Tunnen kyllä maahanmuuttajia monen värisiä ja osa on ihan mukavia. Osa ei. Naapureina ei ole ollut maahanmuuttajia, mutta olen kuullut monia värikkäitä tarinoita mamunaapureista eivätkä ne ole kovin mairittelevia. Suomalaisethan yleensä antavat periksi, harvoin ulkomaalaiset. Mamujen on helppo ottaa Suomessa valta. Siis voi sanoa heit Suomelle ja Suomen kulttuurille.
Onko kokemuksia maahanmuuttajanaapureista
Mukavaatulevaisuutta
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä asuu yläkerrassa muslimi mamuja, reilu puoli vuotta asuneet ja aluksi oli melko rauhatonta mutta nykyään ovat kuin muutkin; rauhallisia ja ilmeisesti käyvät myös töissä, opiskelevat ym. Heidän poika käy alakolua ja aikuinen tytär ei käytä huivia ja on muutenkin kuin suomalaiset ikäisensä. Heidän aikuinen poika alkoi viime kesällä seurustelemaan suomalaisen plondin kanssa ja ilmeisesti muutti sen luo alkusyksystä. Mitään ongelmia ei ainakaan meillä ole heidän kanssaan ikinä ollut.
He ovat kenties alkaneet elää kuin suomalaiset. Ajatelleet järkevästi, että on helpompi kotoutua alkamalla elää suomalaisten tavoin. Harvinaista kyllä, suurin osa tuntemistani musliminaisista pukeutuu huntuun ja heillä on ne omat tapansa ei niin paljon enää rukoilua työpaikalla, mutta muuten. Ehkä muslimitkin osaavat maallistua, sopeutua.
Kun mamuja todennäköisesti muuttaa pääkaupukiseudulle lähes joka kerrostaloon ainakin, pitäisi olla myös oppaat suomalaisille kuinka kohdata nuo muukalaiset. Esim. jos tulee järjestyshäiriöitä tai ongelmia pesutuvassa tai saunassa. Ei ole oikein, jos/kun suomalainen aina väistää. Eiköhän maahanmuuttajat tarvitse myös säännöt omalla kielellä, kuinka pitää elää suomalaisessa krs-talossa?
Ihan helvettiä. Huutavat ja mölisevät älämölöään illasta aamuun. Rappu haisee kuvottavalle. Kauhea pauke ja hyppiminen.
Parasta on ostaa koira, jos rappuun tulee muslimi asukas.
Eivät koirat osaa erottaa, onko vastaantulija suomalainen tai joku muu. He heiluttavat häntää ja hymyilevät jokaiselle mukavalta tuntuvalle vastaantulijalle. Paitsi tietysti, jos koira on häiriintynyt, sitten hän murisee kaikille paitsi lähipiirilleen.
"Valkoinen pako" on totta, ja asiasta pitää pystyä puhumaan
Suomi on maahanmuuton kehitysmaa, ja siksi jo pelkkä maahanmuutosta puhuminen on suomalaisille vaikeaa.
Yksi ääripää haluaa nähdä maahanmuuton ja -muuttajat mörköinä. Vastakkainen ääripää karsastaa kaikkea keskustelua, joka tuo esille maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä ilmiöitä. Ongelmien ääneen lausumisen pelätään lisäävän maahanmuuttokielteisyyttä.
Näistä jälkimmäinen suhtautumistapa nosti päätään viime viikolla. Taustalta löytyi tulenarka yhdistelmä: Helsingin seudun lähiöt, keskiluokan unelmat sekä lisääntynyt maahanmuutto.
Yhteiskuntapolitiikka-lehti julkaisi perjantaina kaupunkimaantieteen professorin Mari Vaattovaaran sekä kaupunkitutkijoiden Katja Vilkaman ja Hanna Dhalmannin artikkelin siitä, miksi kantaväestö muuttaa pois pääkaupunkiseudun lähiöistä, joissa asuu suhteellisen paljon maahanmuuttajia. Tutkimuksesta kirjoitti myös Helsingin Sanomat (HS 25. 10. ja 27. 10.).
Tutkijakolmikko haki vastausta kysymykseen, esiintyykö Suomessa jo niin sanottua kantaväestön pakoa (white flight). Vai jätetäänkö tietyt lähiöt muista syistä?
Tutkimus osoitti, että maahanmuuttajien suhteellisen suuri osuus asuinalueella tai lähikoulussa on jo todellinen – ja ääneen lausuttu – syy muuttaa pois tietyistä lähiöistä. Usein siihen liittyy kyllästyminen alueen sosiaalisiin ongelmiin.
Professori Vaattovaaran mukaan tutkijoille oli yllätys, kuinka moni sanoi lähtöhalujensa johtuvan juuri maahanmuuttajien määrästä. Tätä suoremmin puhuvat Pohjoismaissa vain oslolaiset, joilta on kysytty samaa vastaavassa tutkimuksessa.
"Kantaväestön pako on jo täydessä käynnissä", Vaattovaara arvioi tällä viikolla.
Maahanmuuttajien määrä ei ollut Helsingin seudulla suurin eikä ainoa syy jättää asuinlähiö. Muuttopäätös on usein monien asioiden summa: asunto on kallis tai epäsopiva, muuttaja haluaa asumisuralla eteenpäin tai seutu ei miellytä.
Tällä kertaa tutkijat selvittivät kuitenkin juuri sitä, vaikuttaako maahanmuuttajien määrä muuttohalukkuuteen. Vastaus oli selvä: kyllä, se vaikuttaa.
Näyttää, että ne mamumyönteisetkään eivät halua mamuja naapureikseen, vaikka esittävät ulospäin hyvinkin suvaitsevaista. He, joilla ei ole mahdollisuutta muuttaa, jäävät ja yrittävät parhaansa mukaan sopeutua.
Asuuko Espoon westendissä tai Helsingin Töölössä maahanmuuttajia?
Ostivat kaikki Ässä-arvat ärrältä!
Meillä asui Espoonlahdessa somali yläkerrassa. Äijä oli ihan mukava, vaikkei sen kanssa tullut kamalan paljon juteltua, kun se ei oikein puhunut kieliä. Nainen ei koskaan vastannut tervehdykseen eikä edes katsonut kohti, jos rapussa kohdattiin. Kuulin vasta myöhemin, että se on niiltä kiellettyä.
Muuten ihan sävyisiä naapureita, mutta sapuskaa ne teki tosi myöhään illalla. Varmaan kymmenen jälkeenkin. Meilä oli makkari sellaisessa paikassa, että se kun ne pilkkoi sipulia (tai mistä mä tiedän mitä bataattia se oli), niin se hakkaus tuli juuri ikävästi nukahtamisvaiheeseen. Juu -tiedän, en oikein ole kerrostaloasuja. Usein niillä oli myös ystäviään myöhään syömässä, mutta se ei samalla lailla häirinnyt, vaikka pitivät meteliä. Ei mitään normaalista poikkeavaa, mutta kun on paljon porukkaa, niin on yleensä ääntäkin.
On muutaman vuoden kokemuksia. Pesutupa suurin ongelma. Toisten vuoron kunnioittaminen ei onnistu millään. Aina jotain kaapua koneessa kun menet omalla vuorollasi pesutupaan. Välillä varaavat pesutuvan pariksi päiväksi kokonaan omaan käyttöönsä.
Ruotsissa on taloihin laitettu hienoja sähkölukkosysteemejä, ettei pesutupaan edes pääse kuin omalla vuorolla. Silti sielä on mamuja koputtelemassa oviin kun on pyykit jäänyt. Toinen ärsyttävä piirre on, että ne saattaa tulla ennen vuoron loppumista jo kyttäämään, että olisiko jo pesukone tyhjä, että voisi työntää pyykkinsä koneeseen vähän aikaisemmin.
Kannattaa ostaa oma kone.
Sen lisäksi pikkupojat käy tarkistamassa, ettei auton ovet ole unohtuneet auki. Meidän ikkunasta näkyi parkkipaikalle, eikä ne yleensä huomannut pälyillä ikkunoihin, että sielä saattaa joku katsoa. No muiden ikunat josta näkyi siihen talonpäädyn parkkipaikalle olikin mamujen.
Kavereita hakiessa, ajetaan autolla surutta pyörätietä ikkunan alle ja huudellaan autosta kaveri ikkunaan. Monta kertaa päivässä.
Yksi uusi mamu asukas meinasi käydä portaikossa kiini kun tervehdin kun tuli vastaan. Ei siitä huudosta ja älämölöstä selvinnyt, mistä miehen suuttumus johtui.