On selvää, että tällaiselle katastrofille ei pidä nauraa tai pilkata siitä järkyttyneitä. Toisaalta en pidä sitäkään asiallisena, että jotkut näyttävät edellyttävän automaattisesti, että kaikkien pitäisi olla järkyttyneitä ja haukkuvat niitä, jotka eivät ole, kyynisiksi ja sydämettömiksi. Todellisuudessa uskaltaisin väittää, että suurin osa ihmisistä tuntee haikeaa myötätuntoa katastrofin uhreille, mutta todellista syvää surua vain, jos joku itselle läheinen on menehtynyt. Toki massiivinen uutisointi saa varsinkin herkät ihmiset eläytymään kärsivien tuskaan ja myötäelämään heidän suruaan. Tämä on ymmärrettävää varsinkin turvallisissa maissa, joissa omakohtainen suru kohtaa hyvin harvoin ihmisiä ja ihmisellä on kuitenkin tarve kokea erilaisia tunteita, itkeväthän monet elokuvissakin aidosti, vaikka kyse on mielikuvituksesta.
Jos minua kohtaisi suuri suru esim. tällaisessa katastrofissa kadonneen omaisen vuoksi, en kylläkään voisi oikein ymmärtää täysin tuntemattomien ihmisten syviä tunteenpurkauksia, kokisin ne ehkä ennemminkin kiusallisiksi. Paras tuki tulee lähimmäisiltä, jotka ovat hyviä ystäviä, tietysti muiltakin, jos sellaisia ei ole. Hyvä esimerkki eräänlaisesta toisen hädän ja surun avulla omien tunteiden käsittelystä on tämä Paavo -pojan tapaus. Epäilen, että vanhempien tuskaa ei juurikaan helpota satojen täysin tuntemattomien viestit, joissa he kertovat kyynelehtivänsä pojan puolesta ja käyttävät sivua ikään kuin terapiana omien ahdistustensa käsittelylle, kertoen omista tunteistaan sivulla, joka on omaisten toimesta tehty etsintäkuulutukseksi pojan löytämiseksi. Vanhemmat saavat varmasti täyden lohdun läheisiltään ja ulkopuolisilta odotetaan lohtua mahdollisen tiedon muodossa kadonneesta.
http://paavokadonnut.blogspot.com/2004/12/finnish-little-boy-missing-in-khao-lak.html
Jos minua kohtaisi suuri suru esim. tällaisessa katastrofissa kadonneen omaisen vuoksi, en kylläkään voisi oikein ymmärtää täysin tuntemattomien ihmisten syviä tunteenpurkauksia, kokisin ne ehkä ennemminkin kiusallisiksi. Paras tuki tulee lähimmäisiltä, jotka ovat hyviä ystäviä, tietysti muiltakin, jos sellaisia ei ole. Hyvä esimerkki eräänlaisesta toisen hädän ja surun avulla omien tunteiden käsittelystä on tämä Paavo -pojan tapaus. Epäilen, että vanhempien tuskaa ei juurikaan helpota satojen täysin tuntemattomien viestit, joissa he kertovat kyynelehtivänsä pojan puolesta ja käyttävät sivua ikään kuin terapiana omien ahdistustensa käsittelylle, kertoen omista tunteistaan sivulla, joka on omaisten toimesta tehty etsintäkuulutukseksi pojan löytämiseksi. Vanhemmat saavat varmasti täyden lohdun läheisiltään ja ulkopuolisilta odotetaan lohtua mahdollisen tiedon muodossa kadonneesta.
http://paavokadonnut.blogspot.com/2004/12/finnish-little-boy-missing-in-khao-lak.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoituksesi on ensimmäinen terveellä järjellä kirjoitettu teksti tässä portaalissa pitkään, pitkään aikaan.
Täydellistä asiaa,juuri näin näen asiat myös itse.monet hengisesti häiriintyneet ihmispoloiset käyttävät juuri tällaisia tapahtumia hyväkseen!!!!!!!!!!!kanssa elävät asioita jotka todellisuudessa eivät heille vähäissemässäkään määrin kuulu???????????..muutenkin asioista tekemällä tehdään jotenkin vielä kauheampia kuin jo itse asiassa ovat ..kaiken maailman hössöttäjät vehkoovat jokapaikanhöylinä......liika on liikaa kaikissa asioissa..........terveisin tervettä järkeä toimintaan---.......
Vaikka onkin hyökyaaltoja ja maanjäristyksiä, ei ne sillä lopu että niitä vatvotaan täällä uutisryhmissä jälkikäteen ja murehditaan menehtyneitä ja omaisia. Uusia luonnon katastrofeja on odotettavissa jatkossakin. Tällaisiin voitaisiin yrittää varautua etukäteen. Jälkeenpäin ei voi juuri muuta tehdä kuin laittaa visa vinkumaan.
Niin, ja kannattaa muistaa, että Suomessakin voi paukkua vielä jonakin päivänä, ja silloin ME olemme muiden avun varassa.
kerrankin asiaa eikä tekopyhyyttä
Tämä on vain ja ainoastaan sinun mielipiteesi, tuskin kaikki surevat omaiset ajattelevat tavallasi.
Voihan jotkut, joilla on omaisia kadoksissa, oikeasti tuntea sen lohduttavana että ventovieraatkin ottavat osaa suruun? Vai etkö osaa ajatella asiaa kuin vain miltä "susta tuntuisi"? Itse en näe siinä mitään pahaa, ei siitä nyt ainakaan häiriintyä tarvitse! Kaikki henkinen tuki on varmasti tarpeen siinä tilanteessa.