Tuntuu välillä siltä, että elämässäni on näkö- ja ajatusharhoja. Yhtenä esimerkkinä ovat niin kutsutut hyvät tavat, joiden olen ollut näkevinäni rappeutuvan.
Miksi olutta pitää juoda tölkistä kadulla? Entä miten joku voi pitää hattua päässään ravintolassa tai kirkossa?
Ymmärrän, että päänsä paljastaminen edellyttää ihmisen tietävän, miksi niin tehdään. Eli että on paikkoja, joita pidetään pyhinä, tai että ruokaa kunnioitetaan, koska se ei ole itsestäänselvyys.
Näin ei välttämättä enää ajatella. Ehkä katuakaan ei moni miellä paikaksi, joka poikkeaa kodin intiimistä tilasta.
Siksi se, mikä näyttää minusta huonotapaisuudelta, ei välttämättä olekaan sitä.
Ellei syitä toivomieni tapojen takana tunneta, tavat lakkaavat olemasta hyviä ja muuttuvat tyhjiksi rituaaleiksi.
En kai minä sellaista halua olla kannattelemassa?
Sitä paitsi on myös tapoja, joita olen tottunut pitämään hyvinä mutta joiden perusteita tai järkevyyttä huomaan nykyään epäileväni.
Yksi näistä on vaatimaton, kohtelias käytös, johon kasvatus ohjasi lapsia tiukasti vielä 1960- ja 1970-luvulla. Sehän on aivan mennyttä aikaa sosiaalisessa mediassa, joka innostaa mainostamaan itseään ja saavutuksiaan.
En vieläkään pääse ajatuksesta, että se on aika julkeaa. Yritän silti, sillä tähän ikään päästyäni tiedän jo mainiosti, etteivät toiset ihmiset voi ikinä päästä perille ajatuksistani tai toiveistani, ellen itse kerro niistä.
Kohtelias sivuun jääminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei avaa suutaan silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi.
Tämäkin on nimenomaan ikäisteni suomalaisten vaiva: kun jotkut puhuvat tai käyttäytyvät seurassa niin tökerösti, ettei siihen haluaisi millään kajota, katsotaan syrjään ja toivotaan, että hävettävä melu häipyy itsestään.
Joskus niin on ehkä käynytkin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että enemmistön vilkuillessa vaivaantuneesti seiniä röyhkeiden ääni on päässyt voimistumaan.
Siksi minunkin pitää yrittää unohtaa liika kohteliaisuus, ainakin kun vastaan tulee kansalliskiihkoa, homofobiaa, naisvihaa ja rasismia. Muutenhan voi muodostua käsitys, että ne ovat muka hyväksyttäviä asioita.
Miksi olutta pitää juoda tölkistä kadulla? Entä miten joku voi pitää hattua päässään ravintolassa tai kirkossa?
Ymmärrän, että päänsä paljastaminen edellyttää ihmisen tietävän, miksi niin tehdään. Eli että on paikkoja, joita pidetään pyhinä, tai että ruokaa kunnioitetaan, koska se ei ole itsestäänselvyys.
Näin ei välttämättä enää ajatella. Ehkä katuakaan ei moni miellä paikaksi, joka poikkeaa kodin intiimistä tilasta.
Siksi se, mikä näyttää minusta huonotapaisuudelta, ei välttämättä olekaan sitä.
Ellei syitä toivomieni tapojen takana tunneta, tavat lakkaavat olemasta hyviä ja muuttuvat tyhjiksi rituaaleiksi.
En kai minä sellaista halua olla kannattelemassa?
Sitä paitsi on myös tapoja, joita olen tottunut pitämään hyvinä mutta joiden perusteita tai järkevyyttä huomaan nykyään epäileväni.
Yksi näistä on vaatimaton, kohtelias käytös, johon kasvatus ohjasi lapsia tiukasti vielä 1960- ja 1970-luvulla. Sehän on aivan mennyttä aikaa sosiaalisessa mediassa, joka innostaa mainostamaan itseään ja saavutuksiaan.
En vieläkään pääse ajatuksesta, että se on aika julkeaa. Yritän silti, sillä tähän ikään päästyäni tiedän jo mainiosti, etteivät toiset ihmiset voi ikinä päästä perille ajatuksistani tai toiveistani, ellen itse kerro niistä.
Kohtelias sivuun jääminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei avaa suutaan silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi.
Tämäkin on nimenomaan ikäisteni suomalaisten vaiva: kun jotkut puhuvat tai käyttäytyvät seurassa niin tökerösti, ettei siihen haluaisi millään kajota, katsotaan syrjään ja toivotaan, että hävettävä melu häipyy itsestään.
Joskus niin on ehkä käynytkin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että enemmistön vilkuillessa vaivaantuneesti seiniä röyhkeiden ääni on päässyt voimistumaan.
Siksi minunkin pitää yrittää unohtaa liika kohteliaisuus, ainakin kun vastaan tulee kansalliskiihkoa, homofobiaa, naisvihaa ja rasismia. Muutenhan voi muodostua käsitys, että ne ovat muka hyväksyttäviä asioita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus. Paitsi tämä loppuosa paljastaa kirjoituksen pelkäksi iljettäväksi riitelynhaluksi. Ikävä tyyppi. Röyhkeiden ääni on päässyt voimistumaan.
"Siksi minunkin pitää yrittää unohtaa liika kohteliaisuus, ainakin kun vastaan tulee kansalliskiihkoa, homofobiaa, naisvihaa ja rasismia. Muutenhan voi muodostua käsitys, että ne ovat muka hyväksyttäviä asioita."
Voiko tuota paremmin sanoa!
alkuperäinen-siis palaute sinne
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1438744732758
Olen kanssasi eri mieltä tuon kirjoituksen loppuosasta. Mnusta siinä nimenomaan halutaan korostaa ettei vihaamiselle pidä' antaa tilaa ja se on tuomittava selvästi ja sanallisesti eikä pysyttävä hiljaa jolloin asia ikäänkuin hiljaa tulee hyväksytyksi.
Vaikka käsititkin kirjoituksen väärin, niin hyvää ja rauhallista (ja vihatonta) Joulunaikaa Sinullekin!
Vain muslimeilla ja hyysärillä on oikeus vihata. Sitähän kirjoittaja ajoi takaa.
Katos, sinä ja Traveller olette heränneet. On kirjoitus ylläolevan kaltainen tai homofobinen tai rasistinen, niin ne ovat riitelyä. Rasistista löytyy tältä palstalta helposti, kun etsii vaan isoja kirjaimia. Natsiksi syyttely/vihjailukin on vihapuhetta.
Synnyttää taas uutta vihapuhetta vastaan.
Onhan se tuokin yksi teoria. En kyllä ymmärrä miten päädyit johtopäätökseesi.
Ei ainoastaan Hesassa, vaan kirjoittele Yhteiskunta sivustolle- kattaa koko suomineidon
Hyvin sanottu!
Kolumni sopii hyvin kiristyneeseen ilmapiiriimme, jota eivät ainakaan natsipoikaparipartiot paranna.
Aloittaja kirjoittaa viherpunikeista. Sillä sikasakilla ei ole käytöstapoja. Hajoitetaan ja tuhotaan toisten ja yhteistä omaisuutta. Ryypätään ja raiskataan. Loisitaan avustuksilla, koulu tai työ ei kiinnosta. Tässä erinomainen luonnehdinta viherpunikeista: https://www.youtube.com/watch?v=cOP9K36HOmg
Hyvin kirjoitettu!