Hei, en ole himouskovainen, vain normaali luterilaiseen kirkkoon kuuluva. Nyt toivoisin eri asiantuntijoilta ja pappisihmisiltä neuvoa.
Vuosia sitten erosin tyttöystävästäni. Hän on henkisesti vahva ihminen, esim suuttuessaan kovasti sai lampuista valot vilkahtamaan poltergeist ilmiön tavoin.
Eron aikoihin hän raivostui minulle ja uhkasi kovaan ääneen kiroavansa minulle ja perheelleni paljon pahaa yms elämään. Se olisi voinut olla tyypillinen 17-vuotiaan tytön uhkaus.
Pikkuhiljaa alamäki alkoi kuitenkin. Aloimme velkaantua pahasti ja menettämään välejä naapureihimme. Lopulta muutaman vuoden jälkeen lensimme rivitaloasunnostamme vuokralle kerrostaloon ja pakkomyimme asuntomme. Niiden aikojen jälkeen ei ole töitä meinannut löytyä, lopulta ihmeenkaupalla löysin todella mukavan työn jossa olen saanut olla mutta todella huonolla palkalla. Isänikin on mieleisessään työssä mutta palkka huonoa hänelläkin.
Pitkään terveenä ollut mummoni murti lonkkansa pari vuotta sitten, hänellä ei ollut yhtään mitään vanhuuden sairauksia ja edellisestä sairaalakäynnistä kymmeniä vuosia. Silti hoidosta riippumatta hän kuoli keuhkoveritulppaan juuri ennen kotiutumistaan. Ikää hänellä oli 90vuotta.
Sen "kirouksen" jälkeen ovat ihmisuhteeni kärsineet jatkuvasti. Muutamaa oikeaa ystävää lukuunottamatta törmään takkinsakääntäviin valehtelijoihin ja riitaannun kavereitteni kanssa. Yksikään tyttö ei kiinnostu minusta enää, vaikka monet tuttuni ovat jo kihloissa ja heillä on normaalien ihmisten tapaan ollut parisuhteita usempia. Eron jälkeen en ole seurustellut ollenkaan enää mikä on normaalilta nuorelta ja komealta mieheltä outoa.
Materiaalisissa asioissa on myös kummallisia vastoinkäymisiä, esimerkiksi niin omat kuin isänikin autot tuntuvat kaikki hajoavan turhan usein, ja automekaanikon koulutuksen käyneenä voin kertoa niiden olevan vikoja mitä esiintyy erittäin harvoin autoissa ja jotka ovat korjauskustannukseltaan halvan auton hintaluokassa.
Toisin sanoen lähes koko elämä tuntuu vastustavan enemmän tai vähemmän päivästä riippuen. Kun tuntuu että alkaa paha aika olla mennyttä niin kohta sattuu jotain entistä ikävämpää.
Haluaisin vastauksia että onnistuiko tämä tyttö kääntämään jonkinlaisen pahan silmän katsomaan minua ja perhettäni? Tämän tytön suvussa ja lähipiirissä on hengellisesti vahvoja ihmisiä paljon.
Erään paranormaalia aihettä käsittelevän jutun kautta, missä pappismiehen rukoilun ja siunaamisen avulla tarinan henkilön kimpusta saatiin demonihenki pois, tulin miettineeksi, voisiko seurakuntani pappi auttaa minua ja rukoillen ja siunaten minua saada pahan pois kimpustani?
Haluan tämän loppuvan ja kiitän teitä jo nyt vastauksistanne.
Vuosia sitten erosin tyttöystävästäni. Hän on henkisesti vahva ihminen, esim suuttuessaan kovasti sai lampuista valot vilkahtamaan poltergeist ilmiön tavoin.
Eron aikoihin hän raivostui minulle ja uhkasi kovaan ääneen kiroavansa minulle ja perheelleni paljon pahaa yms elämään. Se olisi voinut olla tyypillinen 17-vuotiaan tytön uhkaus.
Pikkuhiljaa alamäki alkoi kuitenkin. Aloimme velkaantua pahasti ja menettämään välejä naapureihimme. Lopulta muutaman vuoden jälkeen lensimme rivitaloasunnostamme vuokralle kerrostaloon ja pakkomyimme asuntomme. Niiden aikojen jälkeen ei ole töitä meinannut löytyä, lopulta ihmeenkaupalla löysin todella mukavan työn jossa olen saanut olla mutta todella huonolla palkalla. Isänikin on mieleisessään työssä mutta palkka huonoa hänelläkin.
Pitkään terveenä ollut mummoni murti lonkkansa pari vuotta sitten, hänellä ei ollut yhtään mitään vanhuuden sairauksia ja edellisestä sairaalakäynnistä kymmeniä vuosia. Silti hoidosta riippumatta hän kuoli keuhkoveritulppaan juuri ennen kotiutumistaan. Ikää hänellä oli 90vuotta.
Sen "kirouksen" jälkeen ovat ihmisuhteeni kärsineet jatkuvasti. Muutamaa oikeaa ystävää lukuunottamatta törmään takkinsakääntäviin valehtelijoihin ja riitaannun kavereitteni kanssa. Yksikään tyttö ei kiinnostu minusta enää, vaikka monet tuttuni ovat jo kihloissa ja heillä on normaalien ihmisten tapaan ollut parisuhteita usempia. Eron jälkeen en ole seurustellut ollenkaan enää mikä on normaalilta nuorelta ja komealta mieheltä outoa.
Materiaalisissa asioissa on myös kummallisia vastoinkäymisiä, esimerkiksi niin omat kuin isänikin autot tuntuvat kaikki hajoavan turhan usein, ja automekaanikon koulutuksen käyneenä voin kertoa niiden olevan vikoja mitä esiintyy erittäin harvoin autoissa ja jotka ovat korjauskustannukseltaan halvan auton hintaluokassa.
Toisin sanoen lähes koko elämä tuntuu vastustavan enemmän tai vähemmän päivästä riippuen. Kun tuntuu että alkaa paha aika olla mennyttä niin kohta sattuu jotain entistä ikävämpää.
Haluaisin vastauksia että onnistuiko tämä tyttö kääntämään jonkinlaisen pahan silmän katsomaan minua ja perhettäni? Tämän tytön suvussa ja lähipiirissä on hengellisesti vahvoja ihmisiä paljon.
Erään paranormaalia aihettä käsittelevän jutun kautta, missä pappismiehen rukoilun ja siunaamisen avulla tarinan henkilön kimpusta saatiin demonihenki pois, tulin miettineeksi, voisiko seurakuntani pappi auttaa minua ja rukoillen ja siunaten minua saada pahan pois kimpustani?
Haluan tämän loppuvan ja kiitän teitä jo nyt vastauksistanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä on hyvin mahdollista, että sielunvihollisen voimilla voidaan tehdä kirousta ja pahaa toisen elämään ja varsinkin jos kohde ei ole tietoisesti antanut elämäänsä Jeesuksen Kristuksen omaksi siis tullut uskoon.
Tietenkin kertomasi ikävät asiat voivat olla vain sitä, että elämässä sattuu kaikenlaista. Yleensä onkin niin, että kun jokin takaisku tulee, niin helposti seuraa muuta perässä: menetyksen vuoksi ihminen on masentunut, hajamielinen, hermot on kireällä ja ei jaksa pitää yllä terettä elämää, esim. työpaikkahaastattelussa ei jaksa olla pirteä ja positiivisen reipas.
On myös niin, että sielunihollinen, saatana seuraa ihmisen elämää, ja on mielissään kun ihminen odottaa siinä luulossa, että on kirottu ja on hänen manipuloitavissa.
Ja esim, mummosi kaatuminen noin 80-vuotiaana on yleistä; tasapaino alkaa olla heikko ja kaatuessa hapraat luut murtuvat ja 90-kymppinen ei kestä leikkauksia ja kunto romahtaa maatessa paikalla. Ja kyllä hänen tilanteensa on normaalitarina ja myös kuolema luonnollinen korkeassa iässä.
Ja neuvoksi sanon, että monet kirkon papit eivät itsekään usko mitä julistavat ja pitävät ihan höpöjuttuna jos alat keromaan tuollaisia.
Siis pahan määrätietoista vaikutusta ei voi sulkea kokonaan pois tapauksessasi ja kukapa tietää, olisiko tytön sananoissa ja aikeissa perää, että hän tahtoi kirota teitä vai oliko se vain pettyneen ihmisen vihan purkaus.
Ja joka tapauksessa ihminen tarvitsee uskoa ja henkilökohtaista elävää suhdetta Jumalan kanssa saadakseen iankaikkisen elämän tämän ajallisen elämän jälkeen. Kun elää tietoisesti Kristuksen askelissa, niin mikään paha ei astu elämään Jumalan sallimatta. Kyllähän vaikeuksia ja koetuksia sallitaan, mutta minkään kirouksen ja pelon alla ei tarvitse olla.
Jos asia edelleen askarruttaa, niin mene juttelemaan jonkun vapaisiin suuntiin kuuluvan (helleuntai - tai vapaakirkko). Heillä on enemmän tietoa ja syventymistä näihin asioihin ja ovat todennäköisemmin itsekin uskossa.
Olen eri mieltä...!
Siinähän olet. Mielipidekysymys tämä kuitenkaan ei ole. Helluntailaisuus perustuu ihmisen alistamiselle ja tahdon murtamiselle. Kuten kaikki lahkot.
Hei!
Elämässä ei kukaan ihminen selviä ilman vaikeuksia.
Sanotaan että "niin makaa kuin petaa" -synnillä on seuraamuksia, vaikka synti olisi saatu anteeksi.
Minä en usko mihinkään "kiroukseen" -sillä ihminen Herrassa uskossa on aina vapaa menneiden syntien taakoista.
Jumalattoman ihmisen sielunrauha on kateissa. Raamattu sanoo: "Jumalattomalla ei ole rauhaa." Ihminen uskossa on vakaalla pohjalla turva Jumalassa, ja Jumalan Henki läsnä joka päivä; Hebr 10:12-18, Ilm 3:19-21, Dan 12:10, San 24:16.
Kapea polku ja kivikkoinen tie tuo vakaan Kristus kallion pohjan, kunhan ihminen pysyy Kristus kalliolla.
Nuorten seurustelut eivät tuo ihmiselle mitään kirousta elämän ajaksi, ei sellaisia elämän aikoja kestävää kkirouksia ole olemassakaan koskaan.
"Kirottuja" ovat kaikki synnin tekijät aina kun ihminen tahallisessa synnissä elää, mutta tilanne kääntyy ihmisen hylätessä syntinsä.
Ihmisten kiroukset eivät minua liikuta ainakaa pätkääkään. Olen taatusti huomannut ettei jokainen ihminen tykkää minusta joka päivä. Uskonnolliset asiat ovat kuin punainen vaate monille vaikka ei mitään puhuisi.
(Nuorena ja kauniina olin aina tervetullut jokaiseen pöytään. Kapakka-kulttuuri oli minun elämäntapa ahkeran työnteon ohessa. En koskaan istunut yksin.
Kapakan pitkän ovankahvan olen elämässäni avannut sitten väliaikoina kun tarvitsin seuraa ja ihmisten läsnäoloa. Hengelliset yhdistykset kokoontuvat ja hajaantuvat ja ihminen jää yksin usein. "Vejet ja sisaret" ovat muodollisia ilmaisuja usein ja aina jossakin määrin. Ryyppykaverit olivat aina parhaat ystävät, mutta aina piti pitää rajansa. Minun ystäviä ei tusina enää elä alkoholin seurauksena, pääasiassa ennen 50- vuotispäiviään haudassa. -Ja olen itse siinä iässä että olen raitis siksikin kun ei voi riskeerata terveyttään, eikä jaksa niin kuin nuorena sellaista. Ihmisen elimistö on hyvin herkkä keski-iässä reagioimaan hermostoa stimuloiville aineille vaikka olisi maraton kunnossa. Minun ryyppykaverit pysyivät aina hengissä kuitenkin.
Ehdoton raittius on aina ainoa oikea raittiuskasvatusmetodi, monen elämään alkoholi on tuonut paljon vaikeuksia; on mennyt työpaikkoja, perhe, terveys, omaisuus, jne. >>>> Uskovainen hengellinen ihminen on vapaa alkoholista kokonaan.)
Mutta ihmisten kanssa voi siis olla hankaluuksissa, ja eivät ole toiseen tyytyväisiä.
Jumala ei kiroa ihmistä ihmisen elämän ajaksi, ja Jumala ei ole koskaan armoton ihmiselle. Jumalan tuomio ei koskaan kohtaa ihmistä ennen armon ja kääntymisen mahdollisuutta. Näin on aina ollut ja tulee olemaaan.
Kirouksia ei itse asiassa ole olemassakaan, -poikkeuksena synninharjoittajan kirottu elämä joka on sitten jokaisella synnissä elävällä. Toinen vaihtoehto on että ihminen hylkää syntinsä.
Synnin hylkäämiseen johtaa aito synnin suru Jumalan edessä. Naapurin Reiskasta ja kaupan Pirkosta ei saa välittää- vaan Jumalan edessä käsi sydämellä.
Jumala itse vetoaa ihmiseen. Ihminen vastaa aina jotakin.
Kun ihminen päättäväisesti joka kerta torjuu Jumalan puhuttelun, Jumalan Henki vetäytyy pois ja ihmisen paatumus syvenee. Joku kerta Jumalan torjuminen on viimeinen kerta ja ihmisen armonajan päättyminen tapahtuu jumalattomana.
Room 6:22-23.
Jumala on rakkaus 1 Joh 4:8, ja vain rakkaudessa Jumalaan voi ihminen säilyttää uskonsa. Tämä suhde pitää elää joka päivä joka hetki. Kun ihminen solmii tämän rakkaussuhteen, Jumala ottaa ihmisen kantaakseen.
Minun nuoruuteni päivien esim. rakastumisiani en saanut elämänkumppaniksi, ja kiireisenä työllisenä, ja työn ohessa opintoja suorittavana, -Aika jolloin ensimmäisen kerran koin olevani kypsä avioliittoon oli vasta 30- iässä.
Jos jollakin olisi ollut jotakin minuun vedottavaa- Nämä eivät koskaan osanneet puhua niin että olisin ollut kuulolla, ja/tai ymmärtänyt toiveet.
Kerroin omaakin kokemustani. Ihmisten nuoruuden harkitsemattomuuksia ja erehdyksiä ja nuorten humala- käytöshäiriöitä -olen havainut että minustakin jotkut tahtovat tehdä syyllistä 30-40 vuotta vanhoissa asioissa, nuorten sekavuustilojen ja käytöshäiriöiden suhteen -minun 20-30 vuoden ikäni asioista syyllistäneet sitten 50 ikävuoden jälkeen. Ei ole moraalista eikä juridista syyllisyyttä vuosikymmenien taakse, eikä Jumalan kirousta. Jumala ei ihmistä synnistä kiroa koko elämäksi, tai koska ihmiselle koko elämän ajan nuorten harkitsemattomuuksia koskaan.
Mitään Jumalan kirousta ei ole kenelläkään koskaan olemassa, paitsi jokaisella syntiä tekevällä on "kirous." Syntielämän hylkääminen uskossa vie kaiken menneen unholaan. Jumalan armo ei ole niin halpa asia että ihminen sen muuksi voisi muuttaa.
Matt 18:18 mukaan seurakunta voi vahvistaa vain sellaisia asioita mistä on yhdessä sovittu subjektin kanssa vahvistettavaksi, ja mitään kirousta ja kurinpitotoimia ei voi olla ellei sellaisista ole ilmoitettu subjektille.
Ihmisten kiroaminen -ei siitä tarvitse välittää.
Jumalan omia elää ryhmien ulkopuolella maantieteellisestä ja inhimillisistä syistä; Joh 10:16.
jatkan vielä >
Lisäystä edelliseen;
Otin hiukan omaa näkökulmaa, omaa kokemusta,
Mutta vastaus on että ei pysyviä Jumalan kirouksia ole olemassa koskaan, paitsi
jatkuvan synnintekijän päällä on aina tietty "kirous."
Synnin seutauksia on olemassa usein tavallisesti.
Aika parantaa haavoja aina, ja allakka muuttaa menneitä ajallakin sovitetuksi ilman muuta sovittelua.
Kukaan ei ole iänkaiken syyllinen koskaan.
Vain henkirikokset tutkitaan ja rangaistaan kaikessa ajassa aina.
Ihmissuhdeasioissa aika puree, ja sydän kääntyy anteeksiantoon ajassa.
Synnintekijän kirous jos ihminen valitsee jumalattoman elämäntavan koko elämäksi- tämä on se ainoa kirous, ja Room 6:22-23, Ilm 20 luvun, sana on selvä.
Ilman rakkautta ei kukaan selviä uskovaisenakaan uskossa.
Rakkaus on ainoa asia joka voi kantaa. Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin.
10- käskyn laki opettaa synnin, ja tuo laki on siinä täydellinen; Room 3:20,31.
Jumalan Henki puhuttelee itse tuon saman lain arvoja vasten aina ihmisen kun on tarvetta.
Ihminen ei välttämättä itse huomaa ettei tule toimeen, ja täytä toiveita.
Kamalinta elämässä on usein kun ne ihmiset joiden luulee varauksetta rakastavan eivät rakasta. Uskonto on usein tässä ennakkoluulojen kanssa vaikutin. Toisen uskonto voi aiheuttaa toiselle persoonallekin ongelmia taitamattomien toimissa.
Keski-iässä kun kypsempänä muistelee mennyttä on ymmärrystä omiin erehdyksiin ja puutteisiin -virheisiin paremmin.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Koska jo valmiiksi sotket mielikuvituksen tuotteet (pahat silmät, demonihenget, poltergeistit tms) ja reaalimaailman, on ainoa järkevä ratkaisu hakea apua mielenterveysalan ammattilaisilta. Toki voit alkaa sotkea päätäsi lisää näiden lahkovarajeesusten sekoilujen tahtiin, mutta se ei muuta tee kuin lisää ongelmiasi.
Hei nimim. "23vnuorimies"
Epäilet, että vastoinkäymiset ja tapahtumat elämässäsi olisivat entisen tyttöystäväsi kirouksen syytä. Kuten täällä on jo aiemmin vastattu, niin ajattelen myös, että elämässä on aina myös vastoinkäymisiä ja kärsimyksiltäkään emme säästy.
Voisiko nyt olla niin, että näihin tapahtumiin elämässäsi löydät syyn tästä kiroamisesta. Ja kun alkaa asioita miettiä tuosta näkökulmasta, niin ne jotenkin alkavat sopia tuohon selitykseen. Kuitenkin ne voidaan selittää ihan normaaleina elämän ilmiöinä. Tuollaiset vahvojen henkilöiden sanomiset, kuten tämän entisen tyttöystäväsi, voivat myös jäädä mieleen niin voimakkaina, että niihin sanoihin alkaa uskoa. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään pelättävää ja saat luottaa, että Jumala antaa turvan niin kirouksia kuin pahaakin vastaan. Luota hänen apuunsa ja voimaansa.
Merja-pappi
Itse suosittelisin sanomaan Jumalalle: "Isä Jumala, sinu käsiisi annan elämäni, jos nuo ikävyydet on kirouksesta, poista ne, jos ne johtuvat synneistäni, ole armollinen ja auta minua tekemään parannus". Kun elämäsi on Jumalan käsissä, millään kirouksilla ei ole valtaa.