Ei kai Kempeleessä ole jääkarhuja?

Miten jääkarhunlihasta saisi maittavaa?
Sinappikauppias
14.12.2015 8:05
Kun tuolla toisessa ketjussa valitettiin, että Kuusamosta ei saa edes sinappia, tartuin heti toimeen: vuokrasin koiravaljakon Oulusta, lastasin ahkion täyteen sinappia ja suuntasin kulkuni kohti Kuusamoa. Siinä kulkureitillä oli jäljistä päätellen ollut muitakin kulkijoita. Mukaani otin pari etiopilaista tyttöä palvelijoiksini. Kaikkihan tietävät, että etiopilaiset tytöt ovat melkein yhtä kauniita kuin kuusamolaisetkin tytöt, vaikka en ole aivan varma jääkarhuntaljoihin verhoutuneiden kuusamolaistyttöjen ulkonäöstä. Kuusamolaistyttöjen verhoilu ei suinkaan johdu siitä, että he olisivat muslimeja. Hehän ovat melkein järjestään maailman ainoita oikeita uskovaisia, lestadiolaisia siis. Mutta pakkohan siellä äärimmäisissä arktisissa olosuhteissa on verhoutua turkiksiin.

Matka etenikin melko joutuisasti halki Koillismaan lohduttomien maisemien, kunnes jossakin täällä Kuolion seudulla kapeassa polunkohdassa tuli tämä harmittava viivästys: massiiivinen jääkarhu tukki tien. Etiopilaistyttöjen kanssa kiertelimme tuota 500-kiloista ruhoa pohtien ongelman ratkaisua. Koska meillä kaikilla oli takanamme varsin korkea yliopistokoulutus, käytimme pohdinnassamme hyväksi kaikessa tieteessä suosituksi tullutta nelikenttäanalyysia: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet.

Totesimme jääkarhun vahvaksi. Sen heikkoutena pidimme sitä, että se oli nukahtanut keskelle Kuusamoon johtavaa kulku-uraa. Uhkana pidimme sitä, että jaakarhu heräisi. Totesimme, että tuossa tapauksessa meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Herääminen alkoi näyttää jopa varsin todennäköiseltä kun koiravaljakkomme koirat rähisivät massiivisen ruhon ympärillä. Etiopilaistytöt lymysivät peloissaan selkäni taakse, vaikkei siitä käsittääkseni paljonkaan turvaa hätätilanteessa olisi, sillä olen vähänläntä miehenkäppänä ja selkäkin on kaponen. Oikeastaan täytyy sanoa, että vaatimattoman ulkonäköni takia minulla ei ole koskaan ollutkaan onnea päästä käsiksi aitoon Suomi-naiseen, vaan olen joutunut tyytymään esimerkiksi etiopialaisiin kaunottariin.

Tiristin itsestäni tämän miehekkään uroteon: kuristin jääkarhun vyölläni. Onneksi vyössä riitti pituutta, sillä olin viime aikoina nautittinut erinäisiö oluisia. Etiopialaistytöt taputtivat. Ymmärsin, että he pitivät minua lähes jumalana.

Koska jääkarhunruho edelleen tukki tiemme emmekä voineet jatkaa matkaamme, majoituimme läheiseen luolaan, jota lämmitämme luolan edustalla alati palavalla nuotiolla. Sapuskaksi lohkaisemme kimpaleita jääkarhusta. Siitä riittää niin meille kolmelle kuin koirillemmekin. Suolaa meillä ei valitettavasti ole, mutta sinappia sitäkin enemmän. Nyt tiedustelisinkin kuusamolaisilta, miten te maustatte jääkarhunlihan? Me olemme käyttäneet mausteena katajanmarjoja ja muita arktisen luonnon tuotteita. Olemme myös tähyilleet sekä Kuusamon että Oulun suuntaan toivoen, että näille selkosille sattuisi muitakin kulkijoita, jotta saisimme kammetuksi jääkarhunruhon polulta sivuun.