Mahtaisiko täältä löytyä neuvoja nuorelle naiselle... Olen aina tiennyt olevani voimakkaasti alistuvaa tyyppiä. Elämäni ensimmäiset parisuhteet olivat kuitenkin tavallista vaniljaa, kunnes sattumalta törmäsin ihmiseen, josta tuli ajan kuluessa minulle master. Olimme yhdessä n. vuoden, ja lyhyesti sanottuna tähän suhteeseen kuului minun osaltani sekä henkinen että fyysinen alistuminen. En ole koskaan ennen tuntenut olevani niin oikeassa roolissa, oloni oli jatkuvasti onnellinen, tyyni ja turvallinen.
Suhteemme kuitenkin loppui, sillä vaikka sain toteuttaa tätä salaista puolta itsestäni, ei siitä ollut oikeasti parisuhteeksi. Päätös oli tuskaisen vaikea, mutta se oli tehtävä. Vaikka olin onnellinen, en kuitenkaan saanut tuosta suhteesta kaikkea mitä tarvitsen.
Rakastuin myöhemmin palavasti nykyiseen mieheeni. Hän on upea, täydellinen ihminen juuri minulle. En vaihtaisi häntä mihinkään, en myöskään entiseen masteriini.
Mutta siitä huolimatta minut valtaa välillä suru ja tyytymättömyys :( Nyt minulla on sellainen rakkaus jota varmaan kaikki etsivät, mutta taas kerran yksi osa, tärkeä osa, minua jää paitsioon. Mieheni itse asiassa on jossain määrin dominoivaa tyyppiä sängyssä, ja hän käyttää mielellään sellaisia kovia otteita joita kaipaan. Silti hän ei ole minulle millään muotoa master. Suhteemme on tasavertainen rakkaussuhde, ei master/sub -suhde, eikä siitä voi sellaista tullakaan. En usko että näitä kahta voi kohdallani yhdistää. Master/sub -suhteen olisi oltava kokonaisvaltainen ollakseen tyydyttävä, ja se taas sulkee pois sellaisen rakkauden joka minulla nyt on. Mieheni ei myöskään ole luonnostaan niin dominoiva kuin pitäisi olla, jotta minä todella syttyisin.
Hyvin ikävää joutua toteamaan jo alle kolmekymppisenä, että minun on elämässä tehtävä valinta ja tukahdutettava jokin osa itsestäni :( Täydellisessä master/sub -suhteessa en voisi olla koko elämääni. Haluan normaalin parisuhteen. Mutta sitten sekään ei ole täysin tyydyttävä, kun kaipaan mahdollisuutta alistua täysin toisen tahtoon. En haluaisi olla kiittämätön siitä mitä minulla on, mutta välillä kaipaan master/sub -suhdetta niin että sattuu...
Haluaisiko kukaan jutustella aiheesta?
Suhteemme kuitenkin loppui, sillä vaikka sain toteuttaa tätä salaista puolta itsestäni, ei siitä ollut oikeasti parisuhteeksi. Päätös oli tuskaisen vaikea, mutta se oli tehtävä. Vaikka olin onnellinen, en kuitenkaan saanut tuosta suhteesta kaikkea mitä tarvitsen.
Rakastuin myöhemmin palavasti nykyiseen mieheeni. Hän on upea, täydellinen ihminen juuri minulle. En vaihtaisi häntä mihinkään, en myöskään entiseen masteriini.
Mutta siitä huolimatta minut valtaa välillä suru ja tyytymättömyys :( Nyt minulla on sellainen rakkaus jota varmaan kaikki etsivät, mutta taas kerran yksi osa, tärkeä osa, minua jää paitsioon. Mieheni itse asiassa on jossain määrin dominoivaa tyyppiä sängyssä, ja hän käyttää mielellään sellaisia kovia otteita joita kaipaan. Silti hän ei ole minulle millään muotoa master. Suhteemme on tasavertainen rakkaussuhde, ei master/sub -suhde, eikä siitä voi sellaista tullakaan. En usko että näitä kahta voi kohdallani yhdistää. Master/sub -suhteen olisi oltava kokonaisvaltainen ollakseen tyydyttävä, ja se taas sulkee pois sellaisen rakkauden joka minulla nyt on. Mieheni ei myöskään ole luonnostaan niin dominoiva kuin pitäisi olla, jotta minä todella syttyisin.
Hyvin ikävää joutua toteamaan jo alle kolmekymppisenä, että minun on elämässä tehtävä valinta ja tukahdutettava jokin osa itsestäni :( Täydellisessä master/sub -suhteessa en voisi olla koko elämääni. Haluan normaalin parisuhteen. Mutta sitten sekään ei ole täysin tyydyttävä, kun kaipaan mahdollisuutta alistua täysin toisen tahtoon. En haluaisi olla kiittämätön siitä mitä minulla on, mutta välillä kaipaan master/sub -suhdetta niin että sattuu...
Haluaisiko kukaan jutustella aiheesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
" En usko että näitä kahta voi kohdallani yhdistää. Master/sub -suhteen olisi oltava kokonaisvaltainen ollakseen tyydyttävä, ja se taas sulkee pois sellaisen rakkauden joka minulla nyt on"
"minun osaltani sekä henkinen että fyysinen alistuminen. En ole koskaan ennen tuntenut olevani niin oikeassa roolissa, oloni oli jatkuvasti onnellinen, tyyni ja turvallinen. "
Olen itsekin alistuva ja masokisti mutta kaipaan normaalia parisuhdetta. Uskon että s&m seksi voi olla osa parisuhdetta. Mua häiritsee tuossa kuvauksessasi jokin ja musta master/domme joka ei kykene "normaaliin" suhteeseen mitä kuitenkin kaipaat ei ole aivan tasapainossa enkä tuollaisen naisen kanssa aloittaisi mitään vakavampaa. Voisiko olla että epätäydellinen masterisi ei vain vielä täysin ymmärrä tarpeitasi?
Toisen sisimpiä tuntoja on vaikea tavoittaa ja ymmärtää. ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tuolal fyysisellä ja henkisellä alistumisella sillä olen kokenut itsekin jotain sellaista. Sen tunteen saavuttaminen vaatii musta ennenkaikkea luottamusta ja toisen tuntemista mutta ei mitään "kokonaisvaltaista" alistumista mistä jotkut höpöttävät.
Kiitos viestistäsi! Minä juuri toivoisin, että nykyisen mieheni kanssa voisin saada tyydyttävän seksielämän. Hän ei kuitenkaan ole kaipaamallani tavalla dominoiva, enkä missään nimessä voisi sitä häneltä vaatia. Meillä on kiva ja toimiva seksielämä, mutta minä tiedän paremmasta. Entisen masterini kanssa kokemani asiat olivat aivan toisesta maailmasta. Siihen päälle vielä muut alistumisen muodot makuuhuoneen ulkopuolella... Kyllä, olin todella onnellinen tuona aikana.
Tuo mies ei kuitenkaan kokenut mitään tarvetta monipuolisempaan parisuhteeseen. Meillä oli jo kaikki, mitä hän halusi. Minä kuitenkin haluan tavallisenkin elämän. En tiedä, voisiko jossain olla mies, jonka kanssa nämä asiat todella voisi yhdistää. Olen kuitenkin ihanassa parisuhteessa, ja aion siinä pysyäkin. Kaikkea ei voi saada, eihän? Mieheni on minulle todellinen lottovoitto, vaikkei hänestä todellista masteria tulekaan.
Niin kokemuksesta voin sanoa että parisuhteessa täytyy pystyä puhumaan kaikista asioista. Myöskin seksistä, millaista seksiä haluaa. Täydellistä kumppania ei ole, Mutta kerro mitä haluat ja varmasti hän toteuttaa toiveesi.
Minulla oli sama tilanne - 15 v sitten. En sitten koskaan pystynyt ottamaan asiaa kunnolla puheeksi. No erohan siitä lopulta tuli - ei nyt pelkästään tuon asian takia mutta luulen että jos tuo puoli olisi ollut täysin kunnossa kannaltani, eli olisin saanut alistua ihan kunnolla voi olla että liitto ei olisi katkennut siihen kohtaan.
Puhu sille miehellesi, elämä on liian lyhyt että jätät asian silleen ja osittain kärsit. Se että puhut asiasta, ei vielä tarkoita että se on pakko toteuttaa jos hän ei millään sitä halua. Katsokaa vaikka se leffa 50 shades of gray tai jotain, sen avulla voisi päästä helposti kiinni aiheeseen tyyliin: minuakin muuten vähän kiinnostaisi kokeilla - olen joskus fantasioinut siitä ja tästä yms. jne.
Kannattaa keskustella avoimesti omista haluista ja tarpeista. Meilläkin vaimo on löytänyt itsestään sen domina puolen 15 vuoden yhteiselon jälkeen. Nyt elämme seksin saralla hienointa aikaa elämässä.