Koska elän vielä, en voi sataprosenttisella varmuudella paasata kantaani kuoleman jälkeisestä tilanteesta suuntaan tai toiseen. Kuitenki, tämä asia askarruttaa aina välillä (liekö keski-iän alkavaa kriisiä?).
Toisaalta haluaisin uskoa siihen kuoleman jälkeiseen "elämään", siihen että henkiolentona/sieluna jäisin johonkin ulottuvuuteen tässä tietoisuustilassa, vaikka keho kuoleekin. Voisi myös tavata jälleen ennen itseäni kuolleet tutut ja läheiset.
Toisaalta: pelkkä ajatus henkimaailmasta tuntuu epäuskottavalta jo siksi, että ihmisiä on elänyt ja tulee elämään maapallolla niin valtavasti vuosituhansien aikana, että mihin aineettomaankaan tilaan nämä kuolleet sielut mahtuisivat? Tuntuu, että kaaos ja ruuhka olisivat valtavat, ja miten kaikki tietoiset sielut sitten keskenään "keskustelisivat" ja löytäisivät sieluruuhkassa tuttunsa ja läheisensä? Luulisi, että jo historiallinen aika- ja kehitysero näkyisi traagisesti myös tuolla sielumaailmassa (esim. antiikin Rooman aikainen henki koettaisi jutella nykyajan it-insinöörin hengen kanssa!). Entä jumala tai korkein voima; missä hän/se ilmestyisi? Olisiko tämä taho edustettuna tuolla puolen?
Entä eläimet tai kasvit? Nehän ovat myös elollisia olentoja. Onko niillä tällainen kuoleman jälkeinen sielu? Jos, niin ruuhkan luulisi olevan sitten valtaisan...
Tuntuu siis, että parasta vaan koettaa elää tämä maallinen elämä joka päivästä nauttien. Harmittaa vaan, että tuhlasin elämästäni liki 10 vuotta alkoholismin syövereissä, ja normaaleista asioista nauttiminen jäi vähälle. Nyt raittiina sitten tämän päivä kerrallaan-periaatteen on vasta oivaltanut, ekaa kertaa lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Elämä on lahja, vaikken tiedäkään tarkalleen miksi ja keneltä. Tuntuu vaan, että tämä oma hetki maapallolla kannattaa elää "täysillä". Täysillä eläminen ei itselleni tarkoita sitä suinkaan, että rahat palamaan älyttömyyteen, tai hengailua yökerhoissa pimuja metsästellen, vaan ihan normaalia työssäkäyvän elämää, ja vapaa-ajalla liikuntaa, läheisten kanssa olemista, silloin tällöin matkustelua, hyvästä ruuasta kohtuudella nauttimista, leffoja, luonnossa liikkumista, linnun äänien ja ruohon tuoksun aistimista, jne.
Nii-in, kakkosasiana sen jälkeen sitten tulkoon kuoleman jälkeinen elämä, jos sellainen on. Toki toivon, että se olisi, vaan kun en tiedä! Eli joko filmi jatkuu sitten tai se katkeaa...
Toisaalta haluaisin uskoa siihen kuoleman jälkeiseen "elämään", siihen että henkiolentona/sieluna jäisin johonkin ulottuvuuteen tässä tietoisuustilassa, vaikka keho kuoleekin. Voisi myös tavata jälleen ennen itseäni kuolleet tutut ja läheiset.
Toisaalta: pelkkä ajatus henkimaailmasta tuntuu epäuskottavalta jo siksi, että ihmisiä on elänyt ja tulee elämään maapallolla niin valtavasti vuosituhansien aikana, että mihin aineettomaankaan tilaan nämä kuolleet sielut mahtuisivat? Tuntuu, että kaaos ja ruuhka olisivat valtavat, ja miten kaikki tietoiset sielut sitten keskenään "keskustelisivat" ja löytäisivät sieluruuhkassa tuttunsa ja läheisensä? Luulisi, että jo historiallinen aika- ja kehitysero näkyisi traagisesti myös tuolla sielumaailmassa (esim. antiikin Rooman aikainen henki koettaisi jutella nykyajan it-insinöörin hengen kanssa!). Entä jumala tai korkein voima; missä hän/se ilmestyisi? Olisiko tämä taho edustettuna tuolla puolen?
Entä eläimet tai kasvit? Nehän ovat myös elollisia olentoja. Onko niillä tällainen kuoleman jälkeinen sielu? Jos, niin ruuhkan luulisi olevan sitten valtaisan...
Tuntuu siis, että parasta vaan koettaa elää tämä maallinen elämä joka päivästä nauttien. Harmittaa vaan, että tuhlasin elämästäni liki 10 vuotta alkoholismin syövereissä, ja normaaleista asioista nauttiminen jäi vähälle. Nyt raittiina sitten tämän päivä kerrallaan-periaatteen on vasta oivaltanut, ekaa kertaa lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Elämä on lahja, vaikken tiedäkään tarkalleen miksi ja keneltä. Tuntuu vaan, että tämä oma hetki maapallolla kannattaa elää "täysillä". Täysillä eläminen ei itselleni tarkoita sitä suinkaan, että rahat palamaan älyttömyyteen, tai hengailua yökerhoissa pimuja metsästellen, vaan ihan normaalia työssäkäyvän elämää, ja vapaa-ajalla liikuntaa, läheisten kanssa olemista, silloin tällöin matkustelua, hyvästä ruuasta kohtuudella nauttimista, leffoja, luonnossa liikkumista, linnun äänien ja ruohon tuoksun aistimista, jne.
Nii-in, kakkosasiana sen jälkeen sitten tulkoon kuoleman jälkeinen elämä, jos sellainen on. Toki toivon, että se olisi, vaan kun en tiedä! Eli joko filmi jatkuu sitten tai se katkeaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
olemme epäilijän kanssa, kirjoitin tismalleen samantapaisia ajatuksia noin viikko sitten otsikolla "ei kai nyt kukaan tosissaan". Menepäs lukaisemaan jos ehdit...
Niistä sieluista vielä, entäs semmoinen tapaus sitten, että minä kyllä haluaisin jutella jonkun tietyn sielun kanssa, ja hän taas yrittää väistellä minua parhaansa mikaan....
Sydämeni pysähtyi, elvytyksen kautta takaisin.
Ei näkynyt piruja, muttei enkeleitäkään - pelkkää pimeyttä vain.
että muutkin kuoleman porteilla käyneet kertoisivat näistä todelllisista kokemuksistaan.
Kyllä minustakin totuus on, että ei tarvitse kuin olla nukutettuna, niin mitään et näe etkä koe, puhumattakaan vielä nukutusta syvemmässä koomassa, tai jopa kuolleena. Itse suhtaudun hyvin epäillen näihin itsensä yläpuolella leikkaussalissa leijuviin. Jotenkin ikäänkuin haiskahtaa palaneen käry, tai semmoinen joku sinnikäs halu, että asioidenhan täytyy olla niinkuin itse haluan, ja niinkuin luin tuosta kirjasta "kokemuksia ruumista irtautumisesta"
http://www.nderf.org
http://www.near-death.com
joita kyllä on tyrkyllä, ja joista en viitsi nyt sanoa yhtään mitään. (No sen verran sanon, että lukaisin toisesta linkistä lasten kokemuksia, kun arvelin että lapsellahan on tässä asiassa tabula rasa eli ei ole oppinut asiasta muilta. Vaan kuinkas olikaan: kolme ja puolivuotias henkihieveriin isänsä raiskaama kertoo tarinansa yliopistotasoisen koulutuksen saaneen henkilön sanavarastolla ja niin monimutkaisin kielenkääntein, että hän on kyllä varmaan se maailman kahdeksas ihme....)
En tarkoittanut, että olisi kiva lukea enemmän näitä, vaan enemmän niitä, mitä oli tuossa viestiketjussa ylempänä: puolikuolleena ei ole minkäänlaisia kokemuksia eikä tuntemuksia. Ja kuten olen kyllästymiseen asti sanonut, siihen ei tarvitse olla edes kuollut eikä puolikuollut, kevyt narkoosikin riittää...
Varmaan tiedätkin,apostoli Paavalin kirjeistä,
Kuinka hän sanoo.-Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa.Se olisi monin verroin parempi,mutta teidän tähtenne minä vielä lihassa viivyn.
Ja hyvin paljon on muita todisteita "filmin"jatkumisesta.
Jeesus sen lupasi,eikä hän sano,että,no aikani kuluksi tuli luvattua.
Vaan Hän on ainoa taivaan ja maan välillä,jonka lupaukset pitää,vuosituhansienkin päähän.
Se on ihme,ja totuus on tarua ihmeellisempi.