Uskotko että rehellisyys on arvo joka opitaan

Opitaan jossain määrin esimerkin kautta, mutta rehellisyys vaatii myös oman tahdon olla rehellinen. Elämänkokemuksetkin pakostakin vaikuttaa.

uskon, että toisilla lapsilla on jo sisäsyntyinen tavoite rehellisyyteen enemmän kuin toisilla. Tuota sitten jokonruokitaan tai pidetään nälässä, jolloin muotoutuu loppu tulos.

Lapset auttavat ja tukevat toista, mutta jos jää yksin tai jätetään yksin tulee vaikeuksia.
Vanhemmat antavat mallinsa lapselle, mutta ne oikeat arvojen puuttuminen tuhovat lapsen kehityksen rehellisyydestä.
Vanhemmat jos eivät erottele vääryyttä niin lapsi tekee mitä lystää kun ei ole kasvatettu ymmärtämään vääryyttä ja oikedenmukaisuutta.

Sekä että....

Uskon että moraaliset arvot omaksutaan kasvatuksen aikana, siitä merkkinä omatunto joka soimaa ja kolkuttelee vääristä teoista. Pohja minusta luodaan kaikelle lapsena. Lapselle opetetaan tunnistamaan oikea teko väärästä. Vanhemmat eivät ole ainoassa moraalisten arvojen muokkaajia. Muukin ympäristö muokkaa niitä

Lapsen luonteenpiirteet sitten määrittelee, kuinka tunnollisesti ja orjallisesti hän alkaa noudattaan omaksuttuja opppeja. Osa lapsista ovat tunnollisia ja omaavatkin todella toimivat omantunnon.

Heillä aikuisina saattaa mennä jopa perfektionismiin asti se oma moraalisten arvojen noudatus ja lipsuessaan tahattomasti, tahallaan tai tilanteen pakottamana omista arvoistaan. Siitä voi seurata itseinhoa, masennusta, ahdistuneisuushäiriöitä, , itsetunnonlaskua, syömishäiriöitä.. jne.



Se toinen ääripää valitessaan epärehelliset tiet, hänellä on jossain syvällä sisällään pieni pistos ja tieto kyllä valitsemansa tien vääryydestä, mutta hän ei välitä. Hänelle asialla ei ole merkitystä. Hän on rajattomampi ja hiljentelee omatuntoaankin. Jos näkee että toinen hänen väärien tekojen takia kärsii, hän tuntee ehkä piston itsessään, mutta ei välitä siitä. Eli se tieto siitä oikeasta ja väärästä on, siiitä tai sen noudattamisesta vain ei välitetä.

Se miksi ei siitä välitä.. ko. ihminen on laskenut että tarkoitus pyhittää keinot. Hänellä on jokin omasta mielestään erittäin hyvä syy, jonka takia hän voi toimia sillä tavalla. Monet perustelee murhiakin: "no, se oli sen vika! Mitäs nauroi minulle!" tai "se varasti multa 100 e! Sai kärsiä"

Samanlailla pienemmissä väärissä teoissa se tekijä ajattelee että hän voi ylitellä omia moraalisia arvojaan, koska siihen on perusteltuja hyviä syitä, Esim. kosto, kateus, viha, pettymys, himo, köyhyys..jne Jos ihminen perustelee itselleen oikein upeasti asian hän saa sen tuntuun oikealta ja silloin ei syyllisyyskään paina.


Sitten on niitä jotka kulkee tuossa keskellä.. Tekee suurimmaksi osaksi valintoja omantunnon mukaan, mutta toisinaan valitsee vääränkin tien. Tuntee syyllisyyttä, yrittää korjata asiat, mutta ei romahda sen syyllisyyden alle eikä taasen käyttäydy kuin tunteeton psykopaatti

kyllä rehellisyys on opeteltava. tänää jaeltiin keikalle lippuja ruokajonossa mutta mulle ei tarjottu. kaippa ne ei ollut perheelliselle tarkoitettu.

mikä on kierous ihmisessä?omien etujen tavoittelu hinnalla millä hyvänsä?lumput tälläseen syyllistyy, mustamaalaus hinnalla millä hyvänsä omien etujen vuoksi. Voin vannoa kaksi sormea raamatun päällä tälläseen en ole sortunut, jos mies ei mua muuten rakasta, antaa olla. Jatkaaa mielenkiintoinen aihe

Eiköhän tuo rehellisyys ja osittain myös pimeän pelko ole meillä jokaisella ihan sisäsyntyistä, rehellisyys on ehkä vain jokin kehittyneempi muoto jostakin varhaisesta tunnetilasta tms. jota nyt tulkitaan moraalina ja sisäisenä selkärankana. Kyllähän me jokainen itse tiedämme milloin valehtelemme????????

Vanhemmat ja koti eivät ole tosiaankaan ainoa muokkaaja tässäkään asiassa. Millaisia on nähty tulevan alkoholistien lapsista? Jotkut löytävät lopulta valitettavasti saman addiktion. Toisista tulee normaaleja ja liikunnallisia, kolmannet ovat tavanomaista viinakielteisempiä koko elämänsä ymmärrettävästä syystä. Ehkä samoin valehtelevien, manipulatiivisten ihmisten jälkikasvu voi päätyä monenlaiseksi riippuen siitäkin, kuinka paljon ehtivät kärsiä vääristä todistuksista ja jokapäiväisistä epäjohdonmukaisuuksista elämässään. Ylipäänsä jo lapset kasvavat omien sisäistenkin mallien mukaisesti, milloin voivat halveksia toisin toimijoita jo lapsena. Ympäröivä kulttuuri kokonaisuudessaan voi vaikuttaa huomaamatta suunnattomasti (uskonnollinen alue, mutta myös reaalitodellisuus, kaikkialla kolmannessa eikä ensimmäisessäkään maailmassa ei anneta samaa arvoa rehellisyydelle vaan toisaalla 'pärjääminen' menee hyvinkin helposti edelle).