Haluaisin kuulla kokemuksia ja tunteita mitä muilla alkoholistien lapsilla on. Itse saanut kestää tuota isän juomista jo niin kauan kuin muistan ja tuska sisälläni on valtava. Ei asuta iskän kanssa samassa osoitteessa, mutta ollaan silti ihan hyvissä väleissä ja nähdään aina silloin tällöin. Soitellaan vähintään pari kertaa viikossa. En kuitenkaan ole ikinä halunnut hänelle puhua alkoholismista,koska olen varma , että isä sulkisi minut pois hänen elämästään kokonaan. Onhan hän tehnyt niin jo monille muille sukulaisille. Ainoa asia mitä tästä hyötyy on se, että tiedän ainakin nyt millainen isä en tule olemaan tulevaisuudessa.... Alkoholi on kyllä osa elämääni sillä olen nuori ja haluan bilettää ja kokea kaikkea mikä ei enää vanhemmalla iällä ole mahdollista. Alkoholi jää viimeistään elämästä pois silloin, kun toivottavasti joskus saan omia lapsia - todennäköisesti jo aikaisemmin. Toivottavasti myös kaikilla muilla nuorilla/tulevilla vanhemmilla.
alkoholisti-isä
3
948
Vastaukset
- 6000-päivää
Alkoholistin lapsen osa on karu. Se jättää syvät haavat jotka eivät kai parane koskaan. Ne muovaavat persoonallisuuttamme ja vaikuttavat sitä kautta tekojemme taustalla, vaikka varsinaiset kokemukset olisivatkin himmennet mielessämme. Minä tiedän. Hänen mahdollisuutensa alkoholisoitua ovat myös tavallista suuremmat. Oletko varma, että et leiki tulella? Tuo mainitsemasi joskus tulevaisuudessa tapahtuva raitistuminen on ao. piireissä valitettavan tuttu ilmaisu.
- PoisSyöksykierteestä
Lapsesta saakka kotona oli ihme suhtautuminen alkoholiin. Sitä piiloteltiin, kiellettiin, hihiteltiin hermostuneena - ja silti näin isäukon humalassa useita kertoja. Humalassa huutoa, perhetappelua. Asenne viinaan, ryyppäämiseen, alkoholiin, teeskenneltyyn "viiniä ruuan kanssa", jne. oli ihan vinksahtunut, epäjohdonmukainen, ristiriitainen.
Seuraus: minäkin kiinnostuin viinasta. Olihan se niin "kuuma peruna" kotona. Mikään muu juttu, tapahtuma, aika, tilanne, ruoka, tms. ei nostattanut sellaista sisäistä jännitettä kuin viina perheessämme. Omaksuin sallivan asenteen. Rupesin käyttämään alkoholia nuorena - vaikka kärsin syvästi isäukon humalasta, viinanjuonnista.
Lopulta alkoholisoiduin. Omassa perheessäni lasten kanssa käyttäydyin tismalleen samoin kuin isäni. Humalassa olin lasten nähden lukuisia kertoja.
Raististuminen lähti liikkeelle pohjakosketuksesta. Olin viinan kanssa pohjalla tilanteessa, jossa ei sovi viinaa käyttää. Saati humaltua. Otin suuren terveysriskin.
Raitistumisprosessissa olen joutunut työstämään sukupolvista alkoholismia. Olen käynyt läpi lapsuudenperheeni salattua - eikä aina niin salattua - alkoholin väärinkäyttöä. Muistan tarkasti ne tunteet, kun kuulin huutoa, tappelun ääniä, rikkoutuvien astioiden ja huonekalujen ääniä, isäukon humalaista mölinää. Itkin hiljaa omassa huoneessa. Nyt käsitän vasta että isäukkokin oli uhri; hänenkin isänsä joi.
Tämän ketjun olen osaltani katkaissut. Opettelen uutta, normaalia perhe-elämää, johon viina ei kuulu. Mitä nuoruuteen tulee: sanot haluavasi bilettää. Heitän ajatuksen ilmaan: voisiko bilettää ilman alkoholinkäyttöä? Olet nuori, ja tiedän paremmin kuin hyvin, että kokeilunhalu on kova. Silti kehoittaisin sinua miettimään, millaisia tuntemuksia humalainen lähimmäisesi sinussa herättää. Tiedätkö, että sinä voit samalla tavoin aiheuttaa tuskaa toiselle ollessasi humalassa.
En lähde neuvomaan. Kirjoitukseni tarkoitus on antaa eväitä omalle pohdinnallesi, ja suhtautumistapaasi alkoholi-nimistä ainetta kohtaan. Hyvä kun pohdit asiaa. Olet oikealla tiellä. On mahdollista kasvaa aikuiseksi, joka osaa käyttää kohtuudella alkoholia, eikä se määrää ajatuksia, elämää, arkipäivää. Alkoholi on vain sivujuonne terveessä elämässä, pikkujuttu. Suurimman huomion kohteena on opiskelut, työ,rakkaus, perhe, harrastukset, jne. Ei ole pakko käyttää alkoholia ellei halua. Se ei ole mikään automaattinen tapa.
Alkoholia käytettäessä on tiedettävä sekä sisäistettävä fakta, että aine aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Alkoholin poisjättäminen ei aina noin vain onnistu juuri alkoholiriippuvuuden vuoksi. Valitettavasti edes isäksi tuleminen ei todellakaan automaattisesti raitista ketään. - Anonyymi
No tällä hetkellä joudun kuuntelemaan kun isäni soittaa keskellä yötä musiikkia niin että minä ja isoveljeni ei saada nukuttua. Pelkään että alkaa huutamaan jos vastaisin hänelle ” jaa” koska niinkin on käynyt, ja kun isäni huutaa niin hän todella huutaa. Toivon joka yö että pääsisin takaisin äitin luo turvaan, lasken päiviä ja joskus tunteja kauanko minun vielä isällä pitää olla. Rakastan isääni päivällä mutta illalla vihaan häntä, en ole ihminen joka uskaltaisi isälle sanoa miltä minusta tuntuu. Tänään isä myös rikkoi puhelimen näyttöni :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen mennyt jotenkin lukkoon sen jälkeen
kun meillä meni miten meni. En vain pääse sinusta yli. Jäi niin monta kysymystä, ja sen lisäksi olet tullut niin tärkeäk1402619- 1071824
- 561569
Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin
Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k841548Taas yksi persuämmä sekosi
Kun lapsilla oli korona-aikana kirkossa hengityssuojaiet käytössä. Persuämmä piti asiaa lasten pahoinpitelynä. https://2481405- 1111281
Olisin vain halunnut
Sinun kanssa mennä naimisiin. Rakastan sinua jo nyt. Olet ihaninta maailmassa. Ja bonuksena päälle saisin sinun upean su341043- 65963
Pirre käy kuumana
Veti herneet nenuun taas. Keitteli aivan paskan "kasvissosekeiton" ja kehui sen olevan kasvissyöjille sopivaa. Ja hitto161953- 46897