lahjana kolikkolipas säästöpankista

Minä olen kerännyt yhteensä kymmenen säästölipas, enkä heitä niistä yhtäkään pois. Joka kerta kun rahaa tulee, otan ja laitan yhden tai kaksi kolikkoa joka ikisen possuun. On papukaija, karhu, pingviini sekä monta muuta possua kuten myös perinteisiä elefantti ja porsas. Lisäksi on savesta tehty possu. Kun jokaisessa on muutama kymmenen kolikkoa ja näytän ne, niin ihmiset varmaan ymmärtää possuun säästämisen viehkeyden ja rahan arvon.

Pieni possu tepasteli tietä pitkin ja oli sitä mieltä, että kukaan ei häntä tarvitse. Talon isäntäkin oli yrittänyt pikku possun teurastaa, joten hädissään nähdessään äitinsä teurastuksen; possu karkasi karsinasta maailmalle. Possu etsi syötävää ja omaa kotia, jossa elää vanhaksi. Tien vierellä oli talo ja siellä yksinäinen vanha rouva, joten possu meni pihaan ja pyysi ruokaa ja omaa karsinaa eli kotia, jossa elää. Koska rouva arvasi possun karanneen, sana teurastuksesta oli kulkenut naapurille; rouva ilmoitti löydöstään talon isännälle. Isäntä ja vanha rouva sopivat, että kunhan maksu possusta tulee ajoissa, rouva saa pitää possunsa. Näin possu löysi uuden kodin ja rouvalla oli iso vanhanaikainen säästölipas, jonka possu pikku porsaana sai nähdä tuvan lipaston päällä. Sieltä lähti maksu talon isännälle, joten pikkuinen säästöpossu oli nyt possun paras kaveri ja emäntä myös. Näin possu sai elää pari kymmen vuotiaaksi, kunnes kuoli normaalisti, kuten lemmikki ikään.

Mukava tarina. Kunhan toteutuisi elämässä useimmin, että pikku porsaat saisivat paikan lemmikkeinä koko karsinasta tai kirjahyllystä.

Minä menin joulun aikaan säästöpankkiin ja hain pieniä elefanttipossupankkeja useita lahjaksi, jouluna annoin. Olivat myönteisen vastaanoton saaneita. Lisäksi otin itselle joka pankista lippaan ja säästämpä niihin silloin tällöin rahaa.