alkoholisti-isä

Alkoholistin lapsen osa on karu. Se jättää syvät haavat jotka eivät kai parane koskaan. Ne muovaavat persoonallisuuttamme ja vaikuttavat sitä kautta tekojemme taustalla, vaikka varsinaiset kokemukset olisivatkin himmennet mielessämme. Minä tiedän. Hänen mahdollisuutensa alkoholisoitua ovat myös tavallista suuremmat. Oletko varma, että et leiki tulella? Tuo mainitsemasi joskus tulevaisuudessa tapahtuva raitistuminen on ao. piireissä valitettavan tuttu ilmaisu.

Lapsesta saakka kotona oli ihme suhtautuminen alkoholiin. Sitä piiloteltiin, kiellettiin, hihiteltiin hermostuneena - ja silti näin isäukon humalassa useita kertoja. Humalassa huutoa, perhetappelua. Asenne viinaan, ryyppäämiseen, alkoholiin, teeskenneltyyn "viiniä ruuan kanssa", jne. oli ihan vinksahtunut, epäjohdonmukainen, ristiriitainen.

Seuraus: minäkin kiinnostuin viinasta. Olihan se niin "kuuma peruna" kotona. Mikään muu juttu, tapahtuma, aika, tilanne, ruoka, tms. ei nostattanut sellaista sisäistä jännitettä kuin viina perheessämme. Omaksuin sallivan asenteen. Rupesin käyttämään alkoholia nuorena - vaikka kärsin syvästi isäukon humalasta, viinanjuonnista.

Lopulta alkoholisoiduin. Omassa perheessäni lasten kanssa käyttäydyin tismalleen samoin kuin isäni. Humalassa olin lasten nähden lukuisia kertoja.

Raististuminen lähti liikkeelle pohjakosketuksesta. Olin viinan kanssa pohjalla tilanteessa, jossa ei sovi viinaa käyttää. Saati humaltua. Otin suuren terveysriskin.

Raitistumisprosessissa olen joutunut työstämään sukupolvista alkoholismia. Olen käynyt läpi lapsuudenperheeni salattua - eikä aina niin salattua - alkoholin väärinkäyttöä. Muistan tarkasti ne tunteet, kun kuulin huutoa, tappelun ääniä, rikkoutuvien astioiden ja huonekalujen ääniä, isäukon humalaista mölinää. Itkin hiljaa omassa huoneessa. Nyt käsitän vasta että isäukkokin oli uhri; hänenkin isänsä joi.

Tämän ketjun olen osaltani katkaissut. Opettelen uutta, normaalia perhe-elämää, johon viina ei kuulu. Mitä nuoruuteen tulee: sanot haluavasi bilettää. Heitän ajatuksen ilmaan: voisiko bilettää ilman alkoholinkäyttöä? Olet nuori, ja tiedän paremmin kuin hyvin, että kokeilunhalu on kova. Silti kehoittaisin sinua miettimään, millaisia tuntemuksia humalainen lähimmäisesi sinussa herättää. Tiedätkö, että sinä voit samalla tavoin aiheuttaa tuskaa toiselle ollessasi humalassa.

En lähde neuvomaan. Kirjoitukseni tarkoitus on antaa eväitä omalle pohdinnallesi, ja suhtautumistapaasi alkoholi-nimistä ainetta kohtaan. Hyvä kun pohdit asiaa. Olet oikealla tiellä. On mahdollista kasvaa aikuiseksi, joka osaa käyttää kohtuudella alkoholia, eikä se määrää ajatuksia, elämää, arkipäivää. Alkoholi on vain sivujuonne terveessä elämässä, pikkujuttu. Suurimman huomion kohteena on opiskelut, työ,rakkaus, perhe, harrastukset, jne. Ei ole pakko käyttää alkoholia ellei halua. Se ei ole mikään automaattinen tapa.

Alkoholia käytettäessä on tiedettävä sekä sisäistettävä fakta, että aine aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Alkoholin poisjättäminen ei aina noin vain onnistu juuri alkoholiriippuvuuden vuoksi. Valitettavasti edes isäksi tuleminen ei todellakaan automaattisesti raitista ketään.

No tällä hetkellä joudun kuuntelemaan kun isäni soittaa keskellä yötä musiikkia niin että minä ja isoveljeni ei saada nukuttua. Pelkään että alkaa huutamaan jos vastaisin hänelle ” jaa” koska niinkin on käynyt, ja kun isäni huutaa niin hän todella huutaa. Toivon joka yö että pääsisin takaisin äitin luo turvaan, lasken päiviä ja joskus tunteja kauanko minun vielä isällä pitää olla. Rakastan isääni päivällä mutta illalla vihaan häntä, en ole ihminen joka uskaltaisi isälle sanoa miltä minusta tuntuu. Tänään isä myös rikkoi puhelimen näyttöni :)