Suomalaisella työläisperheellä on reilusti rahaa

Vasurien mielestä ei ole.

Pankki ja rahoitusyhtiö ne vaan valitettavan useassa tapauksessa omistaa. Asiat vaan yleensä näyttää hiukan erilaiselta, kun mitä todellisuudessa on...

Niin se mikä näkyy ei vältämättä ole omaisuutta.
Mummun elämän ohje oli:
"Älä hanki kaikkea mitä tarvitset, vain sen mitä ilman et voi elää."
Uusi nainen 1975
"Ihmiset käyttävät rahoja, joita heillä ei ole.
Ostaakseen tavaroita, joille heillä ei ole käyttöä.
Tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joita eivät voi sietää."

Jokaisella taloudella pitäisi olla käsikassara, 3-4 kk elämiskustannusten verran säästössä.
Yhden hengen taloudessa tuo on minimissään 3 500€.
Tulotasoista katsoessa taitaa elää n. 40% talouksista ilman käsikassaraa.
Perhe 2 lasta alle 14v. tuo olisi 7 500€.

Ja kyllä kai heillä rahaa ja vaurautta saa ollakin, jos käyvät töissä. Pitää se jotenkin palkita, jos uurastaa kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa. Olisi kummaa jos nuori, etuuksilla elelijä eläisi samaa elintasoa.

Tuosta ei välttämättä voi päätellä mitään. Voi olla perittyäkin rahaa, ei pelkästään töitä tekemällä saatu. Tai on paljon velkaa. Kännyköitä, läppäreitä sun muita voi ostaa velaksi. Myös matkustaa voi velaksi. Toki jonkin moiset tulot pitää olla, että saa ylipäätään lainaa. Älykännyköitä on myös eri hintaluokissa ja niitä saa kai edelleen ns. kytkykauppana/osamaksulla, kuten myös tabletteja.

Ja kaikki on niin suhteellista. Itseänikin joku on pitänyt rikkaana ja jopa kadehtinut (nauran) vaikka en ole edes keskituloinen? Talokaan ei ole niin uusi, kun miltä ehkä näyttää. Auto on, mutta n. 1000 euron arvoinen. Joskus meillä on jopa ollut kaksikin autoa. Kallein omistamani auto on maksanut
ehkä 4000 euroa. Jos minä olen rikas, niin millainen on sitten ns. tavallinen ihminen, ei rikas, mutta ei köyhäkään?

Muistan myös äitini pitäneen erästä kaveriani "rikkaan perheen kersana" vaikka kaverini äiti oli sairaanhoitaja ja isä hieroja. Tietääkseni ei kovin suuripalkkaisia. Mutta heillä oli "hieno omakotitalo". Ja auto. Meillä ei ollut autoa, eikä isälläni ja äidilläni edes ajokorttia.

Pappa anto auton häälahjaksi.

Kateus on elossapitävä voima Suomessa.
Sillä, ja viinalla jaksaa.

Minulla on omakohtaista kokemusta hyvästä toimeentulosta hieman yhden ihmisen hieman alle keskitason palkalla. Meillä on 5 lasta eikä silloin ollut minkäänlaisia kodinhoidontukia. Ei tehnyt edes tiukkaa.

Ne perseennuolijat, jotka saavat työtä kuuluvat eliittiin, josta edelliset puheenvuorot.
Ollaan niin kokoomuslaista ja pomo kyykyttää vaan kivasti ja NUSSII VAIMON AINA PIKKUJOULUSSA. Herätkää toopet tai viemme viimeisenkin homman teiltä nuoliaisilta, ja puoleen hintaan!

Kaikkea ei voi saada heti vaan pitää olla malttia säästää se tarvittava rahasumma.
Ei ole mitään järkeä olla jatkuvassa osamaksukierteessä ostettujen tavaroiden
kanssa ja vielä tehdä ylitöitä jotta saisi ruokaakin pöytään.
Tavaraa voi siis hankkia maltilla laittaen ostettavat tärkeysjärjestykseen.
Jos perheessä on kaksi töissä niin elämä on ihan helppoa ja se helppous
jatkuu vielä sen 40 vuoden työuran jälkeen eläkkeelläkin jos on terve.

Onhan sitä rahaa riittävästi kun käy töissä, mutta siitä rahasta ei osata
pitää huolta vaan tuuletetaan heti tilipäivän jälkeen menemään .
Vain pieni osa osaa varautua tulevaan säästämällä kohtuu summan
sinne pankkiin tai keräämässä sievoisen summan jemmarahaa kotiin.

Uudehkon näköinen bensa auto, ehkä 10k/kpl.
Omakotitalo 30k-80k täällä syrjäkaupungissa pohjoisessa (vanha, mutta asumiskuntoinen).

Ei ne seinät, eikä peltilehmät tee kenestäkään rikasta.
Velkaa voi ottaa jo 18v, joka on oikeastaan vielä kotona asuva lapsi useimmiten.
Eikä se käytetty 10k uutena maksanut mönkkäri maksa kuin puolet.