Suomi on pyrkinyt ylläpitämään perinteisesti hyviä suhteita kaikkiin maihin. Kylmässä sodassa puolueettomalla Suomella oli YYA sopimus, joko riesana, tai premminkin maamme etuutena. Puolueetttomuudesta oli hieman livettävä Moskovan hyväksi, koska Suomi oli Neuvostoliiton etupiirissä.
"Lännessä aidosti ihmeteltiin, miksi Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea. Presidentti Urho Kekkonen kutsuttiin 1961 Valkoiseen Taloon antamaan presidentti John F. Kennedylle asiasta taustaselvitys. "
-Alpo Rusi väittää näin. Itse olen jyrkästi erimieltä, kyllä siinä muut asiat oli esillä. Kekkonen oli parhaista "luovijoista" USA:n ja Neuvostoliiton välillä.
USA:ssa kunnioitettiin Kekkosen idän politiikkaa. Kunnioitettiin myös USA politiikkaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/20/kennedyn-ura-uutiskatsauksin-kuubasta-kekkoseen
Jos katsot tuosta uutispätkästä Kekkosen USA vierailun 1961, huomaat saman kuin minäkin, se on aitoa. Jopa USA presidentti on jo lentokentällä vastassa vierastaan.
Kun taas verrataan, vaikkapa presidentti Haloseen, miten sai kutsuja Valkoiseentaloon.
On erikseen syytä kysyä, onko Suomen tiivistyneistä Venäjän suhteista 2000-luvulla seurauksena ollut kuihtunut Yhdysvaltain suhde? Vuoden 2002 jälkeen ei Suomen valtiojohdon edustajia ole otettu vastaan Valkoisessa Talossa. Wikileaks-paljastukset nimittäin kielivät, että tapaamisia Valkoiseen Taloon oli kuitenkin pyydetty tuloksetta sekä presidentti Tarja Haloselle.
-
Ruotsi on ehkä tehnyt jotain toisin kuin Suomi, vaikka maat ovat jakaneet saman turvallisuuspoliittisen näkemyksen. Ongelma on saattanut syntyä Suomen ja Venäjän erityissuhteesta, ja suhteiden hoitoon liittyneistä menettelytavoista. Presidentti Halonen arvosteli Yhdysvaltojen Irak-politiikkaa YK:ssa- kuten monet länsijohtajat-, mutta halusi käsitellä "luottamuksellisesti" eli julkiselta polemiikilta piilossa Venäjän voimapolitiikkaa ja maan sisäisiä ihmisoikeusloukkauksia. Tässä Suomen valtiojohto erosi länsijohtajista ja Ruotsista, koska Tukholma vaikkakin arvosteli Irakin sotaa,arvosteli julkisesti myös Venäjän ihmisoikeusloukkauksia- ja viimeksi Krimin valtausta.
Kylmän sodan jälkeen Suomi ei tietenkään halunnut olla enää "erityistapaus" eikä Venäjän kanssa haluttu jatkaa luottamuksellisia suhteita. Tosin historiankirjoituksella on edelleen paljon selvitettävää, missä määrin Suomen poliittinen eliitti vastusti Neuvostoliiton hajoamista.
EU-jäsenyyden seurauksena mielikuva Suomesta itä-länsi-konfliktin erityistapauksena, mitä termi "suomettuminen" on myös kielteisellä tavalla kuvannut, alkoi väistyä. Presidentti Martti Ahtisaari toivotettiin tasavertaisesti tervetulleeksi Valkoiseen Taloon sekä Kremliin. Suurvaltajohtajat tapasivat toisensa Helsingissä maaliskuussa 1997, koska Suomi oli molemmille vieraille ystävällinen isäntämaa. Suomi hyödynsi kylmän sodan aikana hankittua luottamuksen pääomaa, mutta oli myös luonut uutta uskottavuutta muuttuneissa oloissa.
Suomen vahvistunutta asemaa tosin myös arvosteltiin- kotimaassa. Eduskunnassa 1998 talvella käydyssä keskustelussa penättiin jo aktiivisempaa Venäjän politiikkaa- siis luottamuksellisia erityissuhteita- ja arvosteltiin tasavallan presidenttiä jopa Kekkosen perinnön tärvelemisestä.
-
Otteita Rusin kirjoituksesta. Kun lukee enemmän kirjojaan, saa jotenkin kahtia jakauteen ajatuksen. Että oliko se juuri noin, vaikka hän nyt niissä kammareissa olikin.
Kokoomuksenhan valitsikin puolueeekseen, se mielestäni kertoo paljon kirjoitukistaankin. Jotkut myötäilee, jotkut ei myötäile.
Että on yksi näkökulma vain.
Sepä siitä.
Nyt pahnoille.
Hyvää Yötä.
"Lännessä aidosti ihmeteltiin, miksi Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea. Presidentti Urho Kekkonen kutsuttiin 1961 Valkoiseen Taloon antamaan presidentti John F. Kennedylle asiasta taustaselvitys. "
-Alpo Rusi väittää näin. Itse olen jyrkästi erimieltä, kyllä siinä muut asiat oli esillä. Kekkonen oli parhaista "luovijoista" USA:n ja Neuvostoliiton välillä.
USA:ssa kunnioitettiin Kekkosen idän politiikkaa. Kunnioitettiin myös USA politiikkaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/20/kennedyn-ura-uutiskatsauksin-kuubasta-kekkoseen
Jos katsot tuosta uutispätkästä Kekkosen USA vierailun 1961, huomaat saman kuin minäkin, se on aitoa. Jopa USA presidentti on jo lentokentällä vastassa vierastaan.
Kun taas verrataan, vaikkapa presidentti Haloseen, miten sai kutsuja Valkoiseentaloon.
On erikseen syytä kysyä, onko Suomen tiivistyneistä Venäjän suhteista 2000-luvulla seurauksena ollut kuihtunut Yhdysvaltain suhde? Vuoden 2002 jälkeen ei Suomen valtiojohdon edustajia ole otettu vastaan Valkoisessa Talossa. Wikileaks-paljastukset nimittäin kielivät, että tapaamisia Valkoiseen Taloon oli kuitenkin pyydetty tuloksetta sekä presidentti Tarja Haloselle.
-
Ruotsi on ehkä tehnyt jotain toisin kuin Suomi, vaikka maat ovat jakaneet saman turvallisuuspoliittisen näkemyksen. Ongelma on saattanut syntyä Suomen ja Venäjän erityissuhteesta, ja suhteiden hoitoon liittyneistä menettelytavoista. Presidentti Halonen arvosteli Yhdysvaltojen Irak-politiikkaa YK:ssa- kuten monet länsijohtajat-, mutta halusi käsitellä "luottamuksellisesti" eli julkiselta polemiikilta piilossa Venäjän voimapolitiikkaa ja maan sisäisiä ihmisoikeusloukkauksia. Tässä Suomen valtiojohto erosi länsijohtajista ja Ruotsista, koska Tukholma vaikkakin arvosteli Irakin sotaa,arvosteli julkisesti myös Venäjän ihmisoikeusloukkauksia- ja viimeksi Krimin valtausta.
Kylmän sodan jälkeen Suomi ei tietenkään halunnut olla enää "erityistapaus" eikä Venäjän kanssa haluttu jatkaa luottamuksellisia suhteita. Tosin historiankirjoituksella on edelleen paljon selvitettävää, missä määrin Suomen poliittinen eliitti vastusti Neuvostoliiton hajoamista.
EU-jäsenyyden seurauksena mielikuva Suomesta itä-länsi-konfliktin erityistapauksena, mitä termi "suomettuminen" on myös kielteisellä tavalla kuvannut, alkoi väistyä. Presidentti Martti Ahtisaari toivotettiin tasavertaisesti tervetulleeksi Valkoiseen Taloon sekä Kremliin. Suurvaltajohtajat tapasivat toisensa Helsingissä maaliskuussa 1997, koska Suomi oli molemmille vieraille ystävällinen isäntämaa. Suomi hyödynsi kylmän sodan aikana hankittua luottamuksen pääomaa, mutta oli myös luonut uutta uskottavuutta muuttuneissa oloissa.
Suomen vahvistunutta asemaa tosin myös arvosteltiin- kotimaassa. Eduskunnassa 1998 talvella käydyssä keskustelussa penättiin jo aktiivisempaa Venäjän politiikkaa- siis luottamuksellisia erityissuhteita- ja arvosteltiin tasavallan presidenttiä jopa Kekkosen perinnön tärvelemisestä.
-
Otteita Rusin kirjoituksesta. Kun lukee enemmän kirjojaan, saa jotenkin kahtia jakauteen ajatuksen. Että oliko se juuri noin, vaikka hän nyt niissä kammareissa olikin.
Kokoomuksenhan valitsikin puolueeekseen, se mielestäni kertoo paljon kirjoitukistaankin. Jotkut myötäilee, jotkut ei myötäile.
Että on yksi näkökulma vain.
Sepä siitä.
Nyt pahnoille.
Hyvää Yötä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä oli tuon kopioidun tekstin tarkoitus?
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/20/kennedyn-ura-uutiskatsauksin-kuubasta-kekkoseen
Kekkonen oli kova sälli. Se kait.