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomuksesi ei ole kovin uskottava. Mitä oikein ajat takaa? Olisi paljon mielenkiintoisempaa jos kertoisit mikä sinua TODELLA vaivaa. Mikä ajoi sinut sepittämään tällaisen tarinan? Mitä sinulle oikein on tapahtunut? Varmaan kärsit kovin.Mutta miksi?