Ei kai Kempeleessä ole jääkarhuja?
P_Elekuri
14.12.2015 8:23
Miten jääkarhunlihasta saisi maittavaa?
Sinappikauppias
14.12.2015 8:05
Kun tuolla toisessa ketjussa valitettiin, että Kuusamosta ei saa edes sinappia, tartuin heti toimeen: vuokrasin koiravaljakon Oulusta, lastasin ahkion täyteen sinappia ja suuntasin kulkuni kohti Kuusamoa. Siinä kulkureitillä oli jäljistä päätellen ollut muitakin kulkijoita. Mukaani otin pari etiopilaista tyttöä palvelijoiksini. Kaikkihan tietävät, että etiopilaiset tytöt ovat melkein yhtä kauniita kuin kuusamolaisetkin tytöt, vaikka en ole aivan varma jääkarhuntaljoihin verhoutuneiden kuusamolaistyttöjen ulkonäöstä. Kuusamolaistyttöjen verhoilu ei suinkaan johdu siitä, että he olisivat muslimeja. Hehän ovat melkein järjestään maailman ainoita oikeita uskovaisia, lestadiolaisia siis. Mutta pakkohan siellä äärimmäisissä arktisissa olosuhteissa on verhoutua turkiksiin.
Matka etenikin melko joutuisasti halki Koillismaan lohduttomien maisemien, kunnes jossakin täällä Kuolion seudulla kapeassa polunkohdassa tuli tämä harmittava viivästys: massiiivinen jääkarhu tukki tien. Etiopilaistyttöjen kanssa kiertelimme tuota 500-kiloista ruhoa pohtien ongelman ratkaisua. Koska meillä kaikilla oli takanamme varsin korkea yliopistokoulutus, käytimme pohdinnassamme hyväksi kaikessa tieteessä suosituksi tullutta nelikenttäanalyysia: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet.
Totesimme jääkarhun vahvaksi. Sen heikkoutena pidimme sitä, että se oli nukahtanut keskelle Kuusamoon johtavaa kulku-uraa. Uhkana pidimme sitä, että jaakarhu heräisi. Totesimme, että tuossa tapauksessa meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Herääminen alkoi näyttää jopa varsin todennäköiseltä kun koiravaljakkomme koirat rähisivät massiivisen ruhon ympärillä. Etiopilaistytöt lymysivät peloissaan selkäni taakse, vaikkei siitä käsittääkseni paljonkaan turvaa hätätilanteessa olisi, sillä olen vähänläntä miehenkäppänä ja selkäkin on kaponen. Oikeastaan täytyy sanoa, että vaatimattoman ulkonäköni takia minulla ei ole koskaan ollutkaan onnea päästä käsiksi aitoon Suomi-naiseen, vaan olen joutunut tyytymään esimerkiksi etiopialaisiin kaunottariin.
Tiristin itsestäni tämän miehekkään uroteon: kuristin jääkarhun vyölläni. Onneksi vyössä riitti pituutta, sillä olin viime aikoina nautittinut erinäisiö oluisia. Etiopialaistytöt taputtivat. Ymmärsin, että he pitivät minua lähes jumalana.
Koska jääkarhunruho edelleen tukki tiemme emmekä voineet jatkaa matkaamme, majoituimme läheiseen luolaan, jota lämmitämme luolan edustalla alati palavalla nuotiolla. Sapuskaksi lohkaisemme kimpaleita jääkarhusta. Siitä riittää niin meille kolmelle kuin koirillemmekin. Suolaa meillä ei valitettavasti ole, mutta sinappia sitäkin enemmän. Nyt tiedustelisinkin kuusamolaisilta, miten te maustatte jääkarhunlihan? Me olemme käyttäneet mausteena katajanmarjoja ja muita arktisen luonnon tuotteita. Olemme myös tähyilleet sekä Kuusamon että Oulun suuntaan toivoen, että näille selkosille sattuisi muitakin kulkijoita, jotta saisimme kammetuksi jääkarhunruhon polulta sivuun.
P_Elekuri
14.12.2015 8:23
Miten jääkarhunlihasta saisi maittavaa?
Sinappikauppias
14.12.2015 8:05
Kun tuolla toisessa ketjussa valitettiin, että Kuusamosta ei saa edes sinappia, tartuin heti toimeen: vuokrasin koiravaljakon Oulusta, lastasin ahkion täyteen sinappia ja suuntasin kulkuni kohti Kuusamoa. Siinä kulkureitillä oli jäljistä päätellen ollut muitakin kulkijoita. Mukaani otin pari etiopilaista tyttöä palvelijoiksini. Kaikkihan tietävät, että etiopilaiset tytöt ovat melkein yhtä kauniita kuin kuusamolaisetkin tytöt, vaikka en ole aivan varma jääkarhuntaljoihin verhoutuneiden kuusamolaistyttöjen ulkonäöstä. Kuusamolaistyttöjen verhoilu ei suinkaan johdu siitä, että he olisivat muslimeja. Hehän ovat melkein järjestään maailman ainoita oikeita uskovaisia, lestadiolaisia siis. Mutta pakkohan siellä äärimmäisissä arktisissa olosuhteissa on verhoutua turkiksiin.
Matka etenikin melko joutuisasti halki Koillismaan lohduttomien maisemien, kunnes jossakin täällä Kuolion seudulla kapeassa polunkohdassa tuli tämä harmittava viivästys: massiiivinen jääkarhu tukki tien. Etiopilaistyttöjen kanssa kiertelimme tuota 500-kiloista ruhoa pohtien ongelman ratkaisua. Koska meillä kaikilla oli takanamme varsin korkea yliopistokoulutus, käytimme pohdinnassamme hyväksi kaikessa tieteessä suosituksi tullutta nelikenttäanalyysia: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet.
Totesimme jääkarhun vahvaksi. Sen heikkoutena pidimme sitä, että se oli nukahtanut keskelle Kuusamoon johtavaa kulku-uraa. Uhkana pidimme sitä, että jaakarhu heräisi. Totesimme, että tuossa tapauksessa meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Herääminen alkoi näyttää jopa varsin todennäköiseltä kun koiravaljakkomme koirat rähisivät massiivisen ruhon ympärillä. Etiopilaistytöt lymysivät peloissaan selkäni taakse, vaikkei siitä käsittääkseni paljonkaan turvaa hätätilanteessa olisi, sillä olen vähänläntä miehenkäppänä ja selkäkin on kaponen. Oikeastaan täytyy sanoa, että vaatimattoman ulkonäköni takia minulla ei ole koskaan ollutkaan onnea päästä käsiksi aitoon Suomi-naiseen, vaan olen joutunut tyytymään esimerkiksi etiopialaisiin kaunottariin.
Tiristin itsestäni tämän miehekkään uroteon: kuristin jääkarhun vyölläni. Onneksi vyössä riitti pituutta, sillä olin viime aikoina nautittinut erinäisiö oluisia. Etiopialaistytöt taputtivat. Ymmärsin, että he pitivät minua lähes jumalana.
Koska jääkarhunruho edelleen tukki tiemme emmekä voineet jatkaa matkaamme, majoituimme läheiseen luolaan, jota lämmitämme luolan edustalla alati palavalla nuotiolla. Sapuskaksi lohkaisemme kimpaleita jääkarhusta. Siitä riittää niin meille kolmelle kuin koirillemmekin. Suolaa meillä ei valitettavasti ole, mutta sinappia sitäkin enemmän. Nyt tiedustelisinkin kuusamolaisilta, miten te maustatte jääkarhunlihan? Me olemme käyttäneet mausteena katajanmarjoja ja muita arktisen luonnon tuotteita. Olemme myös tähyilleet sekä Kuusamon että Oulun suuntaan toivoen, että näille selkosille sattuisi muitakin kulkijoita, jotta saisimme kammetuksi jääkarhunruhon polulta sivuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jääkarhut ovat pohjoisen suunnasta rynnineet myös Seinäjoelle.
sairaaloissa olisi nyt vähänkään järkeä, ne toimittaisivat Hannan kiireesti tuonne aloittajan mainitsemalle syrjäseudulle, Kuoliolle Oulun ja Kuusamon välille. Siellä on suomi-uros lumen ja jään vankina kahden etiopilaisneitosen kanssa, mies joka ei ole koskaan päässyt käsiksi Suomi-naiseen. Hannahan on varsin sievä ja henkeä Suomi-neitonen, pian 16-vuotias. Hannan toimittaminen sinne olisi oikein hyää terapiaa Hannalle. Hannahan ei toki ole mitenkään sairas, mutta hänen tasapainonsa on järkkynyt 28.4.2015 tapahtumien johdosta sekä erityisesti sitä seuranneista yksinäisistä sellipäivistä... kuka nyt sellaista kestäisi. Se on laadukasta elämää tuolla Jumalan hylkäämillä takamailla luolassa, jota nuotio lämmittää ja jossa ruokaa riittää.
järkeä. Hanna tietenkään ei ole sairas niin kuin Hanna itse sekä hänen vanhempansakin tietävät. Tämän asiantilan tietävät myös hänet tavanneet psykiatrit, jotka ovat päätyneet tähän sairausolettamaan vain taatakseen Hannalle edes jotenkin siedettävät elinolosuhteet seuraaviksi pariksi vuodeksi. Hanna tietenkin teki harkitsemattoman murhan 28.4.2015, jolle tietenkään ei nyt jälkikäteen mitään voi.
Jos todellakin jokin Oulusta Kuusamoon matkalla ollut koiravaljakkopartio on jumiutunut Kuoliolle, ihan hyvä ajatus olisi, että Hanna toimitettaisiin sinne alkukantaisiin olosuhteisiin, jossa hän ilmeisen pätevän Suomi-uroksen käsittelyssä voisi kasvaa terveeseen naiseuteen.
Hanna olisi toimitettava tuonne
tinen ilmasto, hyvä seura ja alkukantaiset olosuhteet tekisivät hyvää kenelle tahansa.