Galaksien etääntymisen syy

"Tähtitieteilijät ovat ylpistyneet... " On monta muutakin asiaa, jotka kyökkipsykologiassa selitetään ylpistymisellä.

Tutkijat ovat paljon enemmän selvillä tietojensa rajoista kuin heitä arvioimaan rohkenevat maalikot. Niin kuin muissakin asioissa, ihminen ei ymmärrä mitään, mitä ei ole itse kokenut. Et ikinä tule näkemään, että tutkijaa ajaa ennen kaikkea tiedonjano. Vaikka janokin on sama kuin sinulla, se ei auta sinua kokemaan tutkijan maailmaa.

ei-uutta-alla-auringon kirjoitti:

"Tähtitieteilijät ovat ylpistyneet... " On monta muutakin asiaa, jotka kyökkipsykologiassa selitetään ylpistymisellä.

Tutkijat ovat paljon enemmän selvillä tietojensa rajoista kuin heitä arvioimaan rohkenevat maalikot. Niin kuin muissakin asioissa, ihminen ei ymmärrä mitään, mitä ei ole itse kokenut. Et ikinä tule näkemään, että tutkijaa ajaa ennen kaikkea tiedonjano. Vaikka janokin on sama kuin sinulla, se ei auta sinua kokemaan tutkijan maailmaa.

Lue lisää

Kyllähän he ovat varsin tietoisia rajoistaan. En minä heitä siitä syytä, vaan he ovat ylpistyneet luullessaan että koko universumilla voisi olla alku tai että se laajenisi. Kaikki on jo siinä, ei se voi laajeta mihinkään; ja miten voisi olla alku. Tämä on kyllä paradoksi, on yhtä vaikeaa ajatella että olisi alku kuin että aika jatkuisi ikuisesti taaksepäin. Aika ei kokonaisuudelle ehkä ole samanlainen asia kuin luulemme. Mystisesti voidaan ajatella, että ikuisessa maailmassa on vain ikuinen nykyhetki tms.

En minä nyt ihan maallikko ole, olen oppinut psykologi ja filosofi ja filosofinen kirjailija.

Kehitäpä vielä tuota ajatustasi galakseihin tarkemmin.

Olli.S kirjoitti:

Kehitäpä vielä tuota ajatustasi galakseihin tarkemmin.

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Vauhti kiihtyy, kun ei ole vastusta hidastamassa kiihtymistä. Yksinkertaista, eikö totta? Luulisi jopa sinun ymmärtävän.

Toisista maailmankaikkeuksista sanoisin, että se on löyhää puhetta filosofeilta ja tähtitieteilijöiltä: Jos olisi toisia universumeja, vasta ne toiset ja tämä yhdessä olisivat maailmankaikkeus. Niistä puhuminen olettaa, ettei tämä näkyvä, tunnettu universumimme, galaksiavaruus, olisi vielä maailmankaikkeus vaan vain osa siitä. Silloin on väärin puhua maailmankaikkeudesta ja toisista maailmankaikkeuksista. On vain yksi maailmankaikkeus. Galaksiavaruuksia voi olla monta, mutta silloin galaksiavaruutemme ei ole maailmankaikkeus vaan vain osa siitä.

Näitä vaihtoehtoja olen mietiskellyt metafysiikan kirjassani kotisivuillani. Tuloksena on tähän asti ollut, että tämä galaksiavaruutemme on jo maailmankaikkeus, vaikka se laajenisi kauemmaksi kuin näemme. Siihen sisältyvät henkimaailma, muut ulottuvuudet ja Jumala, koska ulkopuolta ei yksinkertaisesti ole, kaikki kuuluu siihen. Jos joku esittää paremman tavan ajatella, niin muutan mielipidettäni.

Niinpä.
Maailmankaikkeus on absoluuttinen termi, ei enempää eikä vähempää kuin kaikki olemassa oleva.
Pitäisi käyttää termiä "havaittu tai tunnettu maailmankaikkeus" silloin jäisi tiedemaailmalle aina portti laajentaa maailmankaikkeutta.... vaikka henkimaailmaan jos tieteellisiä näyttöjä löytyy.

Filosofian opiskelussa nimenomaan saa opastusta tieteelliseen ajatteluun. Paljon syvällisemmin kuin missään muualla.

Tieteen tulokset ja vallitsevat teoriat eivät ole sama kuin totuus. Totuuden saavuttamiseksi tarvitaan enmmän kuin vallitseva tiede. Esimerkiksi uskonaisioista totuuden saavuttamiseen tarvitaan enemmän kuin tiede. Tieteen tulokset on se, mitä tiedetään, mutta saatamme erehtyä monessa kohtaan.

Tieteen teoriat ovat osittain tosia ja osittain vääriä. Aurinko nousee edelleen idästä, se on totta, mutta kukaan ei enää sen takia väitä, että maa kiertäisi aurinkoa. Suhteellisuusteorian tulee joskus korvaamaan parempi teoria.

Eikä kaikki tieto ole empiiristä. Minusta on tietoa, että universumi ja sen avaruus ovat ikuisia ja rajattomia. Tämä on loogista tietoa, eikä empiria voi sitä kumota, vaan empiiriset tulokset tulee asettaa tähän kontekstiin, ja jos niistä seuraa jotakin muuta, eli nykyään se, että universumilla olisi alku ja että se laajenee, niin teorioita on silloin tarkistettava. Tätä ei nykyään tehdä, vaan väitetään ettei universumi ole ikuinen ja rajaton ja että sillä on alku, koska suhteellisuusteoriasta ja galaksien etääntymisestä seuraa alku ja laajeneminen.

Jos alkupamaus on totta, siitä seuraa, ettei universumimme ole koko maailmankaikkeus vaan vain osa siitä.

En tiedä. Sitä pidetään todisteena alkuräjähdyksen tapahtumisesta. Kuitenkaan se tuskin on ristiriidassa sen kanssa, että galaksien etääntyminen johtuisi rajattoman tilan ominaisuuksista. Sille löytyy muitakin selityksiä kuin alkuräjähdys. Taustasäteilyn selittäminen alkuräjähdyksestä johtuvaksi on kehäpäätelmä: koska alkuräjähdys on tapahtunut, taustasäteily johtuu alkuräjähdyksestä.

Kosminen taustasäteily tulee tähdistä. Se on hyvä todiste ikuiselle maailmankaikkeudelle.

Trexnonar kirjoitti:

Kosminen taustasäteily tulee tähdistä. Se on hyvä todiste ikuiselle maailmankaikkeudelle.

Kosminen taustasäteily vastaa nykyään keskimäärin noin 2.72548 K lämpötilassa olevan mustan kappaleen säteilyä. Miksi säteily olisi juuri tuollaista, jos se olisi peräisin eri etäisyyksillä olevista tähdistä, joilla tietysti olisi erilaiset punasiirtymät?
Eikö maailmankaikkeuden pitäisi olla ollut jossain vaiheessa aivan täynnä tähtien ulkopintoja, jotta tuollainen joka suunnasta tuleva säteilymäärä olisi saatu aikaan? Säteilyhän ei siis voi olla peräisin alueilta, joilta valo ei vielä ole ehtinyt tulla tänne.

Olli.S kirjoitti:

En tiedä. Sitä pidetään todisteena alkuräjähdyksen tapahtumisesta. Kuitenkaan se tuskin on ristiriidassa sen kanssa, että galaksien etääntyminen johtuisi rajattoman tilan ominaisuuksista. Sille löytyy muitakin selityksiä kuin alkuräjähdys. Taustasäteilyn selittäminen alkuräjähdyksestä johtuvaksi on kehäpäätelmä: koska alkuräjähdys on tapahtunut, taustasäteily johtuu alkuräjähdyksestä.

Lue lisää

"Taustasäteilyn selittäminen alkuräjähdyksestä johtuvaksi on kehäpäätelmä: koska alkuräjähdys on tapahtunut, taustasäteily johtuu alkuräjähdyksestä."
Alkuräjähdys tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että avaruus oli aiemmin hyvin pieni ja hyvin kuuma. Kyllähän taustasäteily tukee alkuräjähdysolettamaa, koska säteilyn suuri määrä tarkoittaa nimenomaan kuumuutta.
Jos kuumuus on selitettävissä jollain muulla olettamalla, niin silloin vastaavasti tuo olettama korvaisi alkuräjähdyksen, mutta päättely olisi samanlaista. Tuota kuumuutta on vaikea selittää uskottavasti ilman, että avaruus olisi ollut aiemmin hyvin pieni, mm. koska maailmankaikkeuden nykyinen keskilämpötila on vain noin 2.72548 K.

Trexnonar kirjoitti:

Kosminen taustasäteily tulee tähdistä. Se on hyvä todiste ikuiselle maailmankaikkeudelle.

Hyvä!

Olli.S kirjoitti:

Hyvä!

Vakavasti otettavat teoriat pitää muotoilla siten, että ne eivät ole ristiriidassa käytännössä kiistattomien havaintojen kanssa. Miten maailmankaikkeus voisi olla ollut täynnä tähtien ulkopintoja? Lisäksi tuolloin tähdistä ulos tulevalla säteilyllä ei olisi muuta paikkaa minne mennä paitsi toiset tähdet, jolloin tähdissä syttyisi ydinfuusio niiden ydinosien lisäksi myös niiden pintakerroksissa, jolloin tähdet räjähtäisivät, jolloin oltaisiin takaisin teorian piirustuslaudalla.
Eikö tuossa miettimässäsi vaihtoehtoisessa selitysmallissakin olisi johdonmukaista, että riittävän varhaisessa vaiheessa lämpötila oli alkuräjähdystä vastaava? Vaikka avaruus ei jossain merkityksessä laajenisikaan, niin massojen liikkeet viittaavat aiempaan, huomattavasti nykyistä korkeampaan energiatiheyteen. Taustasäteily ei voi olla peräisin suoraan tähdistä, koska supernovina räjähtävien tähtien lämpötila olisi paljon korkeampi kuin taustasäteilyn lämpötila siinä vaiheessa kun se syntyi.
Lisäksi maailmankaikkeuden havaittu suuri tasalaatuisuus ei tue oletusta siitä, että taustasäteilyn muodostumisvaiheessa olisi ollut olemassa riittävän tiheitä tähdenkokoisia massakeskittymiä. Tuntuu varsin mahdottomalta saada havaintoja sopimaan yhteen muun kuin alkuräjähdysmallin kanssa, vaikka alkuräjähdysmallista ei pitäisikään. Kannattaa tutustua mm. siihen, miten Kepler, Newton ja Olbers ovat paljon aiemmin pohtineet maailmankaikkeuden luonnetta, mm.:
https://en.wikipedia.org/wiki/Olbers'_paradox

CMBR kirjoitti:

Vakavasti otettavat teoriat pitää muotoilla siten, että ne eivät ole ristiriidassa käytännössä kiistattomien havaintojen kanssa. Miten maailmankaikkeus voisi olla ollut täynnä tähtien ulkopintoja? Lisäksi tuolloin tähdistä ulos tulevalla säteilyllä ei olisi muuta paikkaa minne mennä paitsi toiset tähdet, jolloin tähdissä syttyisi ydinfuusio niiden ydinosien lisäksi myös niiden pintakerroksissa, jolloin tähdet räjähtäisivät, jolloin oltaisiin takaisin teorian piirustuslaudalla.
Eikö tuossa miettimässäsi vaihtoehtoisessa selitysmallissakin olisi johdonmukaista, että riittävän varhaisessa vaiheessa lämpötila oli alkuräjähdystä vastaava? Vaikka avaruus ei jossain merkityksessä laajenisikaan, niin massojen liikkeet viittaavat aiempaan, huomattavasti nykyistä korkeampaan energiatiheyteen. Taustasäteily ei voi olla peräisin suoraan tähdistä, koska supernovina räjähtävien tähtien lämpötila olisi paljon korkeampi kuin taustasäteilyn lämpötila siinä vaiheessa kun se syntyi.
Lisäksi maailmankaikkeuden havaittu suuri tasalaatuisuus ei tue oletusta siitä, että taustasäteilyn muodostumisvaiheessa olisi ollut olemassa riittävän tiheitä tähdenkokoisia massakeskittymiä. Tuntuu varsin mahdottomalta saada havaintoja sopimaan yhteen muun kuin alkuräjähdysmallin kanssa, vaikka alkuräjähdysmallista ei pitäisikään. Kannattaa tutustua mm. siihen, miten Kepler, Newton ja Olbers ovat paljon aiemmin pohtineet maailmankaikkeuden luonnetta, mm.:
https://en.wikipedia.org/wiki/Olbers'_paradox

Lue lisää

Olbersin paradoksille ja galaksien etääntymiselle nyt yksinkertaisesti on olemassa muitakin ratkaisuja kuin BB. Ne saadaan aivan hyvin sopimaan ikuisen ja rajattoman universumin kontekstiin juuri olettamalla, että etääntyminen on rajattoman tilan ominaisuus. Eikä etääntymisestä seuraa, että itse avaruus laajenisi muuta kuin olettamalla alkupamaus, jolloin myös universumimme olisi vain osauniversumi. Supernovat voivat myös selittää taustasäteilyn.

Galaksien etääntyminen, taivaan mustuus ja taustasäteily ovat tosiasioita. Meidän tehtävämme on keksiä paras mahdollinen selitys niille eikä pakottaa niitä jonkin teorian puitteisiin. Nämä empiiriset tuloksetkaan eivät ole aivan varmoja, vaan vaativat tiettyjen oletusten olevan tosia. Kyllähän taivaan mustissakin kohdissa on tähtiä ja galakseja, jostakin syystä niiden valo ei vaan riitä tekemään taivasta joka suunnassa kirkkaaksi valoksi. Normaali järjen mukaan ne vaan ovat niin kaukana, ettei niiden valo riitä tänne asti. Olbersin paradoksi on pelleilyä mekaanisilla ajatuksilla.

Olli.S kirjoitti:

Olbersin paradoksille ja galaksien etääntymiselle nyt yksinkertaisesti on olemassa muitakin ratkaisuja kuin BB. Ne saadaan aivan hyvin sopimaan ikuisen ja rajattoman universumin kontekstiin juuri olettamalla, että etääntyminen on rajattoman tilan ominaisuus. Eikä etääntymisestä seuraa, että itse avaruus laajenisi muuta kuin olettamalla alkupamaus, jolloin myös universumimme olisi vain osauniversumi. Supernovat voivat myös selittää taustasäteilyn.

Galaksien etääntyminen, taivaan mustuus ja taustasäteily ovat tosiasioita. Meidän tehtävämme on keksiä paras mahdollinen selitys niille eikä pakottaa niitä jonkin teorian puitteisiin. Nämä empiiriset tuloksetkaan eivät ole aivan varmoja, vaan vaativat tiettyjen oletusten olevan tosia. Kyllähän taivaan mustissakin kohdissa on tähtiä ja galakseja, jostakin syystä niiden valo ei vaan riitä tekemään taivasta joka suunnassa kirkkaaksi valoksi. Normaali järjen mukaan ne vaan ovat niin kaukana, ettei niiden valo riitä tänne asti. Olbersin paradoksi on pelleilyä mekaanisilla ajatuksilla.

Lue lisää

Meillä ei ole havaintoja sellaisista fysikaalisista asioista, jotka olisivat ikuisia ja rajattomia. Äärettömät suureiden arvot eivät vaikuta reaalisilta, vaan korkeintaan teoreettisilta yksinkertaistuksilta. Havainnot päin vastoin viittaavat siihen, että ajan kuluessa kaikki tunnetut fysikaaliset järjestelmät siirtyvät vähitellen minimienergiatilaansa, jonka jälkeen ei enää tapahdu mitään, jonka suhteen olisi mielekästä mitata ajan kulumista.
Toisaalta, fyysikoille avaruus ei ole pelkkää tyhjää tilaa, vaan siihen liittyy myös kvanttityhjiöenergia, joten rajattoman avaruuden olettaminen merkitsisi rajattoman energian olettamista. Toisaalta, tuollainen rajaton avaruus ei kuitenkaan voisi olla täysin stabiili, jos oletettaisiin, että siihen liittyisi nollasta poikkeava todennäköisyys sellaisiin kvanttiheilahteluihin, jotka loisivat tai muuttaisivat luonnonlakeja. Koska paikallisesti vallitsevat luonnonlait ovat kuitenkin nimenomaan tietynlaiset, niin niiden uskottava selittäminen toisaalta olisi vaikeampaa, jos ei oletettaisi kvanttiheilahteluja, jotka ne olisivat tuottaneet.
Alkuräjähdysmalli ja kosmisen inflaation teoria selittävät havainnot erittäin hyvin, joten ikuisen ja rajattoman universumin mallien pitäisi pystyä vähintään samaan ja mielellään tarjota myös jotain lisäarvoa liittyen selitysvoimaan ja empiirisesti testattavissa olevien ennusteiden tarjoamiseen. Jos oletetaan, että näkyvän maailmankaikkeuden aine oli joskus hyvin pienellä alueella, niin siitä seuraa se, että avaruus oli tuolta osin suljettu, koska painovoima olisi estänyt aineen ja energian siirtymiseen ympäröivään avaruuteen, jos siis sellainen avaruus oletettaisiin olevaksi olemassa. Käytännössä olosuhteet olisivat olleet alkuräjähdysmäiset, vaikka oletettaisiinkin laajenemisen alkuunpanijaksi oletetun ikuisen avaruuden ominaisuudet. Varmaa ainakin on se, että näkyvä maailmankaikkeus näyttää laajenevan ja itseasiassa kiihtyvällä vauhdilla. Universumi on siis havaintojenkin perusteella siinä merkityksessä avoin, että sen laajeneminen näyttäisi jatkuvan loputtomasti. Mielenkiintoinen matemaattis-teoreettinen kysymys on se, pysyykö sen tilavuus aina rajallisena, vaikka sen laajenemisnopeus olisi jatkuvasti kiihtyvä.
Olbersin paradoksiin liittyen. Taivas on lähes musta, koska avaruudessa on vain harvakseltaan tähtiä ja alue, josta niistä lähtenyt valo on ehtinyt tänne on rajallinen johtuen valon rajallisesta nopeudesta. Vaikka valonnopeus olisi suurempi, niin enempää tähtiä ei kuitenkaan näkyisi, koska välissä olisi taustasäteily. Noin 13.8 miljardia vuotta sitten oltiin tilanteessa, jossa tähtiä ei voinut vielä syntyä, koska silloin silloisen avaruuden täytti 3000 K lämpötilassa oleva lähes tasalaatuinen vetyplasma. Tuo säteily on siis vähitellen tuossa ajassa punasiirtynyt noin 2.72548 K lämpötilassa olevan mustan kappaleen säteilyä vastaavaksi.

CMBR kirjoitti:

Meillä ei ole havaintoja sellaisista fysikaalisista asioista, jotka olisivat ikuisia ja rajattomia. Äärettömät suureiden arvot eivät vaikuta reaalisilta, vaan korkeintaan teoreettisilta yksinkertaistuksilta. Havainnot päin vastoin viittaavat siihen, että ajan kuluessa kaikki tunnetut fysikaaliset järjestelmät siirtyvät vähitellen minimienergiatilaansa, jonka jälkeen ei enää tapahdu mitään, jonka suhteen olisi mielekästä mitata ajan kulumista.
Toisaalta, fyysikoille avaruus ei ole pelkkää tyhjää tilaa, vaan siihen liittyy myös kvanttityhjiöenergia, joten rajattoman avaruuden olettaminen merkitsisi rajattoman energian olettamista. Toisaalta, tuollainen rajaton avaruus ei kuitenkaan voisi olla täysin stabiili, jos oletettaisiin, että siihen liittyisi nollasta poikkeava todennäköisyys sellaisiin kvanttiheilahteluihin, jotka loisivat tai muuttaisivat luonnonlakeja. Koska paikallisesti vallitsevat luonnonlait ovat kuitenkin nimenomaan tietynlaiset, niin niiden uskottava selittäminen toisaalta olisi vaikeampaa, jos ei oletettaisi kvanttiheilahteluja, jotka ne olisivat tuottaneet.
Alkuräjähdysmalli ja kosmisen inflaation teoria selittävät havainnot erittäin hyvin, joten ikuisen ja rajattoman universumin mallien pitäisi pystyä vähintään samaan ja mielellään tarjota myös jotain lisäarvoa liittyen selitysvoimaan ja empiirisesti testattavissa olevien ennusteiden tarjoamiseen. Jos oletetaan, että näkyvän maailmankaikkeuden aine oli joskus hyvin pienellä alueella, niin siitä seuraa se, että avaruus oli tuolta osin suljettu, koska painovoima olisi estänyt aineen ja energian siirtymiseen ympäröivään avaruuteen, jos siis sellainen avaruus oletettaisiin olevaksi olemassa. Käytännössä olosuhteet olisivat olleet alkuräjähdysmäiset, vaikka oletettaisiinkin laajenemisen alkuunpanijaksi oletetun ikuisen avaruuden ominaisuudet. Varmaa ainakin on se, että näkyvä maailmankaikkeus näyttää laajenevan ja itseasiassa kiihtyvällä vauhdilla. Universumi on siis havaintojenkin perusteella siinä merkityksessä avoin, että sen laajeneminen näyttäisi jatkuvan loputtomasti. Mielenkiintoinen matemaattis-teoreettinen kysymys on se, pysyykö sen tilavuus aina rajallisena, vaikka sen laajenemisnopeus olisi jatkuvasti kiihtyvä.
Olbersin paradoksiin liittyen. Taivas on lähes musta, koska avaruudessa on vain harvakseltaan tähtiä ja alue, josta niistä lähtenyt valo on ehtinyt tänne on rajallinen johtuen valon rajallisesta nopeudesta. Vaikka valonnopeus olisi suurempi, niin enempää tähtiä ei kuitenkaan näkyisi, koska välissä olisi taustasäteily. Noin 13.8 miljardia vuotta sitten oltiin tilanteessa, jossa tähtiä ei voinut vielä syntyä, koska silloin silloisen avaruuden täytti 3000 K lämpötilassa oleva lähes tasalaatuinen vetyplasma. Tuo säteily on siis vähitellen tuossa ajassa punasiirtynyt noin 2.72548 K lämpötilassa olevan mustan kappaleen säteilyä vastaavaksi.

Lue lisää

Tämä on todella hyvää argumentointia. Näin tätä asiaa pitäisi mietiskellä. Mutta olet vallitsevan teorian pauloissa. Mielestäsi on varmaa, että näkyvä maailmankaikkeus näyttää laajenevan. Tässä se virhe on. Galaksit näyttävät etääntyvän, niiden etääntyminen lienee tosiasia. Mutta siitä ei seuraa että itse avaruus laajenisi. Avaruus päinvastoin saattaa edelleenkin olla aina saman kokoinen, koko kaikkeuden kokoinen, vaikkemme tätä kokoa tiedä. (Emme tiedä pisintä mahdollista etäisyyttä.) Aivan ääretön se tuskin on vaan rajaton, mitään ulkopuolta ei yksinkertaisesti ole. Kaikki kuuluu avaruuteemme, rajaa ei ole, eikä laajenemista eikä supistumista. Tämä lienee looginen totuus ja siitä on lähdettävä, empiiriset tutkimukset eivät voi sitä todistaa tai kumota. Sitä ei tarvitse todistaa empiirisesti, koska se on looginen totuus.

Galaksien etääntyminen saattaa päinvastoin olla todistus, viite siihen suuntaan, että avaruus on rajaton ja ikuisesti saman kokoinen. Rajattomassa tilassa todella kaukana toisistaan olevien kappaleiden täytyykin etääntyä toisistaan tai ainakin näyttää etääntyvän toisistaan. Kun on kysymys kaikesta olevaisesta, ei ole mitään merkitystä laajenemisella, on ihan sama laajeneeko se vai ei, kun sitä ei kuitenkaan voi havaita, ei voi mennä ulkopuolelle katsomaan ja tutkimaan.

Ei päädyttäisi siihen hämmästyttävään havaintoon, että kärpästen muodostama parvi laajenee kiihtyvällä nopeudella. Päädyttäisiin siihen vähemmän hämmästyttävään havaintoon, että kärpästen muodostama parvi laajenee tasaisella nopeudella