Poikuus... Hyvä vai huono?

Tytöt alkoi kiinnostaa kun olin 14 vuotias. Kerran kysyin yhdeltä tytöltä kasi-luokalla jos hän haluisi alkaa seurustelemaan... ja vastaus oli "sori. Oot ihan hyvä tyyppi, mut mulla on jo poikaystävä." Siihen se sitten jäikin. Ajattelin, että eipä tuo haittaa... joskus toiste sitten. Nyt on ikää mittarissa 23 vuotta, enkä ole kehdannut kysyä keneltäkään enää mitään seurusteluun viittaavaa. Jännä juttu, kuinka iän myötä tämmöinen asia vaikeutuu. Tai vaikeutui. Kun täytin 20 tajusin, että poikuuslukko meni päälle, ja se siitä. Kuitenkin asia ei sinänsä haittaa, mutta kun naiset/tytöt eivät halua seurustella miesten kanssa jotka eivät harrasta lihallisia nautintoja. Harmittaa välillä, kun muutamat tytöt olisivat olleet tosi fiksuja ja mukavia, mutta sitten olen torjunut tai sitten puolestaan en ole itse kysynyt. Noh... vaikka välillä tämä asia vaivaa, niin aina voi ajatella valoisasti. Se on kuin kahden euron keräily kolikko. Vaikka sitä säilyttää, ei sillä ole kaupan kassalla enempää arvoa kuin kaksi euroa. Mutta jos sen tuhlaa, sitä on vain kaksi euroa köyhempi.
Ihmiset tällä sivustolla tuntuvat olevan tuskissaan, kun neitsyys/poikuus on tallessa. Onko täällä kuitenkaan muita kaltaisiani, jotka koittavat nähdä asian toiselta (valoisalta) kantilta? Itse en ainakaan halua tulla semmoiseksi, joka lopulta alentuu maksulliseen seksiin ja kuvittelee olevansa ylpeä itsestään, vaikka todellisuudessa on henkiseltä kantilta lähtöpisteessä parisataa euroa köyhempänä.
Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia! Joo... ja hyvää joulun odotusta!