On se niin että tekopyhyys on huipussaan suomessa tällä hetkellä, thaimaan tapahtumiin viitaten jos et ole pillaamassa tuntemattomien perään olet psykopaatti. Minä en välitä pätkänkään vertaa kuolleista ihmisistä, en itkenyt edes isäni hautajaisissa sillä jokainen meistä kuolee jossain vaiheessa, eikä siihen itku auta! minulle tärkeintä on että elän hpitkän ja onnellisen elämän ilman teitä tekopyhiä paskoja, jos joku väittää että olen psykopaatti HAISTA PASKA. Ihminen joka suree tuntemattomia ihmisiä on mieleltään sopimaton tähän maailmaan.
Tekopyhät suomalaiset
K-18
13714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jeps.
Et ehkä ole psykopaatti.. Mutta surullinen tapaus joka tapauksessa
Sympatiani menevät kokonaisuudessaan paikallisille asukkaille, turhista suomalaisista en viitsi olla edes kiinnostunut.
ihan asiaa puhut ja niin sydämettömältä kun se kuulostaa niin ompahan vähän lisää työpaikkoja suomessakin!!! ei paljon sureta ku ei oo omaisia siellä mut tottakai kaikkien muitten puolesta osan otot!!! (meniköhän tää vähän ristiriitaseksi?!)
Ei sillä oo väliä minkä maan kansalainen on ja kyllä ne suomalaiset on ihan samanarvosia ihmisiä ku muut ja toisin päin...
Mut se on kyl turhaa että lehdissä lukee että joku julkkis on kateissa, siihen vois ihan hyvin laittaa ihan kenet tahansa...
On normaalia että asioita ei käsitä näin pian tapahtuman jälkeen. Omaisten surussa joku toinen voi myötä elää heti ja toiselle paha olo tulee vasta myöhemmin. Kiukku ja viha ovat tunnepurkauksia jotka kuuluvat niihin asioihin joita emme pysty mielessämme täysin käsittelemään. Myöskin nämä 'sekopäiden' kirjoitukset osoittavat sen että ihmiset mennessään shokkiin tai kohdatessaan järkyttäviä asioita käyttäytyvät mitä erikoisimmilla tavoilla. Jopa hyvin harkitsemattomasti ja tuomittavasti.
Isäsi kuolema saattaa koskettaa sinua vasta myöhemmin. Ehkä et hautajaisissa vielä käsittänyt tapahtumaa ja suru tulee myöhemmin. Tietysti voi olla myös niin että hän ei ollut sinulle erityisen tärkeä. Joka tapauksessa suurin osa ihmistä tuntee surua kun läheinen kuolee. Jos sinä et tunne missään tilanteessa, niin voit myös kuulua niin sanotusti tunteettomien joukkoon. Lakonisesti voisi todeta että hakeudu hoitoon, mutta todennäköisesti hoito auttaisi mitään ei.
Minä itse olen läheisieni kuolessa pyrkinyt sulkemaan asian mielestäni ja se suru on palannut takaisin vasta kuukausien kuluttua.
Suru työ on prosessi joka vaatii aikaa ja tukea.
Elämän on jatkuttava ja toivon sydämestäni voimia kaikille omaisille tämän keskelle!!
Isäni kuoli 5vuotta sitten? enkä ole missään shokissa toisin kuin te halinalle maailmassa elävät olette.
Sun kannattais tehdä leffat "Suomen Psyko" aina ykkösestä kymppiin...vitun hullu pässi..
et ole psykopaatti, jos et tunne suoranaista surua uhrien takia, ja itke heidän takiaan. En kuitenkaan itse ole mielestäni tekopyhä paska jos tunnen myötätuntoa uhreja ja heidän lähimmäisiään kohtaan. Mietin miltä itsestäni tuntuisi jos joku sukulainen olisi kuollut, tai vielä pahempaa, kadoksissa. Mietin miltä tuntuisi joka ikinen minuutti miettiä, onko hän elossa vaiko onko hänen ruumiinsa mätänemässä jossain meren pohjassa, ja löydetäänkö sitä edes koskaan. Mutta olen onnekas, eikä minulla ollut tuttuja aasiassa. Pahoitteluni uhrien omaisille.
mutta mitä ihme hihhuleita on tullut "vaatimaan kaikkien ihmisten kärsimystä"....
Eiköhän surussa myötäeläminen ole ihan eriasia kuin "valokeilaan tunkeutuvan sivullisen ihmisen hysteerinen kärsimysnäytelmä" jota jotkut henkilöt näköjään alkoivat esittämään ja varsin kyseenalaisin keinoin vaativat muitakin osallistumaan "siihen".
Todella vaikea sanoa puoleen taikka toiseen, mitä lähes herkistyttäviin yksinpuheluusi mahdollisesta psykopaatiksi luokittelustasi tulee.
Mahdollinen kohdalle osuva luokitus koskettaa sinua selkeästikin yhteisöllisesti vahvalla tavalla - ympäristön virtuaalisesti suorittama psykopaatiksi luokittelu häiritsee sinua enemmän kuin käsillä oleva tilanne? Jätän sen tyystin valkotakkisille.
Lienet muuten hiljattain siirtynyt oraalivaiheesta anaalivaiheeseen, koska ruumieritteiden julkituominen ISOLLA KIRJOITETTUNA kuuluu näennäisesti ponnekkaimman argumentointisi pariin? Hyvä-hyvä! Nenä irti kasasta, ja siitä sitten vaan eteenpäin - kannustukseni sinulle.
Jos muuten et psyykkiseen ikääsi (~20v.) mennessä ole vielä ymmärtämään kollektiivisen surun inhimillisyyttä ja luonnollisuutta katastrofien keskellä, niin otan osaa. Tosin, en puolestasi, vaan ympäristön ja kanssaihmistesi osalta.
Voi muuten kaiketikin aina (?) kääntää tilanteen eduksesi esim. ryhtymällä kalastamaan ja veisaamaan paatoksellisesti uusdarwinismista Linkolan tyyliin maustaen - mutta, hei - sehän ei olisi enää kovin omaperäistä, vai olisiko sittenkin?
Oliskohan sun syytä käydä juttelemassa jonkun psykiatrin tai muun auttavan ihmisen kanssa. Ei ole sun juttus ihan terveellä pohjalla.
mee kotii kasvamaan...psykopaatti