Erosin hiljattain kirkosta. En pelkästään kirkollisveron takia vaan siksi, että ihminen ei tarvitse kirkkoa ollakseen uskossa, tai "jumalan lapsi". Itse en ole edes uskossa, elän vain päivä kerrallaan ja toivon parasta. Onko suomessa uskonnon vapaus jos vanhemmat päättävät jo heti lapsen syntyessä, että tämä ristitään esim. ev.lut. uskoon? Onko oikein , että lapsille tuputetaan kristinuskoa jo alle koulu iässä niin, että he eivät edes tiedä muusta? Niin että joutuu helvettiin jos tekee sitä ja tätä. Vai olisiko järkevämpää antaa ihmisen päättää omasta uskostaan ja kirkostaan sitten kun on siihen kypsä?
Ei kirkossa, ei uskossa?
P-Pesonen
7507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskon Jumalaan, en tarvitse siihen kirkkoa. Erosin viime vuonna lapseni kanssa siksi, kun hervannan diakoniatyöntekijä ei vastannut mihinkään yht otto pyyntöön.
Päätin, jos kirkko ja sen "työntekijät" eivät ole minua ja lastani varten, mekään emme tarvitse kirkkoa. Eroa en ole katunut, päinvastoin, eipä kirkko enää vie veroja sosiaalietuuksistamme, SE hyöty kirkolle oli meistä.
Lapsi saa aikanaan päättää minkälaiseen kuppikuntaan liittyy, kyllä se että pakolla pieni lapsi liitetään kirkkoon, on täysin väärin, itse onneksi tajusin asian ajoissa ja lapsi tekee tulevaisuudessa omat päätöksensä.
Se on Hänen Oikeutensa.
Hervannasta kuuluu lisää kirkon suunnalta, toinen YH oli ennen joulua lähettänyt kirkolle kirjeen, pyytäen, että heidän perheensä saisi JOULUN,
kirkon suunnalta ei edes vastattu !
Tuollainen on KIRKKO, rahanahne , suvaitsematon, ihmisiä nöyryyttävä, bisnestä tekevä firma, jolla mielestäni ei ole (enää) JUMALAN kanssa mitään tekemistä.
Uskotaan, että se kaste jollakin maagisella tavalla suojelee lasta. Näin epäilen ainakin.
Luulisin kirkkoon kuulumisen olevan ainoastaan TAPA,
kun on aina ollut tapana käydä kasteella, kuunnella kirkossa papin jupinoita , niin nykyäänkin nuo rituaalit tehdään totutun tavan mukaisesti.
Tunnen lukuisia sunnuntaina kirkossa kävijöitä, jotka arkisin sitten ovatkin mitä pirullisempia ihmisiä ja riettaus kukoistaa heidän keskuudessaan.
En kyllä heidänkaltaisiaan pidä mitenkään parempina ihmisinä, sillä sitähän kirkossaistujat ja kirkkoon kuuluvat luulevat olevansa.
Sellainen on roskapuhetta. Jos väitetään muka, että kansankirkkoon kuuluminen olisi velvollisuus jos henkilö on uskossa.
Eräs sukulaisperhe päätyi ratkaisuun ettei vauvaa kasteta vaan ainoastaan siunataan. Jätetään hänelle valinnanvapaus mennä kasteelle myöhemmin jos haluaa liittyä johonkin uskonnolliseen yhteisöön kun osaa itse päättää miten haluaa.
Minusta on hienoa että lapsille opetetaan uskontoa. Teini-iässä aletaan sitten kyseenalaistaa kaikkea; Myöhemmin on helpompi tietää onko kristinusko se oma juttu, kun tietää mitä se pitää sisällään.
Lapsille halutaan antaa tietoa ja heitä halutaan opettaa, mutta miksi uskonasiat pitäisi pitää tästä erillään? Jos joskus saan lapsia, tulen opettamaan heille hyvää ja jos kuulun johonkin uskontokuntaan oman uskoni mukaan, tulen myös jakamaan tämän. Myöhemmin en tule tuomitsemaan jos he haluavat lähteä omille teilleen; olen iloinen että heillä on hyvät perusteet ratkaisuilleen (tieto).
Ei elokuviakaan arvostella katsomatta niitä.
Erosin kirkosta pari vuotta sitten - minä entinen seurakuntanuori. Totesin, että maailmassa on liikaa pahuutta, jotta mitään jumaluutta ei todellakaan voi olla olemassa, tai sitten tuo jumala on sadisti, enkä halua uskoa sadismiin.
Lapsiani en kuitenkaan halunnut kirkosta erottaa, vaan mielestäni on ihan hyvä, että he voivat uskoa johonkin ,uskovathan he joulupukkiin ja hammaskeijuunkin: usko tuo turvallisuudentunnetta heille. Päättäköön rippikoulun jälkeen mihin uskovat.
..tosin poikani (8vee) on jo kyseenalaistanut ihmiskunnan raamatullisen synnyn: Aatami ja Eeva kun saivat kaksi lasta, molemmat poikia. Toinen pojista vielä tappoi toisen... Mistä ihmeestä siis raamatun mukaan ihmiskunta on saanut alkunsa?