Suomi on esim. Ruotsista kaupungistumisessa 15-20 vuotta jäljessä. Kun se tapahtuu Suomessakin vääjäämättä lähitulevaisuudessa, niin sekin syö jäsenpohjaa evl. kirkolta.
Maalta kaupunkeihin muuttaneille koittaa vapaus kun ei ole suku ja kylänväki kyttäämässä ja paimentamassa, ja kun uusi srk olisi ihan vieras, jossa ei tunne ketään.Nostaa kynnystä lähteä mukaan srk:n toimintaan ja miksipä sitten olla edes jäsen.
Tie on selvä ja hirvee, kirkon kannalta.
Maalta kaupunkeihin muuttaneille koittaa vapaus kun ei ole suku ja kylänväki kyttäämässä ja paimentamassa, ja kun uusi srk olisi ihan vieras, jossa ei tunne ketään.Nostaa kynnystä lähteä mukaan srk:n toimintaan ja miksipä sitten olla edes jäsen.
Tie on selvä ja hirvee, kirkon kannalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi seurakuntatoiminnan tilalla varsinkin kaupungeissa on monenlaista ei-uskonnollista harrastus- ja järjestötoimintaa. Kolmannen sektorin yhdistysten toimintaan kannattaa osallistua. Ja onhan siellä maallakin moniuolista yhdistystoimintaa.
Eroakirkosta.fi: tänäisen tiedotteen linkeistä huomasin että Suomessa on hyvin paljon pieniä alle 3000 jäsenen seurakuntia, ja ne ovat tietenkin pienillä paikkakunnilla.
Luulisi että se ei ole taloudellisesti järkevää, mutta sellaisissa on varmasti kirkkoon kuuluvuus korkeaa jo yhteisönpaineenkin takia. Siinä mielessä kirrkkokin niitä suosinee ja sietänee, vaikka se olisikin talouellisesti kirkolle raskasta. Ja srk-laiset itse tietenkin taistelevat oman itsenäisen srk:n puolesta, että saavat itse päättää toiminnasta ja linjasta ja rahankäytöstä, vaikka olisivatkin sitten kirkkohallituksen almujen varassa.
Kirkon kohtalo sanellaan muutamassa kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Eipä sillä kovin suurta merkitystä ole miten parin tuhannen asukkaan kylässä kyttäillään toistensa kirkkoon kuulumista. Raha ratkaisee ja kirkon kassaan kertyy rahat pääasiassa kaupungeista.