Ihmisen tärkein tehtävä elämänsä aikana on elää totuudessa.
Totuudessa eläessään ihmisestä jää jäljelle jotain pysyvää, koska kaikki muu ihmisen aikaansaama katoaa, mutta totuus ei pala tulessakaan.
"Minä olen tie, totuus ja elämä" tarkoittaa sitä, että totuudessa eläessään ihminen kulkee oikeaa tietä eteenpäin ja tuo totuus jättää hänestä jälkeen kuolemattoman sielun.
Ihminen voi elää totuudessa, vaikkei tekisi aina oikein, käyttäytyisi aina oikein tai puhuisi aina oikein.
Ulkoisten tekijöiden huomioiminen voi pelastaa ihmisen sosiaalisissa ympyröissä, mutta ei välttämättä pelasta ihmistä ikuiseen elämään.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että oli uskovaisen ihmisen uskonto mikä tahansa, niin hänet pelastaa se, mikä kaikkia uskontoja yhdistää, eli totuuden etsiminen ja totuuden tunnustaminen itselleen elinaikanaan.
Mikäli muut ihmiset vaikuttavat ihmisen uskomaan totuuteen niin, että ihminen saadaan tietoisesti valehtelemaan toisille asioita, joita ihminen ei totuuden nimissä voi perustella oikeaksi itselleen, niin ihminen poikkeaa totuuden tieltä.
Siksi on tärkeää, että ihmisten sallitaan uskoa omalla tavallaan, eikä pakoteta ihmisiä valehtelemaan itselleen tietoisesti tai tiedostamattaan.
Miksi totuus pelastaa, mutta usko välttämättä ei pelasta ?
Koska ihminen voi tietoisesti valehdella itselleen, ja pyhittää kaikenlaiset rikkomukset, vaikka hyvin tietää ne vääriksi. Ihminen haluaa uskoa olevansa oikealla tiellä, vaikka kaikki osoittaisi hänen olevan valheen tiellä. Tällainen usko ei pelasta ihmistä, eikä missään uskonnossa puolusteta valheessa elämisen tietä.
Mikä totuus on totta ?
Sellainen totuus, jota ihminen pitää rehellisesti uskoessaan totena, eikä se ole muiden hänelle kertomaa tietoista valhetta. Se riittää.
Koska niin kauan kuin ihminen rehellisesti elää ja tiedostaa totuuden ja sen tärkeyden hänen pelastumisensa vuoksi, on ihminen oikealla tiellä.
Ihmisen ei tarvitse pysyä aina totuuden tiellä, mutta ihmisen on tämä aina tiedostettava, ja sitä kautta aina palattava totuuden tielle. Vain tällä tavalla ihminen voi elää rehellisesti totuudessa itselleen ja pelastaa kurjuuteen vajoavassa ruumiissaan majailevan kuolematon sielunsa.
Onko tieteellinen totuus enemmän oikeassa kuin uskonnollinen totuus ?
Ihminen voi sivuuttaa kysymyksen tieteellisestä ja uskonnollisesta totuudesta oikeana pitämänään totuutena ja valita oman totuutensa oman rehellisyytensä mukaan.
Mikäli ihminen on rehellinen itselleen ja päätyy mielestään oikeaan johtopäätökseen oikean totuuden valinnan puolesta, niin se riittää totuuden valintakriteereinä.
Mikäli ihminen jossain vaiheessa tiedostaa valinneensa totuuden valheen vuoksi, poikkeaa ihminen totuudesta, vaikka kuinka yrittäisi erilaisilla argumentaatioilla puolustella valintaansa.
Usein omatunto on hyvä kriteeri totuuden etsimisessä, ja sitä varten ihmiselle on omatunto alunperin annettukin - omatunto auttaa lihallisesti heikkoa ihmistä löytämään totuuden kaiken tämän maallisesti väärään houkuttelevan elämänmenon keskellä.
Kun ihminen saa tietää enemmän, tulee ihmisen pysyä totuudenmukaisena ja hylätä väärät uskomukset ja valheet, ja pyrkiä rehelliseen totuuteen uuden tiedon valossa.
Tärkeämpää kuin julkituoda totuuttaan muille, on ihmisen tunnustettava totuus itselleen sen tiedon valossa, minkä hän ymmärtää oikeaksi niin, ettei se ole ristiriidassa omatunnon kanssa.
Kun toinen uskovainen kertoo toiselle, miten pelastutaan, niin kuinka monta manööveriä ihmisen tulee täyttää, että tämä ehto toteutuu ?
Vastaus on se, että maallisia manööverejä ei oikeasti tarvita - niillä vain täytetään se tarve, joilla ihmiset saadaan pysymään yhteisissä tavoitteissa - mitä ikinä ne sitten ovatkaan.
Totuus riittää pelastamaan sielun, kun kaikki muu katoaa.
Totuudessa eläessään ihmisestä jää jäljelle jotain pysyvää, koska kaikki muu ihmisen aikaansaama katoaa, mutta totuus ei pala tulessakaan.
"Minä olen tie, totuus ja elämä" tarkoittaa sitä, että totuudessa eläessään ihminen kulkee oikeaa tietä eteenpäin ja tuo totuus jättää hänestä jälkeen kuolemattoman sielun.
Ihminen voi elää totuudessa, vaikkei tekisi aina oikein, käyttäytyisi aina oikein tai puhuisi aina oikein.
Ulkoisten tekijöiden huomioiminen voi pelastaa ihmisen sosiaalisissa ympyröissä, mutta ei välttämättä pelasta ihmistä ikuiseen elämään.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että oli uskovaisen ihmisen uskonto mikä tahansa, niin hänet pelastaa se, mikä kaikkia uskontoja yhdistää, eli totuuden etsiminen ja totuuden tunnustaminen itselleen elinaikanaan.
Mikäli muut ihmiset vaikuttavat ihmisen uskomaan totuuteen niin, että ihminen saadaan tietoisesti valehtelemaan toisille asioita, joita ihminen ei totuuden nimissä voi perustella oikeaksi itselleen, niin ihminen poikkeaa totuuden tieltä.
Siksi on tärkeää, että ihmisten sallitaan uskoa omalla tavallaan, eikä pakoteta ihmisiä valehtelemaan itselleen tietoisesti tai tiedostamattaan.
Miksi totuus pelastaa, mutta usko välttämättä ei pelasta ?
Koska ihminen voi tietoisesti valehdella itselleen, ja pyhittää kaikenlaiset rikkomukset, vaikka hyvin tietää ne vääriksi. Ihminen haluaa uskoa olevansa oikealla tiellä, vaikka kaikki osoittaisi hänen olevan valheen tiellä. Tällainen usko ei pelasta ihmistä, eikä missään uskonnossa puolusteta valheessa elämisen tietä.
Mikä totuus on totta ?
Sellainen totuus, jota ihminen pitää rehellisesti uskoessaan totena, eikä se ole muiden hänelle kertomaa tietoista valhetta. Se riittää.
Koska niin kauan kuin ihminen rehellisesti elää ja tiedostaa totuuden ja sen tärkeyden hänen pelastumisensa vuoksi, on ihminen oikealla tiellä.
Ihmisen ei tarvitse pysyä aina totuuden tiellä, mutta ihmisen on tämä aina tiedostettava, ja sitä kautta aina palattava totuuden tielle. Vain tällä tavalla ihminen voi elää rehellisesti totuudessa itselleen ja pelastaa kurjuuteen vajoavassa ruumiissaan majailevan kuolematon sielunsa.
Onko tieteellinen totuus enemmän oikeassa kuin uskonnollinen totuus ?
Ihminen voi sivuuttaa kysymyksen tieteellisestä ja uskonnollisesta totuudesta oikeana pitämänään totuutena ja valita oman totuutensa oman rehellisyytensä mukaan.
Mikäli ihminen on rehellinen itselleen ja päätyy mielestään oikeaan johtopäätökseen oikean totuuden valinnan puolesta, niin se riittää totuuden valintakriteereinä.
Mikäli ihminen jossain vaiheessa tiedostaa valinneensa totuuden valheen vuoksi, poikkeaa ihminen totuudesta, vaikka kuinka yrittäisi erilaisilla argumentaatioilla puolustella valintaansa.
Usein omatunto on hyvä kriteeri totuuden etsimisessä, ja sitä varten ihmiselle on omatunto alunperin annettukin - omatunto auttaa lihallisesti heikkoa ihmistä löytämään totuuden kaiken tämän maallisesti väärään houkuttelevan elämänmenon keskellä.
Kun ihminen saa tietää enemmän, tulee ihmisen pysyä totuudenmukaisena ja hylätä väärät uskomukset ja valheet, ja pyrkiä rehelliseen totuuteen uuden tiedon valossa.
Tärkeämpää kuin julkituoda totuuttaan muille, on ihmisen tunnustettava totuus itselleen sen tiedon valossa, minkä hän ymmärtää oikeaksi niin, ettei se ole ristiriidassa omatunnon kanssa.
Kun toinen uskovainen kertoo toiselle, miten pelastutaan, niin kuinka monta manööveriä ihmisen tulee täyttää, että tämä ehto toteutuu ?
Vastaus on se, että maallisia manööverejä ei oikeasti tarvita - niillä vain täytetään se tarve, joilla ihmiset saadaan pysymään yhteisissä tavoitteissa - mitä ikinä ne sitten ovatkaan.
Totuus riittää pelastamaan sielun, kun kaikki muu katoaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.