tiiän et nyt rupeatte arvostelemaan ja hau´kkumaan mua mutta harmittaa kuinka niin moni ihminen on kuollut tuossa tapahtumassa.jos katson etu-sivun juttuja rupeaa itkettämään.tämä on ainut asia joka on koskettanut.minua ei ole koskettanut esimerkiksi:se venäjän koulu juttu.
tuntuu että olisin itse halunnut olla paikan päällä siellä ja tuntea mitä ne ihmiset ovat kärsineet ;(
onko muista jotka ovat samaa mieltä???
tuntuu että olisin itse halunnut olla paikan päällä siellä ja tuntea mitä ne ihmiset ovat kärsineet ;(
onko muista jotka ovat samaa mieltä???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itkettää minuakin. Tulin perheeni kanssa Phuketista jouluviikolla ja tsunamin kauhut koskettavat todella. Järjen tasolla tiedän, että kävi hyvä tuuri. Tunteen tasolla olen kuitenkin osallinen ja huomaan välillä melkein hämmästeleväni, kun tuttavat eivät "ota osaa".
itseäni on myös ruvennut itkettää pariin otteeseen. tosi surullinen juttu. ei voi muuta sanoa. Itse olisin halunnut olla kokemassa miten asiat menivät. mutta olen kyllä onnellinen kun en siellä ollut. Ei tekisi mieli viellä henkeään heittää. Otan osaa kaikille jotka läheisensä ovat menettäneet.
... siitä, että minä eikä kukaan läheisistäni ollut paikalla. En halua kokea sitä tuskaa, jota paikalla olleet ja sieltä palanneet kokevat, enkä Suomessa omaisiaan odottavia, kärsiviä ihmisiä. Suren muiden menetyksiä silti aidosti ja laitan roponi keräykseen.
... ei nyt enää paljon auta...
tosta itku-jutusta vielä. Mää havahduin vuosi sitten maailman pahuteen ja yhtäkkiä olin ihan helvetin ahdistunu kaikesta siitä mitä maailmalla tapahtuu. En kyllä oikein uskaltanu puhuu siitä muille, mutta sisimmässäni mulla oli ihan sairas huoli maailman nälkään kuolevista lapsista ym.
Sitten meni aikaa ja jotenkin alko itte kai muuttuun , kun vieläkin yritti välittäää mutta vähitellen yhä vähemmän aidosti kiinnosti mitä muille ihmisille kuuluu. Toisaalta se oli tietysti hyvä kun ei tarttenu enää ahdistua kaikesta, mutta samalla alko tuntua tosi tunteettomalta kun ei enää hätkähdyttäny kaikki se tuho.
Tietysti nuoruuden idealismia ei voi ikuisesti säilyttää, mutta toivoisin että vaikka se tuskin ketään auttaa niin vois ainakin itte jollain tavalla pysähtyä välillä miettiin näitä juttuaja. Jotenkin esim. rahan laittaminen keräysboksiin tuntuu hyvältä jos oikeesti välittää xsiitä.
Teeskenteleminen ei tietenkään oo järkevää, mutta toivoisin että voisin tuntea samalla tavalla kun muutkin ihmiset enkä vaan olla aina niin tunteeton ja itseen käpertyny.
;) aika terapeuttista tekstiä..
ei itkemisessä ole mitään pahaa. Suututtaa kun tuntuu että toiset ihmiset ei välitä yhtään, ei ennen kun sattuu omalle kohdalle.