Mievihaajan stoori 3 (ei kerro minusta itsestäni)

stoorinumero3 kirjoitti:

Tunsin kerran erään naisen, joka on ystäväni ja uskottuni. Hänen tielleen tuli jo nuoruudesta lähtien hyviä miehiä montakin, mutta hän teki todella ilkeitä juttuja näille seurustelukumppaneilleen, kihlatuille ja vihityillekin miehille jotka vaihtuvat. Hän etsi aina uuden kumppanin siten, että entinen sai jäädä aivan kertaheitolla kun uusi löytyi. Mitään hän ei koskaan vaatinut itselleen vaan lähti aina uuden "ihanan rakkauden" mukaan niine hyvineen. Sitten hän löysi elämänsä rakkauden, jonka kanssa meni hyvin ja hän halusi asettua aloilleen, mutta hän ei halunnut lapsia vaan pelkästään että matkusteltaisiin ja tehtäisiin asioita yhdessä ja urheiltaisiin ja oltaisiin liikkuvia ja menestyviä ammatissa. Sitten, salamana kirkkaalta taivaalta mies ilmoitti löytäneensä uuden ja lähti hänen mukaansa ilman mitään varoitusta, pakkasi tavaransa puolessa tunnissa. Nainen ei ollut moksiskaan vaan otti ensimmäisen vastaantulevan miehen ja alkoi parisuhteeseen hänen kanssaan, ja he elävät nyt yhdessä erittäin tulehdusarassa suhteessa jossa kumpikaan ei ole onnellinen, ja lapset joutuvat kärsimään myös. Mikään ulkopuolisen vakuuttelu tai kehoitukset opetella tuntemaan toista eivät mene perille. Kuinka pitkälle voi itsekkyys mennä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä