Uskovat tytöt ja naiset ahdistelevat meitä ateistimiehiä.
Laitetaan sitten tähän kokemuksiani naisista lapsuuteni ja nuoruuteni ajalta. Miettikää itse, miten "mukavaa" tämä uskovien naisten huomio on minulle ollut...??
Ensimmäiset ikävät muistoni naisista ovat jo leikki-iästä, jolloin kaikki tädit kerääntyivät ihastuneina lepertelemään ja taputtelemaan minua. Äidin mielestä oli hienoa, kun olin kaikkien ihailun kohteena ja muistan, miten hänen naamansa loisti noissa tilanteissa onnesta.
Kouluun mentyäni jouduin kaikkien luokan tyttöjen "lemmikiksi", jonka luokan muut pojat ja erityisesti opettajat panivat merkille. Opettajat ottivat asian jopa usein esille luokan edessä, ilmeisesti se oli heidän mielestään jotenkin hauska tai hieno asia. Minua hävetti ja luokan muut pojat nauroivat minulle.
Koko kouluajan kaikki luokan uskistytöt tuijottivat minua tunnilla, varsinkin muutamat jotka tuntuivat olevan erityisen rakastuneita minuun. Sain kuulla muilta pojilta tästä moneen kertaan, esimerkiksi "Mahtoi olla vaikea matikan tunti kun tytöt eivät kertaakaan katsoneet Mikkoa, ei edes Anna.." Ja valtava naurunremakka päälle. Minua hävetti ja pojat härnäsivät ja eristivät minua joukostaan.
Koulussa oli myös muutaman uskovan tytön joukko, jotka ottivat asiakseen jahdata minua välitunneilla, naulakoiden välissä ja käytävillä. Se ei ollut vaarallista, mutta tunsin itseni jatkuvan ajojahdin kohteeksi. Olin koulussa hyvä oppilas ja jotkut tytöt soittelivat minun vanhemmilleni ja kysyivät, voisinko antaa heille yksityisopetusta. Isä ei koskaan luvannut, koska hän oli ateisti, mutta äiti sanoi aina, että minun pitää opettaa myös uskistyttöjä. Yritin aina sabotoida näitä tunteja parhaan taitoni mukaan, mutta se ei tuntunut tyttöjä häiritsevän. Päin vastoin, he kehuivat toisilleen saaneensa minulta "opetusta" ja kuinka hyvä "opettaja" olin ollut ja että olivat olleet minun kanssani "sillä lailla," mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
Asuimme kerrostalossa ja pihalla oli usein muutamia minua vanhempia uskistyttöjä, jotka ollessani alle 10 vuotias kiusasivat minua niin, että en uskaltanut liikkua pihalla yksin. Minut otettiin kiinni, painettiin seinää vasten ja pussailtiin ja kopeloitiin. Rohkein heistä työnsi jopa kätensä sisälle housuihini. Kun olin 12 vuotias, minua 4-5 vuotta vanhenpi, samassa talossa asuva tyttö "rakasteli" minun kanssani puoliväkisin useaan kertaan. Muistan vieläkin miten ensimmäinen kerta tapahtui autotallissa. Enkä kehdannut kertoa asiasta kenellekään, joten tilanne jatkui.
Bussissa koulumatkolla luokan uskistytöt kerääntyivät istumaan ympärilleni. Olisin usein halunnut vajota maan alle. Minua hävetti. Olisin halunnut olla tyttöjen kanssa vain kaveri, koska pojat eivät enää huolineet minua joukkoonsa, mutta se oli vaikeaa. Pelkkä kädestä pitäminen tai halaaminen olisi minulle riittänyt, mutta tytöt kopeloivat minua estoitta.
Koulussa minulla oli naispuolinen uskova jumppamaikka, joka otti tavakseen huolehtia siitä, että kävin aina liikuntatuntien jälkeen suihkussa. Olisin halunnut häipyä niiden tuntien jälkeen mahdollisimman pikaisesti, mutta hän tuli lähietäisyydelle nuuhkimaan minua ja kertomaan, että ei ole kohteliasta muita kohtaan olla koulussa hikisenä. Kerran hän yritti tunkea itsensä samaan suihkuun minun kanssani.
Yliopistossa sama meno jatkui, helluntailaistytöt tulivat aina istumaan viereeni, jos näytin liian kiinnostuneelta luennon aiheesta he tekivät parhaansa kiinnittääkseen huomioni itseensä. Ryhmätyöt olivat minulle painajaisia, samassa ryhmässä saattoi olla 4-5 helluntailaistyttöä ja minä ainoana ateistina.
Työelämässä olen työpaikkaa hakiessa onnistunut saamaan aina työpaikan satojen hakijoiden joukosta, jos haastattelijana ja tulevana esimiehenäni on kristitty nainen. Samasta syystä olen myös saanut usein potkut, kun minut valinnut uskisnainen ei ole saanut vastinetta odotuksilleen, enkä ole käynyt kirkossa. Kerran menin valittamaan esimiehenäni toimivan naisen käytöksestä hänen esimiehelleen, joka oli siis tällä kertaa mies. Kyseinen mies oli kuitenkin aivan erityinen ystävä tämän minun esimiehenäni toimivan naisen kanssa ja ilmeisen mustasukkainen. Seuraus oli se, että firma antoi minulle potkut, hyvillä ehdoilla tosin.
Hiljattain olin muutaman päivän sairalassa ja heräsin yöllä siihen, että joku kopeloi minua. Sänkyni vieressä seisoi kristitty hoitaja, joka huomattuaan heräämiseni veti kylmän rauhallisesti kätensä pois peittoni alta ja alkoi roplaamaan kädessäni olevaa katetria. Sen jälkeen hän sanoi rauhallisesti, että "katetri oli irronnut." ja laittoi siihen uuden teipin ja lähti pois. Millainen lääketieteellinen toimenpide mahtoi vaatia, että hänen piti kokeilla pulssiani myös jaloista, keskellä yötä? Ja saman sairaalan naispuolinen lääkäri yritti lähennellä minua samalla sairaalareissulla...
Kertokaapa uskovat naiset, mikä minussa on vikana? Lukeeko otsassani syntymämerkkinä "ateisti, parannettavissai?" Vastaanko erityisesti uskovien naisten odotuksiin?
Laitetaan sitten tähän kokemuksiani naisista lapsuuteni ja nuoruuteni ajalta. Miettikää itse, miten "mukavaa" tämä uskovien naisten huomio on minulle ollut...??
Ensimmäiset ikävät muistoni naisista ovat jo leikki-iästä, jolloin kaikki tädit kerääntyivät ihastuneina lepertelemään ja taputtelemaan minua. Äidin mielestä oli hienoa, kun olin kaikkien ihailun kohteena ja muistan, miten hänen naamansa loisti noissa tilanteissa onnesta.
Kouluun mentyäni jouduin kaikkien luokan tyttöjen "lemmikiksi", jonka luokan muut pojat ja erityisesti opettajat panivat merkille. Opettajat ottivat asian jopa usein esille luokan edessä, ilmeisesti se oli heidän mielestään jotenkin hauska tai hieno asia. Minua hävetti ja luokan muut pojat nauroivat minulle.
Koko kouluajan kaikki luokan uskistytöt tuijottivat minua tunnilla, varsinkin muutamat jotka tuntuivat olevan erityisen rakastuneita minuun. Sain kuulla muilta pojilta tästä moneen kertaan, esimerkiksi "Mahtoi olla vaikea matikan tunti kun tytöt eivät kertaakaan katsoneet Mikkoa, ei edes Anna.." Ja valtava naurunremakka päälle. Minua hävetti ja pojat härnäsivät ja eristivät minua joukostaan.
Koulussa oli myös muutaman uskovan tytön joukko, jotka ottivat asiakseen jahdata minua välitunneilla, naulakoiden välissä ja käytävillä. Se ei ollut vaarallista, mutta tunsin itseni jatkuvan ajojahdin kohteeksi. Olin koulussa hyvä oppilas ja jotkut tytöt soittelivat minun vanhemmilleni ja kysyivät, voisinko antaa heille yksityisopetusta. Isä ei koskaan luvannut, koska hän oli ateisti, mutta äiti sanoi aina, että minun pitää opettaa myös uskistyttöjä. Yritin aina sabotoida näitä tunteja parhaan taitoni mukaan, mutta se ei tuntunut tyttöjä häiritsevän. Päin vastoin, he kehuivat toisilleen saaneensa minulta "opetusta" ja kuinka hyvä "opettaja" olin ollut ja että olivat olleet minun kanssani "sillä lailla," mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa.
Asuimme kerrostalossa ja pihalla oli usein muutamia minua vanhempia uskistyttöjä, jotka ollessani alle 10 vuotias kiusasivat minua niin, että en uskaltanut liikkua pihalla yksin. Minut otettiin kiinni, painettiin seinää vasten ja pussailtiin ja kopeloitiin. Rohkein heistä työnsi jopa kätensä sisälle housuihini. Kun olin 12 vuotias, minua 4-5 vuotta vanhenpi, samassa talossa asuva tyttö "rakasteli" minun kanssani puoliväkisin useaan kertaan. Muistan vieläkin miten ensimmäinen kerta tapahtui autotallissa. Enkä kehdannut kertoa asiasta kenellekään, joten tilanne jatkui.
Bussissa koulumatkolla luokan uskistytöt kerääntyivät istumaan ympärilleni. Olisin usein halunnut vajota maan alle. Minua hävetti. Olisin halunnut olla tyttöjen kanssa vain kaveri, koska pojat eivät enää huolineet minua joukkoonsa, mutta se oli vaikeaa. Pelkkä kädestä pitäminen tai halaaminen olisi minulle riittänyt, mutta tytöt kopeloivat minua estoitta.
Koulussa minulla oli naispuolinen uskova jumppamaikka, joka otti tavakseen huolehtia siitä, että kävin aina liikuntatuntien jälkeen suihkussa. Olisin halunnut häipyä niiden tuntien jälkeen mahdollisimman pikaisesti, mutta hän tuli lähietäisyydelle nuuhkimaan minua ja kertomaan, että ei ole kohteliasta muita kohtaan olla koulussa hikisenä. Kerran hän yritti tunkea itsensä samaan suihkuun minun kanssani.
Yliopistossa sama meno jatkui, helluntailaistytöt tulivat aina istumaan viereeni, jos näytin liian kiinnostuneelta luennon aiheesta he tekivät parhaansa kiinnittääkseen huomioni itseensä. Ryhmätyöt olivat minulle painajaisia, samassa ryhmässä saattoi olla 4-5 helluntailaistyttöä ja minä ainoana ateistina.
Työelämässä olen työpaikkaa hakiessa onnistunut saamaan aina työpaikan satojen hakijoiden joukosta, jos haastattelijana ja tulevana esimiehenäni on kristitty nainen. Samasta syystä olen myös saanut usein potkut, kun minut valinnut uskisnainen ei ole saanut vastinetta odotuksilleen, enkä ole käynyt kirkossa. Kerran menin valittamaan esimiehenäni toimivan naisen käytöksestä hänen esimiehelleen, joka oli siis tällä kertaa mies. Kyseinen mies oli kuitenkin aivan erityinen ystävä tämän minun esimiehenäni toimivan naisen kanssa ja ilmeisen mustasukkainen. Seuraus oli se, että firma antoi minulle potkut, hyvillä ehdoilla tosin.
Hiljattain olin muutaman päivän sairalassa ja heräsin yöllä siihen, että joku kopeloi minua. Sänkyni vieressä seisoi kristitty hoitaja, joka huomattuaan heräämiseni veti kylmän rauhallisesti kätensä pois peittoni alta ja alkoi roplaamaan kädessäni olevaa katetria. Sen jälkeen hän sanoi rauhallisesti, että "katetri oli irronnut." ja laittoi siihen uuden teipin ja lähti pois. Millainen lääketieteellinen toimenpide mahtoi vaatia, että hänen piti kokeilla pulssiani myös jaloista, keskellä yötä? Ja saman sairaalan naispuolinen lääkäri yritti lähennellä minua samalla sairaalareissulla...
Kertokaapa uskovat naiset, mikä minussa on vikana? Lukeeko otsassani syntymämerkkinä "ateisti, parannettavissai?" Vastaanko erityisesti uskovien naisten odotuksiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpa ateistitohtori pahassa pulassa!
:D :D
Uskoisko tuota?
Tässä se taas nähdään, kuinka julma ja epäoikeudenmukainen on maailma. Ei käy tasan onnen lahjat. Tässäkin tarinassa kuvastuu taas niin selvästi sukupuolten välinen eriarvoisuus: kirjoittaja olisi halunnut poikia kavereikseen, muttei saanut, kun taas tytöt saivat.
Monta kertaa on tälläinen eriseuraisuus pannut minunkin uskoni koetukselle, mutta aina on Herra lopulta johdattanut minut pois naisten viettelyksestä ja estänyt paholaisen touhut puhtaan sieluni viekoittelemiseksi synnin paulaan ja ikuiseen häpeään.
Eipä ole eläissäni tarvinnut yhtään ruokkoa maksaa. Mutta tiedän, että Herra on huolehtinut hyvin niistä muutamista taimista, jotka Sortavalassa, Viipurissa ja Petroskoissa ovat elämän kukkaan puhjenneet, aivan kuten rakkaus kukkaansa puhkeaa elämän kevään kiihkeässä huumassa.