Tragikoominen tapaus sotaveteraanin hautajaisissa:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449459043782.html
Tuhkaaminen olisi tämänkin episodin estänyt.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449459043782.html
Tuhkaaminen olisi tämänkin episodin estänyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huumorintajua on toki monenlaista. Minä en näe tapauksessa mitään koomista, vaan pelkästään onnettomuuden, jossa onneksi säästyttiin vakavilta vahingoilta.
Ehkä tästä irtoaisi keskustelun aihe kuitenkin.
Muistelen jonkun entisen piispan (en muista tarkemmin) paheksuneen tuhkausta, koska siinä aiheutetaan tarpeettomasti lisää vaivaa Jumalalle ylösnousemukseen.
Ne teistä, jotka uskotte ruumiin ylösnousemukseen, onko tuollaiseen huoleen syytä?
Raamatussa ei tietääkseni ole kannanottoa erilaisten hautaustapojen suhteen.
Adventisti-isoäitini oli ehdottomasti tuhkausta vastaan. Hänen mielestään luut pitää jäädä, että jumala sitten voi pistää ylösnousemuksessa lihat vain ympärille. Polttaminen kun oli hänen mielestään lopullinen, koska helvetin tulikin tuhoaa niin, että ylösnousemusta ei enää voi olla.
Ketkä pitävät sattunutta onnettomuutta edes jollain tavoin "koomisena" - heille kysymys: olisiko tämä ikävä tapahtuma "koominen" silloinkin, jos se sattuisi naurajien lähiomaisten hautajaisissa? Puolison, lapsen, isän, äidin, siskon, veljen? Hytkyisittekö naurusta siellä omaisenne haudan ja arkun äärellä?
Ihmettelen samaa, miten pitkälle pitäisi tuota hautajaisissa sattunutta onnettomuutta muuttaa, jotta avaajan nauru hyytyisi.
Yksi idea on juuri tuo ajatus, että kyse olisi läheisemmistä ihmisistä.
Toinen mahdollisuus on, että joku olisi kuollut tai esimerkiksi halvaantunut loppuiäkseen. Pää edellä hautaan putoaminen on sellainen juttu, että nuo mahdollisuudet ovat olleet tosi lähellä.
Vieläkö naurattaisi?
Ehdottomasti pitää nauraa. Hautajaiset ovat itsessään yksi naurettavimmista uskonnollisista rituaaleista, jolle typerälle toimitukselle ei löydy mitään järkevää perustelua. Ruumis uuniin ja tuhkat tuuleen ihan ilman mitään typeriä hautausseremonioita. Sen päälle kunnon juhlat. Hautajaiset on yksi kaikkein typerin toimitus paskaa jauhavine pappeineen.
En minäkään koe kristillisten hautajaisten rituaaleja kovin mielekkäinä.
Mutta jos niille joskus nauran, tuo nauru kohdistuu vain lausuttavien rituuaalin mukaisten sanojen irrationaaliseen sisältöön. Ja valitsen ajan ja paikan naurulle siten, että en loukkaa läheisensä tai rakkaansa menettänyttä ihmistä.
Ja onnettomuus, jossa ihmiset fyysisesti satuttavat itsensä ja ollaan lähellä vakavien vammojen tai kuoleman riskiä, se ei ole minulle tipan tippaa naurun asia.
Tuo haudan reunan sortuminen ja kantajien hautaan putoaminen olisi aivan yhtä hyvin voinut tapahtua minkä tahansa uskonnon tai uskonnottomuuden tunnustajan hautajaisissa.
Mutta kukin hekottaa tietysti tyylillään ja omien arvojensa mukaisesti. Tiedän, että väkivaltahuumorikin on hyvin suosittua. Mietin usein, kelpaisiko näille samoille ihmisille nauru silloinkin, kun olisivat itse tuon väkivallan kohteena.
Vai että katoavaisuuden luut perivät iankaikkisuuden.
Tuskin, nousee luita ja laita.
Taitaa kaikki tulla kylläkin uudeksi, ettei sinne reumaatikon ja ambutoidun sotaveteraanien luita tarvita.
Huonomminkin olisi voinut käydä:
https://www.youtube.com/watch?v=rgTNx50ehFY