Poikaystäväni jätti mut huonon itsetuntonsa takia. Seurustelimme yli puolitoista vuotta, kunnes otin seksin puheeksi. Ei suostunut ehdotukseen vaan olisi halunnut jatkaa kuten siihenkin asti. Harmittaa kun oli luonteeltaan ihanin ihminen maailmassa, herttainen, luotettava, hauska, eikä koskaan ollut mustasukkainen kun menin iltaa viettämään tyttöporukassa. Oli muutenkin komea ja pitkä, ainakin 185 cm. Kaverini poikaystävä tunsi poikaystäväni jo ala-asteelta ja oli sanonut hänen joutuneen koulukiusatuksi seiska-luokalla. Joku oli kuulemma naurahtanut hänen "siitä" ja ei ollut enää koskaan mennyt liikkatuntien jälkeen yhteisiin suihkutiloihin, vaan kotiin. Kaverini poikaystävä oli hänen hyvä kaveri ja oli nähnyt "sen" saunassa vuosia myöhemmin ja oli ollut ihan normaali, eikä uskonut, että siitä koituisi itsetunto-ongelmia.
Lopulta kun otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa, hän muuttui hauskasta ja herttaisesta kylmäksi ja sulkeutuneeksi. Sitten kun sanoin, etten välitä sen koosta kunhan hän haluaisi olla mun kanssa, hän sanoi "ehkä on parempi, että tämä on tässä". En voi uskoa, että yli kahdeksan vuotta sitten sattunut pikku kiusan teko seiska-luokalla voi jäädä toisen mieleen ja lytätä muuten mahtavan ihmisen maahan. Minulla on sittemmin ollut muutamia suhteita tyyppeihin joilla itsetunto on kohdillaan, mutta kukaan ei ole ollut yhtä mukava, luotettava tai herttainen kuin hän oli. Kun näin hänet kaupungilla pari kuukautta sitten, alkoi vanhat muistot pyöri päässä.
Onko kenellekään tullut vastaavaa tilannetta vastaan? Olisiko minun pitänyt tehdä tai sanoa silloin jotakin? .
Lopulta kun otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa, hän muuttui hauskasta ja herttaisesta kylmäksi ja sulkeutuneeksi. Sitten kun sanoin, etten välitä sen koosta kunhan hän haluaisi olla mun kanssa, hän sanoi "ehkä on parempi, että tämä on tässä". En voi uskoa, että yli kahdeksan vuotta sitten sattunut pikku kiusan teko seiska-luokalla voi jäädä toisen mieleen ja lytätä muuten mahtavan ihmisen maahan. Minulla on sittemmin ollut muutamia suhteita tyyppeihin joilla itsetunto on kohdillaan, mutta kukaan ei ole ollut yhtä mukava, luotettava tai herttainen kuin hän oli. Kun näin hänet kaupungilla pari kuukautta sitten, alkoi vanhat muistot pyöri päässä.
Onko kenellekään tullut vastaavaa tilannetta vastaan? Olisiko minun pitänyt tehdä tai sanoa silloin jotakin? .
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huonoa itsetuntoa ei pysty kukaan muu parantamaan. Toinen ihminen voi ystävällisyydellä ja kehuilla edesauttaa parantumista, mutta perusprosessin on tapahduttava omien tekojen kautta. Muutoin toiselta tarvitsee jatkuvasti uusia kehuja, ja suhde ajautuu helposti tilaan, jossa toinen vain antaa itsestään kaiken, ja toinen ottaa - aina vain enemmän.
Peniksen koko on nuorelle miehelle ehkä yksi kaikkein herkimmistä asioista, ja siitä huolehtiva alkaa helposti mittaamaan omaa itseää vain tuon yhden asian kautta. Kulttuurimme ruokkii myös tätä ongelmaa melko tehokkaasti - kutsutaanhan sitä mm. semmoisilla termeillä kuin miehuus tai mieskunto. Ei ihme, että riittämättömyyttä kokeva voi kuvitella olevansa aivan kokonaan huono miehenä.
Jos joku aloittajan tilanteessa oleva nainen lukee tätä, niin älkää koskaan sanoko, ettei koolla ole väliä! Peniskateudesta kärsivä kuulee sen "Sinulla on kyllä todella pieni, mutta koitan olla välittämättä". Pyytäkää ennemmin vaikka nähdä se pystyssä, ja tokaiskaa jotain tyyliin "On se kyllä aika iso" ihan pikkuisen suu ammollaan. Tässä pitää olla riittävästi tilannetajua, että ihmetyksesi vaikuttaa aidolta, mutta yksi tuollainen positiivinen kokemus läheiseltä ihmiseltä voi mahdollisesti parantaa koko ongelman. :)