Raiskaus
Raiskaus tai väkisinmakaaminen on toisen henkilön pakottamista sukupuoliyhteyteen. Jos tekijöitä on useita, käytetään termiä joukkoraiskaus. Nykyaikana raiskauksesta voidaan tuomita, vaikkei kyseiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, johon tekijä on uhrinsa pakottanut, olisi sisältynyt nimenomaan yhdyntää ja raiskauksesta voidaan tuomita myös nainen tai tyttö ja uhriksi voidaan määritellä myös mies tai poika. Tekijän ja uhrin ei tarvitse olla eri sukupuolta, vaan myös homoseksuaalisesta raiskauksesta voidaan tuomita.
Kesällä 2008 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määritteli yksimielisesti päätöksellä 1820 raiskaukset konfliktialueilla sotarikokseksi.[1]
Amnesty Internationalin mukaan raiskauksesta on tullut osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen, Lääkärit ilman rajoja järjestö raportoi kohdanneensa ilmiön ensimmäisen kerran Bosniassa 1990-luvulla.[3]
Raiskauksen seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensisijaisia ovat aina uhrin henkiset kärsimykset. Raiskauksen uhrit kokevat lähes poikkeuksetta traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, usein jopa koko loppuelämänsä ajan. Useimmat uhrit kokevat voimakkaita pelon, häpeän ja vihan tunteita, joista seuraa vakavaa masennusta, sekä usein syrjäytymistä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Henkiset seuraukset saattavat olla osin myös kulttuurisidonnaisia. Useissa kulttuureissa uhri syyllistetään ja saatetaan syrjäyttää yhteisöstä, sillä heidän katsotaan esimerkiksi syyllistyneen aviorikokseen tai muuten itse aiheuttaneen teon omalla käyttäytymisellään.
Erilaiset sukupuolitaudit ovat mahdollisia, sekä naisen tuleminen raskaaksi raiskaajalleen.
Raiskauksen uhrit saavat tukea, apua ja neuvontaa Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta.[4]
Raiskaukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikoslaissa on määritelty raiskaus sukupuoliyhdynnäksi, johon uhri pakotetaan. Sukupuoliyhdynnäksi lasketaan ”sukupuolielimellä tapahtuva tai sukupuolielimeen kohdistuva tunkeutuminen toisen kehoon.”[5] Laki tuntee kaksi raiskauksen muotoa, jotka ovat raiskaus[6] ja törkeä raiskaus[7]. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen ei välttämättä edellytä fyysistä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi kiristykseen tai uhri saattaa olla esimerkiksi lamaannuttavan pelkotilan vuoksi kyvytön tekemään vastarintaa. Termi sukupuoliyhteyteen pakottaminen on pitkään ollut kiistanalainen, sillä sen katsotaan vähättelevän uhrin kärsimyksiä.
Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon,[8] jos kyseessä ei ole yhdyntä vaan muu seksuaalinen teko.
Ennen vuoden 1998 lainmuutosta lakiteksteissä käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta. Ennen vuotta 1994 Suomen laki ei määritellyt avioliiton sisäistä raiskausta raiskaukseksi,[9] vaan siihen sovellettiin muita rikosnimikkeitä, esimerkiksi pahoinpitelyä.
Sanan tausta
Sekä sana raiska että verbi raiskata ovat vanhaa itämerensuomalaisten kielten perua. Asussa raiska se tunnetaan muun muassa karjalan ja vatjan kielestä ja asussa raisk virossa. Raiska tarkoittaa surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ja muita negatiivisia asioita. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt, samoin kuin verbi raiskata, jo Mikael Agricolan kirjaamana.[23] Myös Gananderin 1700-luvun sanakirjassa raiska mainitaan.[24]
Verbi raiskata merkitsee varsinaisesti pilaamista ja turmelemista eikä rajoitu vain väkisinmakaamiseen. Raiskauksella voidaan kuvata yhtä hyvin esimerkiksi maiseman, luonnon tai metsän turmelemista (esim. metsänraiskaus tai raiskata luontoa ja raiskio.
Raiskaus tai väkisinmakaaminen on toisen henkilön pakottamista sukupuoliyhteyteen. Jos tekijöitä on useita, käytetään termiä joukkoraiskaus. Nykyaikana raiskauksesta voidaan tuomita, vaikkei kyseiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, johon tekijä on uhrinsa pakottanut, olisi sisältynyt nimenomaan yhdyntää ja raiskauksesta voidaan tuomita myös nainen tai tyttö ja uhriksi voidaan määritellä myös mies tai poika. Tekijän ja uhrin ei tarvitse olla eri sukupuolta, vaan myös homoseksuaalisesta raiskauksesta voidaan tuomita.
Kesällä 2008 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määritteli yksimielisesti päätöksellä 1820 raiskaukset konfliktialueilla sotarikokseksi.[1]
Amnesty Internationalin mukaan raiskauksesta on tullut osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen, Lääkärit ilman rajoja järjestö raportoi kohdanneensa ilmiön ensimmäisen kerran Bosniassa 1990-luvulla.[3]
Raiskauksen seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensisijaisia ovat aina uhrin henkiset kärsimykset. Raiskauksen uhrit kokevat lähes poikkeuksetta traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, usein jopa koko loppuelämänsä ajan. Useimmat uhrit kokevat voimakkaita pelon, häpeän ja vihan tunteita, joista seuraa vakavaa masennusta, sekä usein syrjäytymistä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Henkiset seuraukset saattavat olla osin myös kulttuurisidonnaisia. Useissa kulttuureissa uhri syyllistetään ja saatetaan syrjäyttää yhteisöstä, sillä heidän katsotaan esimerkiksi syyllistyneen aviorikokseen tai muuten itse aiheuttaneen teon omalla käyttäytymisellään.
Erilaiset sukupuolitaudit ovat mahdollisia, sekä naisen tuleminen raskaaksi raiskaajalleen.
Raiskauksen uhrit saavat tukea, apua ja neuvontaa Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta.[4]
Raiskaukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rikoslaissa on määritelty raiskaus sukupuoliyhdynnäksi, johon uhri pakotetaan. Sukupuoliyhdynnäksi lasketaan ”sukupuolielimellä tapahtuva tai sukupuolielimeen kohdistuva tunkeutuminen toisen kehoon.”[5] Laki tuntee kaksi raiskauksen muotoa, jotka ovat raiskaus[6] ja törkeä raiskaus[7]. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen ei välttämättä edellytä fyysistä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi kiristykseen tai uhri saattaa olla esimerkiksi lamaannuttavan pelkotilan vuoksi kyvytön tekemään vastarintaa. Termi sukupuoliyhteyteen pakottaminen on pitkään ollut kiistanalainen, sillä sen katsotaan vähättelevän uhrin kärsimyksiä.
Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon,[8] jos kyseessä ei ole yhdyntä vaan muu seksuaalinen teko.
Ennen vuoden 1998 lainmuutosta lakiteksteissä käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta. Ennen vuotta 1994 Suomen laki ei määritellyt avioliiton sisäistä raiskausta raiskaukseksi,[9] vaan siihen sovellettiin muita rikosnimikkeitä, esimerkiksi pahoinpitelyä.
Sanan tausta
Sekä sana raiska että verbi raiskata ovat vanhaa itämerensuomalaisten kielten perua. Asussa raiska se tunnetaan muun muassa karjalan ja vatjan kielestä ja asussa raisk virossa. Raiska tarkoittaa surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ja muita negatiivisia asioita. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt, samoin kuin verbi raiskata, jo Mikael Agricolan kirjaamana.[23] Myös Gananderin 1700-luvun sanakirjassa raiska mainitaan.[24]
Verbi raiskata merkitsee varsinaisesti pilaamista ja turmelemista eikä rajoitu vain väkisinmakaamiseen. Raiskauksella voidaan kuvata yhtä hyvin esimerkiksi maiseman, luonnon tai metsän turmelemista (esim. metsänraiskaus tai raiskata luontoa ja raiskio.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo,ja pointti oli sulla? Ja liittyi? joten painuppa raiskaamasta tätä palstaa viisasteluillasi.