Sana piuha askarruttaa, mistä se on johdannainen vai onko se alun alkaen tarkoittanut jotain muuta. Sähköjohto ei kovin luonnolisesti taivu piuha muotoon eikä naapurimaidenkaan kielessä sähköjohto tai johto ole lähelläkään piuha sanaa. Mikä on piuha sanan alkuperä.
Piuha.......
Juppeliinisti
51807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Urbaani sanakirja
http://urbaanisanakirja.com/word/piuha/21437/
Keskiajalla Piuha oli sukunimi.
Menee täysin arvailun puolelle, mutta menköön. Jos tuo "urbaanisanakirjan" tieto siitä, että sanalla "piuha" olisi myös sellainen merkitys kuin laiha/ohut, niin silloin tuo loikka johtoon/lankaan olisi aika ilmeinen.
Niin, se ettei tiedä asiasta mitään, olisi tietysti kehno syy olla vastaamatta kysymykseen netissä! Toteanpa kuitenkin, että urbaanilegenda vai oliko se nyt -sanakirja ei juuri nyt väitä mitään sellaista, mitä sanot siinä olevan tietona. Tämähän ei hämmästytä, koska sinne ilmeisesti kuka vain voi kirjoittaa mitä vain ja myös muuttaa sisältöä.
”Nykysuomen sanakirjassa”, joka kuvaa lähinnä 1930-luvun kieltä, sanalla ”piuha” on vain merkitys ”kapeaa lapiota muistuttava turpeennostoväline”. ”Nykyslangin sanakirjassa”, joka on julkaistu vuonna 1979, selityksenä on ”sähkö- tms. johto, karva”, mutta toisena käyttöesimerkkinä on ”Sillä on pienet piuhat” ja sen selityksenä ”hidas järjenjuoksi, ei (polla) säteile”. On vaikea hahmottaa, mihin ”pienet piuhat” on tässä alkujaan viitannut. ”Kielitoimiston sanakirjassa” http://www.kielitoimistonsanakirja.fi selitys on yksinkertaisesti ”ark. [= arkikielessä] sähkö- tms. johto”.
Vanha työkalumerkitys on tietysti nykyisin kadonnut yleiskielestä, mutta ehkäpä uusi merkitys on alkujaan jotenkin johtunut siitä: kapean (tosin vain suhteellisen kapean) työkalun nimitystä on, aluksi ehkä leikillisesti, käytetty tarkoittamaan jotain muutakin kapeaa tai ohutta. Tämä on kuitenkin ihan arvailua.
”Nykysuomen etymologinen sanakirja” ei kerro mitään piuha-sanasta. Sen sijaan etymologisesta viitetietokannasta http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/index.php löytyy tieto, että sanan alkuperää on käsitelty tai sivuttu teoksessa ”Suomen sanojen alkuperä” (SSA), 2. osassa sivuilla 379 ja 453, sekä Virittäjä-lehdessä vuonna 1997 sivulla 303. Tosin Virittäjä-lehden hakemistosta selviää, että kyseessä on Osmo Nikkilän kirjoitus ”Suomen sanojen alkuperät laahaamisesta pööveliin”, joka arvostelee SSA:n 2. osan, eikä hakemiston tiedoissa olevassa käsiteltyjen sanojen listassa ole piuha-sanaa: http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/38972
Ensisijaisesti siis kannattaisi katsoa SSA:sta. Sitä ei ole ihan joka kodin kirjahyllyssä (eikä minulla), mutta hyvin varustetusta yleisestä kirjastosta se löytyy, lainattavana tai lukusalissa luettavana. Pitää ehkä varoittaa, että SSA on jossain määrin vaikealukuinen: sitä ei (toisin kuin ”Nykysuomen etymologinen sanakirja”) selvästikään ole tarkoitettu suurelle yleisölle, vaan (suomen) kielen tutkijoille, ja se käyttää omia lyhenteitään, merkintöjään ja termejäänkin.
The negative form of should is shouldn’t. We don’t use don’t, doesn’t, didn’t with should.