Tilastojen valossa Suomen ev.lut. kirkon tulevaisuus on synkkä:
Uusien alaikäisten jäsenten liittämismäärät tippuvat vuosi vuodelta niin suhteellisesti osuutena ikäluokasta kuin absoluuttisina lukumäärinäkin, ja samaan aikaan vanhemmissa ikäpolvissa kuolleisuus vie hautaan isoja määriä kirkon jäseniä.
Kirkosta eroamiset jatkuvat tasaiseen tahtiin; tavallisena, kohuttoma vuotenakin 40 - 50 tuhattua eronnutta näyttää olevan normaali tahti. Kirkkoon omasta tahdostaan liittyyvien määrä pysyttelee selvästi alle 20 tuhannen. Jäsenmäärä siis tippuu vauhdikkaasti niin omatahtoisten erojen, kuin demografisten seikkojenkin kautta jatkuvasti.
Tutkimukset ja mittaukset osoittavat vielä, että kansalaisten usko ev.lut kirkon oppeihin ja opetuksiin on alhaista koko populaatiossa kuin kirkon jäsenten keskuudessakin. Sitoutuminen kirkkoon on siis hyvin löyhää ja eropotentiaali edelleen suurta.
Kutistuva jäsenmäärä (josta merkittävä osa alaikäisiä ja pienituloisia eläkeläisiä) tarkoittaa koko ajan kutistuvaa kirkollisverotuloa (verotuksessa kerätty jäsenmaksu siis). Korkeat hallintokulut ja muut kiinteät menot piispojen asuntoihin ym menot uskonnollisen toiminnan pyörittämiseen sekä koko ajan kärjistyvä eläkevastuuongelma asettavat koko ajan suuremmat paineet kirkollisveroprosentin korottamisiin vuosi vuoden perään. Isot korotukset lisäävät eroja, mutta eivät houkuttele maksavia jäseniä.
Huonolta näyttää, kirkon kannalta. Yhteiskunnan kannalta ei niinkään: eroamisilla säästetyt eurot ohjautuvat kansalaisten omaan kulutukseen, säästämiseen ja sijoittamiseen ja yleiseen hyvinvoinnin ja kansantuotteen kasvuun. Hyväntekeväisyyskään ja huono-osaisten asema ei kärsi, toimiihan hyvätekeväisyystyö nytkin muiden kuin kirkon varojen ja maksujen varassa.
Uusien alaikäisten jäsenten liittämismäärät tippuvat vuosi vuodelta niin suhteellisesti osuutena ikäluokasta kuin absoluuttisina lukumäärinäkin, ja samaan aikaan vanhemmissa ikäpolvissa kuolleisuus vie hautaan isoja määriä kirkon jäseniä.
Kirkosta eroamiset jatkuvat tasaiseen tahtiin; tavallisena, kohuttoma vuotenakin 40 - 50 tuhattua eronnutta näyttää olevan normaali tahti. Kirkkoon omasta tahdostaan liittyyvien määrä pysyttelee selvästi alle 20 tuhannen. Jäsenmäärä siis tippuu vauhdikkaasti niin omatahtoisten erojen, kuin demografisten seikkojenkin kautta jatkuvasti.
Tutkimukset ja mittaukset osoittavat vielä, että kansalaisten usko ev.lut kirkon oppeihin ja opetuksiin on alhaista koko populaatiossa kuin kirkon jäsenten keskuudessakin. Sitoutuminen kirkkoon on siis hyvin löyhää ja eropotentiaali edelleen suurta.
Kutistuva jäsenmäärä (josta merkittävä osa alaikäisiä ja pienituloisia eläkeläisiä) tarkoittaa koko ajan kutistuvaa kirkollisverotuloa (verotuksessa kerätty jäsenmaksu siis). Korkeat hallintokulut ja muut kiinteät menot piispojen asuntoihin ym menot uskonnollisen toiminnan pyörittämiseen sekä koko ajan kärjistyvä eläkevastuuongelma asettavat koko ajan suuremmat paineet kirkollisveroprosentin korottamisiin vuosi vuoden perään. Isot korotukset lisäävät eroja, mutta eivät houkuttele maksavia jäseniä.
Huonolta näyttää, kirkon kannalta. Yhteiskunnan kannalta ei niinkään: eroamisilla säästetyt eurot ohjautuvat kansalaisten omaan kulutukseen, säästämiseen ja sijoittamiseen ja yleiseen hyvinvoinnin ja kansantuotteen kasvuun. Hyväntekeväisyyskään ja huono-osaisten asema ei kärsi, toimiihan hyvätekeväisyystyö nytkin muiden kuin kirkon varojen ja maksujen varassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Osa alkuvuonna liittyneistä suunnitelmallisia vapaamatkustajia. Jo eronneiden maksamien rangaistuskirkolliverojen kustannuksella. Liittyminen taisi laimentua loppuvuonna.
Lisäksi eroaminen on vilkkaampaa suurissa kaupungeissa, ja yleisesti yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat ensin kaupungeissa ja myöhemmin maalla. Ja kyseessä on yleiseurooppalainen trendi jne.
Hyvältä näyttää!