Paljon aikaa on mennyt pohtiessa sitä onko isäni narsisti. Kärsin lapsuudenkodissani monista tekijöistä, jotka liitän vanhempien mielenterveysongelmiin. Haluaisin tietää ovatko seuraavat esimerkit narsisteille tyypillistä toimintaa:
1. Huonot vuorovaikutustaidot. Tiuskiminen ja suuttuminen pienimmistä asioista. Kyvyttömyys kuunnella kritiikkiä tai sietää sitä yhtään. Ottaa itseensä pienimmästä. Syyttää muita asioista, joihin itse syyllistyy.
2. Taloudellinen itsekkyys. Perhe näkee lama-ajan, isä menettää työn, äiti käy töissä. Äitin palkka menee isän tilille. Äiti kerjää isän edessä rahaa omiin menoihin ja painottaa kuitenkin lapsille "kristillisen tasajaon" merkitystä. Isä käyttää rahaa alkoholiin, jota juo illat.
3. Ei tee kotitöitä. Ei tee käytännössä koskaan mitään ellei sillä voi leveillä ulkopuolisille. Oman alan työtkin jäävät kotona tekemättä. Ne sälytetään toiselle puolisolle.
4. Yhteinen aika. Yhteinen aika suorittamista. Ikävä ilmapiiri. Ilmassa jatkuva turvattomuuden tunne isän raivonpurkausten takia. Ruokahetki päättyy siihen, että äiti on mätäpaise ja pää pamahtaa ruokalautaseen. Molempien vanhempien alkoholinkäyttöä lasten edessä. Juhlia lasten edessä. Lasten viemistä toisten bailaavien aikuisten juhliin. Juhlista lähtö niin, että lapsi juoksee humalaisen isän perässä kotiin ---> yksi trauma lisää.
5. Vanhemmat lapsina. Isä raivoaa, juo, itkee, saa lapset tolaltaan ja itkemään ---> lasten lohdutusta. Jälkikäteen pyydetään anteeksi, mutta kuvio toistuu yleensä uudestaan.
6. Ulkopuolisille esittäminen. Ulkopuolisille isä on maailman herttaisin, empaattisin ja ihanin ihminen.
7. Äidin alistuminen. Äiti käy töissä, hoitaa kodin ja uhrautuu ainoana korvauksena "lasten tulevaisuus" ja perheen yhdessä pysyminen. Äidin esimerkki opettaa, että naisella ei ole mitään arvoa. Nainen kasvaa aikuiseksi ajatellen, että ei halua koskaan avioliittoon.
8. Lapsen näkökulma. Lapsi kasvaa vihamieliseksi ja sulkeutuneeksi ihmiseksi. Lapsi kokee jakautuneensa heikkoon alistajaan ja vahvaan alistujaan. Äiti otti kaikki henkiset ja fyysiset lyönnit vastaan ja opetti lapselle, että lapsi on "ihan kuin isä", mutta lapsen, naisen, tehtävä on kasvaa samaan tehtävään kuin äiti. Äiti ei sälytä hoitovastuuta nuoremmalle veljelle. Nuorempi veli saa erilaisen kohtelun kuin tytär, joka edustaa rumaa naiseutta.
1. Huonot vuorovaikutustaidot. Tiuskiminen ja suuttuminen pienimmistä asioista. Kyvyttömyys kuunnella kritiikkiä tai sietää sitä yhtään. Ottaa itseensä pienimmästä. Syyttää muita asioista, joihin itse syyllistyy.
2. Taloudellinen itsekkyys. Perhe näkee lama-ajan, isä menettää työn, äiti käy töissä. Äitin palkka menee isän tilille. Äiti kerjää isän edessä rahaa omiin menoihin ja painottaa kuitenkin lapsille "kristillisen tasajaon" merkitystä. Isä käyttää rahaa alkoholiin, jota juo illat.
3. Ei tee kotitöitä. Ei tee käytännössä koskaan mitään ellei sillä voi leveillä ulkopuolisille. Oman alan työtkin jäävät kotona tekemättä. Ne sälytetään toiselle puolisolle.
4. Yhteinen aika. Yhteinen aika suorittamista. Ikävä ilmapiiri. Ilmassa jatkuva turvattomuuden tunne isän raivonpurkausten takia. Ruokahetki päättyy siihen, että äiti on mätäpaise ja pää pamahtaa ruokalautaseen. Molempien vanhempien alkoholinkäyttöä lasten edessä. Juhlia lasten edessä. Lasten viemistä toisten bailaavien aikuisten juhliin. Juhlista lähtö niin, että lapsi juoksee humalaisen isän perässä kotiin ---> yksi trauma lisää.
5. Vanhemmat lapsina. Isä raivoaa, juo, itkee, saa lapset tolaltaan ja itkemään ---> lasten lohdutusta. Jälkikäteen pyydetään anteeksi, mutta kuvio toistuu yleensä uudestaan.
6. Ulkopuolisille esittäminen. Ulkopuolisille isä on maailman herttaisin, empaattisin ja ihanin ihminen.
7. Äidin alistuminen. Äiti käy töissä, hoitaa kodin ja uhrautuu ainoana korvauksena "lasten tulevaisuus" ja perheen yhdessä pysyminen. Äidin esimerkki opettaa, että naisella ei ole mitään arvoa. Nainen kasvaa aikuiseksi ajatellen, että ei halua koskaan avioliittoon.
8. Lapsen näkökulma. Lapsi kasvaa vihamieliseksi ja sulkeutuneeksi ihmiseksi. Lapsi kokee jakautuneensa heikkoon alistajaan ja vahvaan alistujaan. Äiti otti kaikki henkiset ja fyysiset lyönnit vastaan ja opetti lapselle, että lapsi on "ihan kuin isä", mutta lapsen, naisen, tehtävä on kasvaa samaan tehtävään kuin äiti. Äiti ei sälytä hoitovastuuta nuoremmalle veljelle. Nuorempi veli saa erilaisen kohtelun kuin tytär, joka edustaa rumaa naiseutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suositelen kirjaa virtahepo olohuoneessa.
Meitä on monia muitakin, jotka ovat eläneet sairaassa kodissa ...ja se jättää jälkensä.
En tiedä mikä isäsi on, eikä sitä ulkopuolinen edes pysty arvioimaan.
Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, miksi hän tekee niin kuin tekee vaan merkityksellinen asia on se, että hän tekee niin.
Oli hän narsisti, rajatilainen, jotain muuta, niin ei se vähennä tai lisää hänen vastuutaan teoistaan.
Minun isäni tuntui silloin kun vielä eli, hän siis kuoli aika nuorena, että hän on herkkä suuttumaan. Kuitenkin kun olin isäni kanssa samassa työpaikassa useamman vuoden ja hän oli samalla myös työkaveri, en huomannut hänessä koskaan niitä samoja piirteitä kuin millainen hän oli kotona. Isäni muuttui kireämmäksi heti silloin kun äitini oli lähistöllä, eli olen nyt sitä mieltä että äitini sai aikaan aina ne isäni suuttumiset. Asuin itse isäni kuoleman jälkeen äitini kanssa ja silloin lopullisesti asia varmistui minulle, äitini oli sellainen joka kuin haastoi riitaa siten ettei sitä ympäristö edes huomannut. Hän kohteli todella epäreilusti ja saattoi syyttä suotta ruveta tivaamaan tai jankkaamaan jotakin asiaa niin että hänelle piti suuttua. Silloin ymmärsin että suoralta kädeltä tuomittuna olisin tuominnut isäni noiden suuttumisien (joita äitini sanoi kiukuksi) takia, mutta koska sain itse elää isän asemassa jonkin aikaa, tajusin että kaikki johtuikin äitini käytöksestä, joka oli erityisen ärsyttävää juuri aina sille lähimmälle ihmiselle. Siksi en lapsena huomannut sitä, koska isäni eläessä en ollut se lähin, vaan kuin toiseksi lähin, johon asti ärsyttäminen ei kohdistunut. Kun isäni kuoli, minusta tuli se lähin ja silloin kaikki se äitini negatiivisyys mikä kohdistui ennen isääni tulikin minun osakseni. Äidilläni on, vaikka hän on siis ystävällisimmästä ystävällisin muille, kova kiusaajan luonne kuitenkin kodin sisällä. Kun mies ei alistunut, seurauksena oli riita.
Moi meitä on moneen junaan isäni oli juoppo ja äiti narsu lopputulos oli että ukko ryyppäs itensä hengiltä ja velipojan kanssa pidettiin kämppä siistinä kun muori oli liian hyvä siihen hommaan mutta jakoi kyllä ohjeita miten pitääsiivota ja pestä pyykit.
Kuulostaa alkoholismilta.
Oliko mitään hyviä hetkiä jos oli yleensä noin raskasta?
Ei pidä paikkaansa!
Ihminen muistaa sekä hyvät, että huonot asiat.
Oliko hyviä hetkiä?
Se varmaan riippuu ihan puhtaasti siitä, mihin vertaa.
(En siis ole ketjun aloittaja, mutta itselläkin vaikea lapsuus)
Kohtuullisen tasapainoisesta perheestä tullut ei varmaan näkisi minun lapsuudessani juuri mitään hyvää tai hyviä hetkiä.
Vielä kauheammasta tilanteesta tullut taas näkisi, että minulla oli jotain, mihin hänellä ei ollut mahdollisuutta.
Oma terapeuttini arvioi, että äitini on joko sadisti tai sadistinen ihminen. Itse ajattelen, että hän on rajatilapersoona sillä hänen käytöksessään on paljon siihen liittyvää käytöstä.
Isä taas oli mennyt pulloon piiloon omia ongelmaan ja "parisuhdettaan"
Olen muistellut, mutta minulle ei tule mieleen yhtä ainoaa hyvää muistoa, joka liittyisi äitiini. Isästä tulee mieleen yksi hyvä muisto. sain neljäkymppisenä kerran juteltua edes jollain tavalla järkevästi hänen kanssaan.
Isäni ei ollut missään tapauksessa paha ihminen, mutta hän oli kykenemätön toimimaan isänä ja hän ei kyennyt pitämään huolta edes itsestään.
Olen pari kertaa lapsuudessani kuullut sanan, että joku rakastaa minua ja se tuli juuri isän suusta (äitini ei ole varmaan ikinä alentunut sanomaan mitään sen kaltaista) Isäni oli tietysti näiden parin kerran aikana hyvin vahvassa humalassa.
Onko minulla fyysisiä ongelmia, joiden takana on vanhempieni toimet ...on
Onko minulla psyykkisiä ongelmia, joiden takana on vanhempieni toimet ...on
Jos minun pitää arvioida paikka johon kuuluin minun lapsuuden kodissani, niin se on komeron ja kirjahyllyn välinen rako, joka oli minun ainoa paikka johon yritin piiloutua jatkuvaa väkivaltaa. Ainoa paikka, jossa saatoin pysyä edes vähän näkymättömissä, edes osittain turvassa.
Pitää muistaa sellainen periaate että yksi huono muisto vastaa kymmentä hyvää. Ja se elämän arviointi hyväksi tai huonoksi tapahtuu myös kuin keskiarvon laskemalla.
Ei voi olla niin että sinua hakattaisiin syyttä suotta, joka olisi huono muisto ja heti perään sinulle annettaisiin jäätelöä, joka olisi hyvä muisto. Kompensoiko ne toisensa? Eivät. Huono asia, oli se mikä tahansa uhka, uhkaa henkilön olemassaoloa, laukaisee pelon ja meihin on sisäänrakennuttu kuin systeemi, joka yrittää pitää meidät elossa, suojella omaa henkeä. Uhka laukaisee aina sen systeemin toimintaan ja siksi uhka on vakavammin otettava asia kuin hyvä. Hyvä asia ei todennäköisesti yritä tappaa sinua. Aivot ja keho toimivat uhkan alla hälytystilassa, kun taas saat jäätelöä se ei aiheuta samantapaisia reaktioita. Hyvä mieli ja pelko eivät ole vastakohtia. Pelko ja turva olisivat, mutta turvaa on mahdotonta saada samanaikaisesti sellaisessa perheessä jossa on vallalla uhkia. Uhka uhkaa uhrin eloonjäämis-systeemiä, ja siksi siitä jää aina pysyvä muisto. Ihminen on lisäksi taipuvainen luomaan itse lisää uhkakuvia ja huonoja skenaarioita, ja jos siihen annetaan vielä kuin siemen vaikka pahoinpitelemällä fyysisesti tai henkisesti, tulos voi olla että ihminen elää jatkuvassa pelossa. Uhkista tulee siten hallitsevia elämässä eikä turvallisuuden tunteesta. Pelko voi myös laukaista aggression jolla ihminen voittaa pelkonsa.
Ja pitää muistaa että huonon perheen hyvä päivä voi olla sama kuin normaaliperheen arkipäivä. Eli huonossa perheessä, kuten omanikin oli, päästiin parhaimmillaankin vain siihen, mitä normaalielämä oli jossakin muussa perheessä. Voisi ajatella kuin muina päivinä pommeja satoi ja räjähteli ympäriinsä ja pelko oli kova, mutta yhtenä päivänä ei pommeja tullut, se oli silloin hyvä päivä, voisi sanoa. Joillekin muille jossakin muualla se olisi aivan normaali, aivan tavallinen päivä. Huonoja lapsuudenkokemuksia voikin verrata sota-alueilla koettaviin kokemuksiin ja traumoihin. Lapsi ei tiedä eikä ymmärrä, miksi joku haluaisi tuhota meidät? jos kysytään myöhemmin millaista oli, ihminen muistaa sen että pommeja satoi, se yksi rauhallinen päivä siellä välissä ei ehkä tulekaan mieleen. Samoin on kun muistelee omaa huonoa lapsuuttaan. Paha ja huono on vaikutukseltaan kuin voimakas myrkky, pieni määrä riittää saamaan todella pahan vaikutuksen aikaan. Hyvä on kuin vitamiinit, joita täytyy saada säännöllisesti joka päivä, ennen kuin niiden hyvä vaikutus näkyy. Etkä lopulta edes tajua niiden aikaansaamaa hyvää, et näe mistään että hyvä olosi ja se ettei sinulla ole puutosta olisi niiden ansiota. Pidät sitä luonnollisena.
Mitä kovempaa meillä on ollut elämässä sen tasaisempaa ja rauhallisempaa ja vakaampaa elämän pitäisi olla niiden kokemusten jälkeen siksi että ihminen voisi prosessoida tapahtuneita ja hyväksyä lopulta ne. .
Aloittajalle: olen pahoillani, sinulla on ollut huono lapsuus. Jos mahdollista pyri muistamaan hyviä asioita sieltä. Isästäsi löytyy narsistisia puolia ja äitisi kärsi varmasti. Hän jäi kuitenkin jostain syystä suhteeseen, kuten yleensä. Esim. Talous: isäsi piti rahalla valtaa, koti: isääsi ei kiinnostanut kotityöt, ainostaan kulissin pitäminen, työ: isäsi eli työlleen jos sitä oli, äiti: isäsi purki kaiken vaimoonsa. Myös lapset saavat osansa jolleivät ole suoraan samaa puuta eli luonne. Usein, perheestä löytyy toinenkin narsku, varsinkin jos äiti olisi se narsisti, niin myös joku lapsista on ja joku lapsista on uhri.