Mielenterveysongelmaiset palstalla

Hoitoon siitä sika!

Suvakit kaipaisivat kyllä pikaista passitusta vahvaan lääkitykseen lukkojen taakse. Sen verran rasistisia suomalaisia vihaavia kommentteja täällä saa lukea koko ajan. Valtion talouskin ajetaan suvakkien toimesta täysin kuralle. Rahaa riittää kaikkeen muuhun paitsi ei omalle kansalle.

Ai kriittinen ajattelu on sinulle sama asia kuin mielenterveysongelma? Tuo on juurikin tyypillinen ajatuskuvio, maahanmuuttoon liittyvistä negatiivisista faktoista ei saisi puhua. Jos puhuu on mielenterveysongelmainen, rasisti, suvaitsematon, yms. yms.

Käsittääkseni hyvinvointivaltiomme on joutunut säästötalkoissaan leikkaamaan myös mielenterveyskuntoutujien palveluista. Ehkä niitä palveluita ei vaan enää riitä kaikille tarvitseville.

Hyvinkin epämääräiseen maahanmuuttobisneksen pyörittämiseen kalliine kotouttamisineen rahaa tuntuu kyllä löytyvä.

Etkö näe siinä mitään ristiriita? Onko sinusta ok käyttää suomalaisille tarkoitettuja rahoja muualta tulleiden ylläpitoon?

Minulla ei ole mitään työperäistä maahanmuuttoa vastaan, mutta nyt tyhmempikin näkee otsallaan, että tässä loppuvuoden invaasiossa ei ole kyse työperäisestä maahanmuutosta.

Olisi hienoa, jos joku osaisi kertoa seikkaperäisesti ja perustellusti, mistä tässä nyt oikein on kyse?

Vain mielenterveysongelmainen ajattelee koko ajan mamuja ja maahanmuuttoa. Normaaleilla ihmisillä on muutakin elämää. JOulun jälkeen katsoin hommaforumia ja rajat kiinni- keskusteluja ja facebookkeja, on todella jonkinlainen ongelma, jos ei edes aattona pysty muuhun kuin rasistisiin puheisiin netissä. Voisi vaikka vuokrata videon ja irrottaa ajatukset hetkeksi maahanmuutosta ja peloistaan, joita juuri mielenterveysongelmaisilla on.

Mistä helvetin peloista. Perkele rahasta tässä on kyse...ja resursseista. Ja siitä kenelle niitä annetaan.

Turvapaikkaralli ei ole solidaarisuutta vaan hulluutta

Olin työmatkalla Syyriassa viisi viikkoa, piipahtaen myös Jordaniassa ja Libanonissa mieheni kanssa loka-marraskuussa 2010. Leikkipaikan vieressä, Vanhan Damaskoksen laidalla noin 12-vuotias poika osoitti valokuvaajaa aidon näköisellä leikkipistoolilla. Hänen hymynsä oli ylpeyden ja ujouden viikarimaista sekoitusta. Tytöt, vähän nuoremmat, huivein peitellyt, katsoivat poikaa ihailevasti. Yhdellä tytöistä oli ruusu kädessään. Lapset vaikuttivat hyvinvoivilta, luottavaisilta, keskiluokkaisilta.



Pian tämän jälkeen alkoi arabimaissa ryske. Se ryske levisi kuin kulovalkea. Vajaa vuosi myöhemmin leikki Syyriassa muuttui veriseksi todellisuudeksi, puutteeksi, raunioiksi ja betonipölyksi.



Vuodet kuluivat. Ani harva suomalainen kantoi edes yhden päivityksen verran huolta syyrialaisista sodan jaloissa. Minäkin unohdin. Nyt, 2015, moni on toivottanut tervetulleeksi kymmeniä tuhansia irakilaisia, somaleja ja afgaaneja, ja on syyllistänyt kilvan suomalaisia maanmiehiään, jotka eivät näe nykyisenkaltaisen maahanmuuton olevan inhimillistä, eettistä tai kestävää kehitystä.



Olen kesästä asti seurannut tiiviisti maahanmuuttouutisia. Rasismista olen kirjoittanut vuodesta 2011. Joulukuussa 2015 kirjoitin runokirjan turvapaikkailmiöstä. Olen huomannut, että maahanmuuttokeskustelu on jatkuvasti kääntynyt aivan toisarvoisiin seikkoihin, kuten ihonväriin. Aivan kuin nykyisessä maahantulossa, sen puolustamisessa ja vastustamisessa, olisi kyse ihonväristä. Eniten ihonväristä vaikuttavat pitävän meteliä ”suvaitsevaiset”: joillekin heistä ihmisen ihonväri ilmeisesti on sittenkin erityinen piirre – vaikka koko asiasta ei tulisi pitää mitään lukua. Pidän rasistisina sellaisia ilmaisuja, joissa ihonväri nostetaan jalustalle aivan turhaan: "Lapsillamme on tulevaisuuden Suomessa monen värisiä kavereita, ihanaa."



Sen sijaan moni tuntemani maahanmuuttoa kritisoiva henkilö ei edes näytä havaitsevan, minkä värinen kanssaihminen on. Heille ei ole oleellista sekään, miltä kulttuurialueelta Suomeen tullaan, vaan se, miksi tänne tullaan.



Emme ole tänä vuonna maahantuoneet Suomeen monikulttuurisuutta vaan monokulttuurisen islamin. Pelkästään marraskuun aikana Suomeen tuli lähes tuhat alaikäiseksi ilmoittautunutta afgaaninuorukaista. Se on yhtä paljon kuin koko vuonna tammi-syyskuun aikana, jolloin Suomeen tuli reilu tuhat alaikäistä yksintullutta turvapaikanhakijaa, – ja 14 kertaa enemmän kuin oli tulijoiden määrä vuonna 2014. Maahanmuuttovirasto ei erityisesti tiedottanut medialle afgaanitulijoiden räjähdysmäisestä kasvusta.



Väännän vielä rautalangasta: älkää kuvitelko nykyisen maahanmuuton olevan solidaarisuutta.



Ei, se ei ole solidaarisuutta.



Se on sulaa hulluutta.



Me olemme itse osa tätä hulluutta.



Olen napannut tämän ajatuksen ruotsalaisen taloustieteilijä Tino Sanandajin haastattelusta: "Summa, jonka Ruotsi sijoittaa pelkästään pakolaisten vastaanottokuluihin on kaksi kertaa suurempi kuin YK:n kokonaisbudjetti kaikista maailman pakolaisista. En usko, että on yhteisvastuullista leikata lasten rokotusohjelmista ja antaa varat ilman huoltajaa tuleville nuorille, jotka maksavat miljoona kruunua vuodessa. Se ei ole solidaarisuutta, se on hulluutta."



Turvapaikkaralli ei ratkaise pakolaisongelmaa. Ralli? Tarkoitan: 30 000 tulijaa, joista noin 20 000 (65 %) tullaan käännyttämään – ja sama vuonna 2016, ellei vielä enemmän. Tulevina vuosina tästä tulee normaalitilanne. Joka vuosi tulee lisää tulokkaita, joille on järjesteltävä kielikoulutus, monissa tapauksissa luku- ja kirjoitusopetus, asunto, töitä, jne. Samaan aikaan maailmaan tulee 42 000 pakolaista lisää joka ikinen päivä. Syyrian tilanne ei muutu paremmaksi brändäämällä Aasian ja Euroopan välistä ihmisrallia ja tarjoamalla väliaikaista suojaa (nyttemmin telttoja ja kontteja) tuhansille satunnaisesti valikoituneille nuorukaisille. Kyseinen ralli ei paranna Jordanian, Libanonin ja Turkin pakolaisleirien tilannetta, eikä miljoonien maansisäisten syyrialaispakolaisten tukalaa oloa.



Tällä epähumaanilla, epäekologisella ja poskettoman kalliilla maahanmuuttopolitiikalla me ruokimme lähinnä sisämarkkinoitamme. Kansanvaellus on yksi keino paikata länsimaiden kestävyysvajetta oman väestön ikääntyessä. Nyt Eurooppassa ei ole pulaa potentiaalisesta halpatyövoimasta, jonka tarjonnan myötä kenties myös kantaväestön vähän koulutettujen työnhakijoiden tulot laskevat. Siten lopputulos ei olekaan se, että me jakaisimme vauraudestamme, vaan se, että me, tai ainakin meistä vähäosaisimmat, päädymme jakamaan tulijoiden köyhyyden. Kuten Tino Senandaji toteaa Ruotsin virallisiin tilastotietoihin nojautuen: Ne kunnat, joihin maahanmuuttajat suurin määrin asettuvat menettävät veropohjaansa ja tulevat toimeen vain kunnallisen tasausjärjestelmän avulla.

Hoivatalous ei sekään kärsi asiakkaiden puutteesta. Turvapaikkabisnes on tätä päivää: kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.



Siksi on kummallista, että puheemme keskittyy vain omaan suvaitsevaisuuteemme tai sen puutteeseen. Ei tässä kuitenkaan ole edes kyse suvaitsevaisuudesta. Ei ole kyse siitä, että kaikki suomalaiset, jotka vastustavat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, olisivat suvaitsemattomia, saati rasisteja. Sitä paitsi Suomi on Euroopan mittakaavassa neljänneksi vähiten rasistinen maa.



Tässä on kyse Lähi-idän ihmisistä, joita tulee kohdella ihmisarvoisesti, ei välineinä. Tuhansien ihmisten säilöminen erityisiin vastaanottoyksikköihin markkinoidaan laupeudentyönä; pelastuksena ja suojeluna. Se on vastenmielistä oman hännän nostoa. Samoin vierastan kieltä, jota monet toimittajat, taiteilijat ja tutkijat nyt käyttävät: he eivät halua ymmärtää tavallisten suomalaisten tuntoja vaan ovat vapaaehtoisesti sokeita maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien suhteen. Älyllinen epärehellisyys iskee omaan nilkkaansa: se vahvistaa rasismia.



Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme: mikään määrä turvapaikanhakijoita ei ole liikaa, koska me tarvitsemme heitä omassa missiossamme. He ovat välineitämme henkisessä kilvoittelussamme (jihad), kun julistamme omaa suvaitsevaisuuttamme ja vahvistamme sanomaamme. Pahimmillaan me modernit siirtomaaherrat ja -rouvat valjastamme maahantulijat ja heidän tarinansa rasisminvastaisiin kampanjoihimme, vaikka oikeasti tavoittelemme omaa hyötyämme: liitymme yhteen julistaaksemme omaa hyvyyttämme. Siihen – itseemme, oikeamielisyyteemme – me olemme ennen kaikkea mielistyneet.



”Lähtivät ne suomalaisetkin onneaan onkimaan Amerikkaan.” Kyllä vain, mutta eivät he lähteneet kuvitellen, että Amerikan Yhdysvallat maksaisi heidän elämisensä ja myöhemmin rahoittaisi sormia napsauttamalla koko suvun menomatkat, saati elättäisi suomalaissukuja vuosikausien ajan. Ei, he lähtivät tekemään työtä, esimerkiksi huuhtomaan kultaa, työskentelemään Michiganin kuparikaivoksilla tai viljelemään maata.



Nyky-Suomella ei ole tarjota jalometallia turvapaikanhakijoille. Suomella ei tosiasiassa ole varaa ja/tai halua työllistää edes omia poikiaan, jotka ovat samaa ikäluokkaa kuin irakilais- ja afgaanitulokkaat. Moni suomalaisnuorukainen on parhaillaan syrjäytymisvaarassa, ellei ole jo syrjäytynyt.



Onko siinä mitään järkeä, että integroimme Bagdadin Basirin yhteiskuntaan kalliilla rahalla ja usean auttajan toimesta samalla, kun me viis veisaamme naapurin Pasista?



Siihenkö me todella haluamme panostaa?



Jotakin perin juurin sairasta on yhteiskunnassa, joka halveksuu naapurin Pasia, tai vaikkapa viereisen lähiön Juhaa, mutta ymmärtää loputtomasti, jopa palvoo ventovierasta Basiria. Siis miestä, joka meidän näkökulmastamme katsottuna on Pasia ja Juhaa ahdasmielisempi demokratian, seksuaalisen monimuotoisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suhteen, noin keskimäärin. Me palvomme Basiria, koska emme tunne häntä: olemme luoneet hänestä kiiltokuvan lupaa kysymättä, eikä se tee oikeutta hänelle. Hän on inhimillinen ihmisyksilö lahjoineen ja puutteineen, vakaumuksineen, aatteineen ja inhon kohteineen päivineen, siinä missä me kaikki.



Kuten tiedämme, emme pärjää erityisen hyvin nykyisten sosiaalisten ongelmiemme kanssa. Emme ole myöskään kyenneet ratkomaan maahanmuuttajien integraatioon ja työllistymiseen liittyviä haasteita vuosikymmentenkään saatossa. Millä ihmeellä siis kuvittelemme kotouttavamme tuhansia eri kulttuurista tulleita – tuosta noin vain, valmistautumatta mitenkään tähän mittavaan hankkeeseen? Ja jatkamaan uusien tulijoiden kotouttamista vuosi toisensa jälkeen? Vaarana on, että kadotamme hyvinvointiyhteiskunnan rippeet, jos kuvittelemme olevamme pohjaton sosiaalikirstu koko maailman asialla. Yksikään kansallisvaltio ei ole olemassa siksi, että se voisi omistautua vain maailman pelastamiselle omien kansalaistensa kustannuksella.



Aivan samoin yksikään ihminen ei voi pelastaa naapurin lapsia jättämällä oman jälkikasvunsa heitteille.



Vaikka pidänkin nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa järjettömänä, enkä liiemmin usko hartaan islamin ja maallistuneen kristillisyyden sopuisaan ja tasavertaiseen rinnakkaiseloon, en toivo mitään pahaa yhdellekään maahantulijalle. Siinä suhteessa kuulun onnekseni suomalaiseen enemmistöön. Sivistynyt sydän tietää luonnostaan, että maahantulijoita tulee kohdella niin kuin ketä tahansa kohdellaan: inhimillisesti ja kunnioittavasti. Monet meistä ovat saaneet kokea vieraanvaraisuutta ulkomailla, joten tiedämme olevamme sen velkaa Suomeen tulev

Vaikka pidänkin nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa järjettömänä, enkä liiemmin usko hartaan islamin ja maallistuneen kristillisyyden sopuisaan ja tasavertaiseen rinnakkaiseloon, en toivo mitään pahaa yhdellekään maahantulijalle. Siinä suhteessa kuulun onnekseni suomalaiseen enemmistöön. Sivistynyt sydän tietää luonnostaan, että maahantulijoita tulee kohdella niin kuin ketä tahansa kohdellaan: inhimillisesti ja kunnioittavasti. Monet meistä ovat saaneet kokea vieraanvaraisuutta ulkomailla, joten tiedämme olevamme sen velkaa Suomeen tuleville.


Meillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta ruokkia kaikkia halukkaita vieraita kauempaa kuin kykenemme, haluamme ja kohtuulliseksi katsomme. Voimme auttaa vapaasta tahdostamme, mutta vieraalla ei ole sellaista oikeutta, että minun tai sinun tulisi uhrautua hänen vuokseen itsemme unohtaen, tai että meidän tulisi kantaa hänen eteensä kaikki valmiina. Puhumattakaan siitä, että vieras alkaisi uhitella tai osoittaa kiittämättömyyttään tarjoamaamme majapaikkaa kohtaan. Silloin hänen on aika vaihtaa kortteeria.



Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden keskinäiset, tulijoiden tilanteen ja elämänhistorian huomioon ottaen melko hyvin käsitettävissä olevat kähinät työllistävät poliisia päivittäin. Turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista uutisoidaan näkyvästi, mutta poliisin tietoon ei näytä tänä vuonna tulleen raiskausrikoksia merkittävästi aiempaa enempää. Samaan aikaan uutisoidaan rasistisen väkivallan raaistumisesta: Suomessa on tänä vuonna tehty viisi polttopulloiskua vastaanottokeskuksiin. Polttopulloiskujen tekijät ovat poliisihallinnon mukaan saatu kiinni ja he ovat olleet päihtyneitä suomalaismiehiä, jotka ovat toimineet päähänpistosta, eivät organisoidusti. Mediakriittinen lukija ymmärtää, että yhtä vähän kuin kaikki ulkomaalaistaustaiset miehet olisivat vikapäivä puskaraiskauksiin, ovat suomalaismiehet joukkona osattomia polttopulloiskuihin.



Loppuvuosi voi tuoda kasvua viharikostilastoon, joka viime vuosina on pysynyt vakaana, huolimatta siitä, että useissa puheenvuoroissa on väitetty rasismin vain lisääntyneen vuosien saatossa. Kysymys kuuluukin, miten rikkinäinen Suomi aikoo varmistaa turvallisuuden kaikille: suomalaisille ja turvapaikanhakijoille. Meillä kaikilla on oikeus saada tuntea olevamme turvassa. Pelon lietsonta lisää pelkoja. On yhtä lailla väärä tie pelotella suomalaisia "puskissa vaanivilla pakolaisilla" kuin pelotella turvapaikanhakijoita rasisteilla, joiden "yritykset polttaa elävältä aikuisia ja lapsia eivät näytä hätkähdyttävän mediakeskustelijoita". Turvallisuus ei lisäänny myöskään siten, että leimataan jokainen maahanmuuttajamies mahdolliseksi raiskaajaksi, tai että tavallisia suomalaisia tyypitellään virheellisesti "ideologiseen ääripäähän", jopa rasisteiksi, natseiksi tai suvakkihuoriksi. Yhteiskuntarauhaa ei saavuteta aggressiivisella rasisminvastaisella taistelulla, puhuen jopa "taistelusta paholaista vastaan".



Kotouttamisessa on jo valmiiksi paljon toimimattomuutta. Siksi olen hyvin skeptinen sen suhteen, miten tänä vuonna tullut ennätysmäärä turvapaikanhakijoita onnistutaan kotouttamaan. Kuitenkin, he ovat tulleet jo. Suomi on ottanut heidät vastaan ja on sen tähden velvollinen nyt tekemään kaikkensa kotouttamisen onnistumiseksi. Samalla on pohdittava vakavasti sitä, miten kansanvaellusta voidaan tulevaisuudessa hillitä. On tehtävä kiireesti töitä turvapaikkapolitiikan järkevöittämiseksi. Mielestäni kehitysyhteistyöhön kohdistetut leikkaukset on peruttava, sodan jaloissa olevia pakolaisia on autettava paikan päällä ja Suomen YK-pakolaiskiintiötä on nostettava.



Ja heillä, jotka tänne jäävät, on myös vastuunsa. He ovat velvollisia rakentamaan meidän maatamme, yhdessä meidän kanssamme. Heille meidän tulee sanoa: tervetuloa.



Haluan palata hetkeksi Syyriaan. Missä ovat tapaamamme lapset nyt? Mitä heille on tapahtunut? Onko heille tapahtunut pahaa? Jos on, ovatko tekijät hetkeäkään teostaan hämillään?



Jos Syyriaa ei olisi unohdettu vuosiksi, olisi tilanne ehkä toinen. Unohtaminen ei tapahtunut vain "siellä jossakin" vaan se tapahtui myös oman näyttöpäätteemme ääressä.



Juuri minun näyttöpäätteeni ääressä.



Ei ole vieläkään myöhäistä tehdä rauhanvälitystyötä ja auttaa ihmisiä siellä, missä he ovat, heidän omalla seudullaan. Siellä, missä on todellinen hätä. Siellä, missä on hädänalaisten koti ja kotimaa, juuret ja johonkin kuuluminen.

Nämä palstan tupauunot rapaisee Viron tuliaiset namaan ja saavat kitattuaan litroittain Suomiviina päähänsä, että tehdään isänmaallinen teko ja käydään tekemässä tuhopoltto. Selostavat tekevänsä tekosensa suomalaisten nimissä ja puolesta. Voihan vitalis sentään, muttei mun puolesta sentään rikoksia ja tappoja tervitse tehdä.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry vastaa murhalla uhkaavan Niko Ravattisen lausuntoon
PAM:n valtuuston jäsen vaatii tarvittaessa tappavaa väkivaltaa ”rasisteja” vastaan.

28.12.2015 14:10, 9452 lukukertaa

InstaCasino antaa uusille pelaajilleen huimat edut. Tarkista tästä!

Olemme yrittäneet tavoitella PAM:sta jotakin vastaamaan kysymyksiin, mutta kaikki pomot on kuulemma lomilla. Henkilö joka vastasi puhelimeen, hänen mukaan kuitenkin pomot tietävät asiasta, näin sanottiin.

Ravattinen ja ohjelman juontaja väittelivät siitä, onko väkivalta tehokas ja oikeutettu keino vaalia monikulttuurista Suomea.

Ravattisen mukaan ”natsismin” vastustaminen on niin pyhä hanke, että sen nimissä on sallittua jopa murhata ihmisiä:

”En nää sitä ongelmana [että ammutaan kansallismielisiä mielenosoituksessa]. Oikeusturvan kannalta on vähän hankala puhua tästä aiheesta enempää. […] En vastusta poliittista väkivaltaa, en missään nimessä. Se on ihan paikallaan strategian tietyssä vaiheessa, kun sitä on kuitenkin joskus pakko käyttää, kun tilanne kärjistyy tarpeeks pitkälle […]väkivaltaa on aina ollut pakko jossain vaiheessa käyttää, ja valitettavasti joku tulee aina kuolemaan jossain.”

Näin vastaa PAM:

12431390_10203713540119638_1232418656_n

Tässä kohdassa käsitellään myös pääministeriä:

Hän puhuu tässä ihan naureskellen myös pääministerin murhasta. Vasemmistolaiset anarkistit saavat siis puhua pääministerin murhasta vapaasti, ja käsitellä sitä ihan julkisesti.

Tässä käsitellään myös Suomen valtaamista:

Mikäli olet huolissasi suomalaisvastaisesta poliittisesta väkivallasta, voit ottaa yhteyttä PAM-liittoon ja kysyä heidän kantaansa Ravattisen lausuntoihin.

Puhelin: 020 774 002
Sähköposti: pam[at]pam.fi

http://www.online-instagram.com/user/ravattinen/1657897088
http://nikoravattinen.tumblr.com/post/107327230004
http://mvlehti.net/2015/12/28/palvelualojen-ammattiliitto-pam-ry-vastaa-murhalla-uhkaavan-niko-ravattisen-lausuntoon/

Sanoo persaukinen aloittaja joka trollailee itse päivät pitkät täällä. Hanki töitä. Jos olet eläkkeellä, aika tylsää näyttää olevan.

Kummasti se on vaan ainakin viestien määrästä päätellen alkanut suvakkivajakkeja tämäkin palsta kiinnostamaan.
Miksiköhän...

Esim. suhteet-palstalla näkyy olevan mt-ongelmaisia, jotka ovat kyllä lääkityksellä mutta avohoidossa, eli ei se avun hakeminen poista ihmisen persoonan vinoutumia.
Rasistit toki ovat asia erikseen. Jokin pakko-oireisto heillä on pakko olla olemassa, kun ei osata kuin muutama sana kerrallaan: suvakki, suvakkisuvakkisuvakki, suvakkivajakki. Suvakkisaatana. Matut sitä ja tätä.Jne.

Mene hullu hoitoon tai vedä ranteet auki. Turha tänne tulla valittamaan mielisairauttasi.

Sormella voi osoittaa tämän maan terveydenhuoltojärjestelmää. Kaikkia laitospaikkoja on vähennetty ja vähennetään edelleen, myös mielenterveyspuolen ja silloin sen potilaat / asiakkaat ovat avohoidossa. Siis keskellämme kaiken aikaa.

En tiedä miten paljon vastuuta voi panna valtakunnallisten päättäjien harteille aiheessa, koska oletan että he tekevät päätöksiään sen perusteella, mitä heille alemmilta, esim. kunnista, kerrotaan. Eivätkä kuntatason päättäjätkään ole selvillä siitä, mitä esim. julkisen terveydenhuollon jokapäiväisessä arjessa tapahtuu, siitä kaikenlaiset pikkupomot pitävät hyvän huolen. Ne, jotka niiaavat ja kumartavat ylöspäin ja samalla pyllistävät alemmilleen, jotka sen konkreettisen työn tekevät joka päivä ja maksavat säästöt yms. herrojen ja narrinnappuloiden kommervenkit selkänahastaan.

Kaikkien tasojen päättäjien järjen juoksusta kertonee kaikista parhaimmin se tosiasia, että kun jo vuosikausia on toitotettu vanhusväestön, iäkkäiden ihmisten määrän kasvusta niin silti hoito- ja hoivapaikkoja, laitospaikkoja, vähennetään ja karsitaan kovalla kädellä. Jo nyt julkisen puolen siirtorumba on sellaista, että hyvästä hoidosta ei ole ollut tietoakaan enää vuosiin. Aika kuluu aivan muuhun, sairaala-, laitos-, hoivakoti-, kotiutusasioiden järjestelyyn, ei oleellisesti tärkeimpään eli ihmisen HOITAMISEEN.

Seppo hei, olet yksinkertainen, itsekeskeinen ja narsistinen radikaalianarkisti.
Et näe nokkaasi pidemmälle. Katselet nenänpäätäsi ja ihmettelet miksi oma lanttu ei leikkaa ja muilla leikkaa.