Tässä katsellen viestintää uskonnollisuuden nimissä, niin tuo "sunnuntai" on monelle pyhä asia. Siis pyhitetty asia.
Sunnuntailla on juurensa, mikä me tiedetään ja se on baabelilaisuudesta lähtenyt, jos nyt joku ei sitä nyt tahtonut uskonnollisuuden nimissä tietää ja uskoa, sekä on muodostanut siihen hyvänpuun hedelmän maun, jota makustelee "ylösnousemuspäivä".
Asiaa ei raamattu tunne.
Mutta, Jumalalla on aina ollut kansa, joka uskoo Kirjoitukset, kuten Jeesus sanoi. Kirjoituksilla Jeesus kävi Perkelettä vastaan ja sen oli väistyttävä.
Siis, raamattu selittää tämän PYHÄN, siis erotetun ja Pyhitetyn päivän juuret ja kenelle "Adamia" varten, se on annettu.
Jumala itse sen erotti ja Pyhitti. Siis painoarvo tuolla rakkauden käskyllä ja kehotuksella on Taivaallinen, ja sitä ei perinnäisopit selitä edes muuksi, jos Jumalan nimeä tunnustavat.
Muotojumalisuus on eri asia, hehän jo rakentavat miehen ja naisen välisen liitonkin samaa sukupuolta oleville ja pyhittelevät niin hurskaasti, että moni on kirkollinen lähtenyt piispoja myöten mukaan.
Siis lepopäivän ja avioliiton juuret ovat paratiisista lähtöisin, Aadamia varten, siunaukseksi, jossa opitaan tuntemaan Herra.
Sapatti on levonpäivä, jossa Adam saa tulla työnsä äärestä lepäämään ja rakentumaan Sanasta, joka on Pyhän Hengen kautta kirkastava Jeesuksen sijais- kuolemaa Aadamin lankeemuksen tähden tässä ajassa.
Hän oppii tietämään, ketä hän seuraa, eli Uuutta Aadamia, Sapatin Herraa ja tälle kalliolle on uskon kautta rakentuva srk. joka on Kristuksen morsian. Yljälleen kaunistettu.
'Tämä morsian on Yljän "kylkiluusta" otettuna --uskollinen-- Yljälleen.
Hänet valmistetaan Yljäältä --hääjuhlaansa--, eikä morsian ole uskollisuudessa, (siis srk. koostuu jäsenistä), epäsiveellinen, siis uskoton. Hän uskoo Uutta Aadamia, jakaa Pyhitetyn päivän raamatullisesti, eikä ryhdy morsiamena haureelliseksi muiden uskontojen soppaan, joka pyhittelee ja seurailee isien perinnäisoppeja.
Tavallaan Vanhanliiton kansa, siis Jumalankansa, siellä oli epäuskoa, jossa tehtiin tyhjäksi Jumalan tahto, Tietoa oli, mutta halu oli lihassa.
Ja se on varoittava esimerkki lopunajan kansalle, siis meille, ettemme me lankea tuohon haureelliseen lihan liittoon jumalattomuuteen.
Auringonpäivä on pakanallinen. Joka seuraa sitä, hän on haureellinen.
Hän makaa muitten muotojumalisuudessa olevien kanssa, ja julistaa hyvän ja pahanpuun äärellä olevansa jumala ja nousee itse Kaikkivaltiasta vastaan. Ei siinä kauniit sanat auta, perustuksillanne, jos raamattu ei tunne pyhiänne.
Siksi viimeisellä tuomiolla laittomat saivat kuulla, kun he esittelivät tunteneensa Herran, niin Itse Kaikkivaltias sanoi "En tunne teitä"!
Siis nämä henkilöt eivät olleet uskollisia Sanalle, eli Kirjoituksille ja he kumarsivatkin Perkeleen näyttämää maailman kirkkautta tältäosin, mikä muotojumalisuus loistaa. Siellä välimiehinä oli kirkkoisät, eksyneet, jotka tarjoilivat viittansa helmoissa lankeemusta.
Baabelin uskontoa, jossa rakennetaan rakennus ekumeenisesti taivaaseen,.... Mutta, perille ei pääse mitään epäpyhää, ei vaikka kuinka pärräätte tämänkin tekstin jälkeen.
Köykäisyys vaassa on sitä, että Kirjoitukset eivät tue muotojumalisuutta. On vain Jumalan erottama PYHÄ, eli se tahto, joka käy kuin kaksiteräinen miekka joka suunnalta kohti, joka erottaa maailmasta. Vain Uusi Aadam, sijainen voi antaa totuuden Pyhässä Hengessä ja maahanvuotaneen verensä kautta. Hän on Sapatin Herra.
Siis muista tuokin sana--- Sapatin--- mikä= Herra.
Siis parannus tässäkin kuin muissakin Jumalan Valtakunnan asiassa, sillä synti on Jumalan lain rikkomus. Mitä se tarkoittaa.
Kansalla on aina ollut kaita tie. Älkää horjuko oikealle ja vasemmalle pelastuaksenne.
Helluntaissakin tavallaan piispanvirkaa hoitanut sanoi, että olet oikeassa, mutta hän ei käännä suurta laivaa. Siis mikä hän oli miehiään? Valitettavasti muotojumalisuuspappi, joka vaikka valtaa oli, oli veljiensä sanan vanki, palkkavanki, jne. joka ei johtanut laumaa oikealle laitumelle.
On siellä muitakin "ns.paimenia" ihmisviisaudessa, kerran tuomarin edessä. He eivät ota voimaa Ylhältä Pyhältä Hengeltä, joka nojaa kirjoituksiin, että kansa tietäisi Taivaallisen Valon, millä voisi käydä Perkelettä vastaan.
Niin. Valinta on meillä jokaisella Herran edessä, muita välimiehiä miellä ei ole kuin Jeesus. Emme tarvitse muotomenoa, vaan Elävän Herran. Kiitos, että sen olen armosta saanut löytää.
Sunnuntailla on juurensa, mikä me tiedetään ja se on baabelilaisuudesta lähtenyt, jos nyt joku ei sitä nyt tahtonut uskonnollisuuden nimissä tietää ja uskoa, sekä on muodostanut siihen hyvänpuun hedelmän maun, jota makustelee "ylösnousemuspäivä".
Asiaa ei raamattu tunne.
Mutta, Jumalalla on aina ollut kansa, joka uskoo Kirjoitukset, kuten Jeesus sanoi. Kirjoituksilla Jeesus kävi Perkelettä vastaan ja sen oli väistyttävä.
Siis, raamattu selittää tämän PYHÄN, siis erotetun ja Pyhitetyn päivän juuret ja kenelle "Adamia" varten, se on annettu.
Jumala itse sen erotti ja Pyhitti. Siis painoarvo tuolla rakkauden käskyllä ja kehotuksella on Taivaallinen, ja sitä ei perinnäisopit selitä edes muuksi, jos Jumalan nimeä tunnustavat.
Muotojumalisuus on eri asia, hehän jo rakentavat miehen ja naisen välisen liitonkin samaa sukupuolta oleville ja pyhittelevät niin hurskaasti, että moni on kirkollinen lähtenyt piispoja myöten mukaan.
Siis lepopäivän ja avioliiton juuret ovat paratiisista lähtöisin, Aadamia varten, siunaukseksi, jossa opitaan tuntemaan Herra.
Sapatti on levonpäivä, jossa Adam saa tulla työnsä äärestä lepäämään ja rakentumaan Sanasta, joka on Pyhän Hengen kautta kirkastava Jeesuksen sijais- kuolemaa Aadamin lankeemuksen tähden tässä ajassa.
Hän oppii tietämään, ketä hän seuraa, eli Uuutta Aadamia, Sapatin Herraa ja tälle kalliolle on uskon kautta rakentuva srk. joka on Kristuksen morsian. Yljälleen kaunistettu.
'Tämä morsian on Yljän "kylkiluusta" otettuna --uskollinen-- Yljälleen.
Hänet valmistetaan Yljäältä --hääjuhlaansa--, eikä morsian ole uskollisuudessa, (siis srk. koostuu jäsenistä), epäsiveellinen, siis uskoton. Hän uskoo Uutta Aadamia, jakaa Pyhitetyn päivän raamatullisesti, eikä ryhdy morsiamena haureelliseksi muiden uskontojen soppaan, joka pyhittelee ja seurailee isien perinnäisoppeja.
Tavallaan Vanhanliiton kansa, siis Jumalankansa, siellä oli epäuskoa, jossa tehtiin tyhjäksi Jumalan tahto, Tietoa oli, mutta halu oli lihassa.
Ja se on varoittava esimerkki lopunajan kansalle, siis meille, ettemme me lankea tuohon haureelliseen lihan liittoon jumalattomuuteen.
Auringonpäivä on pakanallinen. Joka seuraa sitä, hän on haureellinen.
Hän makaa muitten muotojumalisuudessa olevien kanssa, ja julistaa hyvän ja pahanpuun äärellä olevansa jumala ja nousee itse Kaikkivaltiasta vastaan. Ei siinä kauniit sanat auta, perustuksillanne, jos raamattu ei tunne pyhiänne.
Siksi viimeisellä tuomiolla laittomat saivat kuulla, kun he esittelivät tunteneensa Herran, niin Itse Kaikkivaltias sanoi "En tunne teitä"!
Siis nämä henkilöt eivät olleet uskollisia Sanalle, eli Kirjoituksille ja he kumarsivatkin Perkeleen näyttämää maailman kirkkautta tältäosin, mikä muotojumalisuus loistaa. Siellä välimiehinä oli kirkkoisät, eksyneet, jotka tarjoilivat viittansa helmoissa lankeemusta.
Baabelin uskontoa, jossa rakennetaan rakennus ekumeenisesti taivaaseen,.... Mutta, perille ei pääse mitään epäpyhää, ei vaikka kuinka pärräätte tämänkin tekstin jälkeen.
Köykäisyys vaassa on sitä, että Kirjoitukset eivät tue muotojumalisuutta. On vain Jumalan erottama PYHÄ, eli se tahto, joka käy kuin kaksiteräinen miekka joka suunnalta kohti, joka erottaa maailmasta. Vain Uusi Aadam, sijainen voi antaa totuuden Pyhässä Hengessä ja maahanvuotaneen verensä kautta. Hän on Sapatin Herra.
Siis muista tuokin sana--- Sapatin--- mikä= Herra.
Siis parannus tässäkin kuin muissakin Jumalan Valtakunnan asiassa, sillä synti on Jumalan lain rikkomus. Mitä se tarkoittaa.
Kansalla on aina ollut kaita tie. Älkää horjuko oikealle ja vasemmalle pelastuaksenne.
Helluntaissakin tavallaan piispanvirkaa hoitanut sanoi, että olet oikeassa, mutta hän ei käännä suurta laivaa. Siis mikä hän oli miehiään? Valitettavasti muotojumalisuuspappi, joka vaikka valtaa oli, oli veljiensä sanan vanki, palkkavanki, jne. joka ei johtanut laumaa oikealle laitumelle.
On siellä muitakin "ns.paimenia" ihmisviisaudessa, kerran tuomarin edessä. He eivät ota voimaa Ylhältä Pyhältä Hengeltä, joka nojaa kirjoituksiin, että kansa tietäisi Taivaallisen Valon, millä voisi käydä Perkelettä vastaan.
Niin. Valinta on meillä jokaisella Herran edessä, muita välimiehiä miellä ei ole kuin Jeesus. Emme tarvitse muotomenoa, vaan Elävän Herran. Kiitos, että sen olen armosta saanut löytää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoituksen syy oli pitkä kirjoituspätkä, jossa todettiin, että "Sunnuntai oli kristittyjen pyhä alusta alkaen".
Kun ja koska aloittaja oli periluterilainen, ei hän muutavoi kirjoittaakaan. Se henki, missä siihen kirkkoon synnytään on lapsikaste.
Koska olen joutunut seuraamaan sieltä tulleita todistuksia, jolla suun tunnustus tulee esiin, niin se henki ei ole yhteneväinen siihen, mitä Uusi Aadam Pyhässä Hengessä antaa.
Kaste ei ole sijaisuhri, jolla pelastutaan ja jos tuohon määreeseen jäädään, sekä muodolliseen ehtoolliseen, jonka jakajana saadaan pitää luterilainen pappi, ollaan jo pahasti eksytty Sanasta.
He ovat sitoneet opit kirkonkäsikirjoihin ja sieltä tämä meidän äidinmaidosta imettyyn sunnuntaihinkin on periytynyt vahvasti.
Apostolisena aikana, Jumalan kansalla ei ollut muutapyhää kuin raaatullinen sapatti, ei lapsikastetta jne.
Ettei kirjoitus häviä massaan, tein oman aloituksen.
Enkä kaipaa vastailla enempää, pureskelkaa rauhassa, aiheesta olette kirjoittaneet riittävästi.
Ylkä ja morsian se uskollisuus sanalle on elämässä a ja o. Pyritään siihen,
Tosin moni on näissä asioissa tietämättömyydessä. ja siksi perinnäisopit ovat rakastuttaneet ihmisen. Onneksi lapsuudessani ei ollut perinnäisoppikylvöä, osaa katsoa asiaa siten kirjoituksista käsin.
Kahta Uuden testamentin kohtaa on aivan erityisesti käytetty tukena sunnuntain pyhittämiselle. Tässäpä lyhyt perustelu, miksi sunnuntai ei ollut näidenkään kohtien perusteella mikään pyhä päivä apostoleille, eikä "Herran päivä".
Apt 20:7 ja 1Kor 16:2 eivät todista sitä, että apostolit ja ensimmäiset kristityt olisivat vaihtaneet sapatin sunnuntaihin ja antaneet sunnuntaille erityisen aseman "Herran pyhänä päivänä" (Herran päivänä). Opetuslapset saattoivat kokoontua minä päivänä hyvänsä, mutta aivan erityisesti he kokoontuivat sapattina samoin kuin juutalaiset (Novum 3, s. 345, jakeen Apt 20:7 selitys) ja sunnuntaisin, koska se oli kreikkalaisten yleinen vapaapäivä pakanallisen tavan mukaan. Monet opetuslapset eivät päässeet töidensä vuoksi sapattina kokouksiin, joten oli luonnollista kokoontua vielä sunnuntaisin, kun heillä oli vapaata töistä.
Työn tekoon ja vapaapäivään liittyy myös rahankeruun ohje. Opetuslapset näkivät työviikon jälkeen sunnuntaina, paljonko heille oli jäänyt rahaa talteen kulujen jälkeen, ja he saattoivat tuoda ylimääräiset rahat keräykseen sunnuntain kokoukseen.
Sapatin merkitys apostoleille ja ensimmäisille kristityille korostuu jo siinä, millä sanoilla he kirjoittivat sunnuntain Uuteen testamenttiin. Sunnuntaita kutsutaan siellä aina sanoilla "ensimmäinen (päivä) sapatista". Kreikankielessä olisi ollut omat sanat sunnuntaille, "heméra helíou" (auringon päivä), mutta apostolit valitsivat niiden sijaan kutsua auringonpäivää "ensimmäiseksi sapatista". He eivät kutsuneet sitä kertaakaan "Herran päiväksi" niin kuin myöhemmät kristityt ovat tehneet, koska sunnuntailla ei ollut heille mitään erityistä pyhää merkitystä Herran juhla-aikojen ja sapatin rinnalla.