Raamatun Kuninkaiden kirjoissa toistuu tämä toteamus kerta kerran jälkeen Israelin ja Juudan kuninkaiden kohdalla.
Mitä oli siis se paha Herran silmissä, mitä ne kuninkaat tekivät?
Sotiminen ja muu tappaminen se ei voi olla, sillä aivan samalla tavalla kerrotaan niiden hyvien kuninkaiden tappaneen ja sotineen kuin pahojenkin.
Kieroilu ja pettäminen se ei voi olla, koska tätäkin harrastivat molemman sorttimentin kuninkaat.
Ylenpalttinen elämä, monivaimoisuus yms. se ei voi olla, koska esim. kuningas Daavidiakin morkataan vain siitä tavasta, jolla hän otti Batseban vaimokseen. Salomonin rikkautta ja hänen veronkiskontapolitiikkaansakaan ei paheksuta millään tavoin.
Liittoutumista naapurimaiden pakanakuninkaiden kanssa harrastivat sekä ne hyviksi että pahoiksi sanotut kuninkaat. Tämäkään siis ei voi olla sitä "pahaa Herran silmissä".
Jäljelle "pahuudeksi" ei jää oikeastaan muuta kuin se, että miten ne kuninkaat suhtautuivat Jerusalemin temppelin monopoliasemaan uskonnonharjoituksessa.
Uskonnonharjoitus Jerusalemin temppelissä tuotti temppelin papistolle hirveästi rahaa ja muuta vaurautta.
Jos uskontoa harjoitettiin muualla, esim. niillä Raamatun mainitsemilla paikallisilla uhrikukkuloilla, tämän uskonnonharjoittamisen taloudellinen vaikutus oli tietenkin Jerusalemin temppeliltä ja temppelin papistolta pois.
Kysymys oli siis yksinkertaisesti rahasta. Ahne Jerusalemin papisto halusi kaiken itselleen. Vahingokseen tämä sama papisto kirjoitti myös ne raamatunkirjat, mistä heidän likainen historiansa on luettavissa.
Mitä oli siis se paha Herran silmissä, mitä ne kuninkaat tekivät?
Sotiminen ja muu tappaminen se ei voi olla, sillä aivan samalla tavalla kerrotaan niiden hyvien kuninkaiden tappaneen ja sotineen kuin pahojenkin.
Kieroilu ja pettäminen se ei voi olla, koska tätäkin harrastivat molemman sorttimentin kuninkaat.
Ylenpalttinen elämä, monivaimoisuus yms. se ei voi olla, koska esim. kuningas Daavidiakin morkataan vain siitä tavasta, jolla hän otti Batseban vaimokseen. Salomonin rikkautta ja hänen veronkiskontapolitiikkaansakaan ei paheksuta millään tavoin.
Liittoutumista naapurimaiden pakanakuninkaiden kanssa harrastivat sekä ne hyviksi että pahoiksi sanotut kuninkaat. Tämäkään siis ei voi olla sitä "pahaa Herran silmissä".
Jäljelle "pahuudeksi" ei jää oikeastaan muuta kuin se, että miten ne kuninkaat suhtautuivat Jerusalemin temppelin monopoliasemaan uskonnonharjoituksessa.
Uskonnonharjoitus Jerusalemin temppelissä tuotti temppelin papistolle hirveästi rahaa ja muuta vaurautta.
Jos uskontoa harjoitettiin muualla, esim. niillä Raamatun mainitsemilla paikallisilla uhrikukkuloilla, tämän uskonnonharjoittamisen taloudellinen vaikutus oli tietenkin Jerusalemin temppeliltä ja temppelin papistolta pois.
Kysymys oli siis yksinkertaisesti rahasta. Ahne Jerusalemin papisto halusi kaiken itselleen. Vahingokseen tämä sama papisto kirjoitti myös ne raamatunkirjat, mistä heidän likainen historiansa on luettavissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama meininki jatkuu edelleen, vain laajentuneessa muodossa, jokaisessa uskonnollisessa ryhmittymässä.
Eipä ole ihmisolento kauas puusta laskeutumisensa jälkeen savannilla päässyt.
Uskollisuus ja laupeus ja vanhurskaus eli oikeus.
laupeus.
Jeesus Immanuelina ja ristiinnaulittuna Uhrilampaana! Laupeus ihaninta!
Tietysti tärkeää jokaisen ihmisen ymmärtää myös Jumalan tuomiot, sillä Jeesus on myös Juudan Leijona! Jumalan tuomiot myös Harmagedonissa! Mooseksen kautta faarao ja Egypti saivat kymmenen vitsausta! Jeesuksen kautta ylipapit ja fariseukset saivat parannuskehotusta ja viikunapuu kuivui epäuskon tähden, kun ei Israel tuntenut etsikkoaikaansa!
Jumalan antamat asiat totuudellisia, ja täytyy ymmärtää mitä missäkin yhteydessä tarkoitetaan näillä asioilla, ja helposti ihmisinä toimimme kuin Jobin ystävät tai Pietari Jeesuksen tuodessa esille ristiinnaulitsemistaan.
Kyllähän se suurin paha oli epäjumalien palvonta ja heille uhraaminen. 5. Mooseksen kirjan 12. luvussa on annettu käsky uhrata vain yhdessä paikassa:
"4 Älkää palvelko Herraa samalla tavoin kuin nuo kansat palvovat omia jumaliaan, 5 vaan palvelkaa häntä siinä ainoassa paikassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee heimojenne alueelta nimensä asuinsijaksi. Menkää sinne 6 ja viekää sinne polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne ja uhrilahjanne, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset lahjanne sekä nautojenne, lampaidenne ja vuohienne esikoiset. 7 Siellä teidän tulee Herran, Jumalanne, edessä syödä ja iloita perheenne kanssa työnne tuloksista, joilla hän on teitä siunannut. " (5. Moos. 12:4-7)
ja
"13 Varokaa uhraamasta polttouhreja missään itse valitsemassanne paikassa. 14 Niitä saatte uhrata vain yhdessä ainoassa paikassa, siinä, jonka Herra valitsee jonkin teidän heimonne alueelta. Siellä teidän on tehtävä kaikki se, mistä olen antanut teille määräykset." (5. Moos. 12:13-14)
Ja tuo "Herran nimen asuinsija" on mainittu esim. Salomon rukoillessa temppelin vihkiäismenoissa:
" 15 ja Salomo lausui: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Hän on omalla kädellään pannut täytäntöön lupauksen, jonka hän antoi isälleni Daavidille sanoessaan hänelle: 16 'Jo kauan sitten toin Israelin pois Egyptistä, mutta tähän mennessä en ollut valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi. Nyt olen sen tehnyt ja olen myös valinnut Daavidin johtamaan kansaani Israelia.' " (1. Kun. 8:15-16)
Nuo Mooseksen kirjan kohdathan selvästi paljastavat, että ne on kirjoitettu myöhemmin kuin Jerusalemista tuli juutalaisen uskonnon keskus.
>>Kyllähän se suurin paha oli epäjumalien palvonta ja heille uhraaminen. 5. Mooseksen kirjan 12. luvussa on annettu käsky uhrata vain yhdessä paikassa:<<
Tuomarien kirjassa ynnä muualla Mooseksen jälkeisenä aikana kyllä uhraillaan milloin missäkin eikä sitä juurikaan paheksuta. Paheksunta alkaa vasta sen jälkeen kun Jerusalemin temppeli on valmis ja rahavirrat suuntautuvat sinne.
Tuhansia vuosia sitten, mitä merkitystä enää.