Pervitiinin syömiseen toisen MS:n aikana. Pelkästään Saksan armeijan valloitussota perustui melkeinpä kokonaisuudessaan pervitiinin "salaman" antamaan salamasotaan ja sen voimaan.
"Metamfetamiini syntetisoitiin ensimmäisen kerran Japanissa vuonna 1893. Toisen maailmansodan aikana sekä liittoutuneet että akselivallat jakoivat metamfetamiinia sotilailleen. Saksassa valmistetun metamfetamiinin tunnetuin tuotemerkki oli Pervitin, jonka vuoksi ainetta kutsuttiin Suomessa nimellä pervitiini. Rintamasotilaat kutsuivat ainetta ”höökipilleriksi”.
Myöhemmin aineen syntetisoi Temmlerin lääketehtaalle työskennellyt kemisti Berliinissä 1934 ja pervitiini-nimitys vakiintui tuolloin käyttöön tuotemerkistä. Lääke kaupallistettiin pian ja sitä markkinoitiin samoin kuin Yhdysvalloissa valmistettua bentsedriiniä. Pervitin-piristettä käyttivät muun muassa kuorma-autonkuljettajat, kotirouvat, urheilijat ja opiskelijat. Lääkkeeksi sitä määräsivät psykiatrit ja psykoterapeutit. Saksan armeija koekäytti pervitiiniä sodankäynnin apuna Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Pian sitä jaettiin yleisesti sotatoimissa ja stressitilanteissa oleville sotilaille ja upseereille kuten valiojoukoille ja lentäjille. Wehrmachtille ja Luftwaffelle toimitettiin vuoden 1940 huhtikuusta heinäkuuhun yli 35 miljoonaa tablettia pervitiiniä ja siitä lääkeyritys Knollin valmistamaa versiota Isophania. Adolf Hitler käytti pervitiiniä piristeenä varsinkin sodan aikana ja vuodesta 1942 yleensä päivittäin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini#Historia
Älkää siis enää miettikö, miksi Suomessa syödään vielä nykyään niin paljon mielialalääkkeitä, kun pervitiinin jäljiltä tämäkin maa on pystyssä. Suomi ja suomalaiset kantavatkin vielä edelleen jatkosodan rasitteita tästä vaietusta syystä, kun oli pakko ponnistaa fyysiset suoritukset yli inhimillisten rajojen, että pystyi voittamaan tai edes pärjäämään viholliselle maata puolustaessaan.
Yksistään kunnioittamani jalkaväen kenraali Adolf Enhroothin tiedetään käyttäneen pervitiiniä jotta hänkin jaksoi valvoa ja toimia riittävästi uuvuttavissa jatkosodan taisteluissa, ennenkuin lopullinen rauha saatiin aikaiseksi. Adolf olikin huumekoukussa sodan jälkeen, kuten niin moni muukin suomalainen sotilas, ja lääkärit tietysti hoitivat salaa tätä heidän huumeriippuvuuttaan, pitkälle sodan jälkeen.
Ja sodan jälkeen suomalaisten urheiljoiden huippusuoritukset, varsinkin hiihtoladuilla perustuivat tähän pervitiinin käyttöön.
http://yle.fi/urheilu/elava_arkisto_pervitiini_vauhditti_sodanjalkeisen_suomen_mm-hiihtajia/6532369
"Pervitiini oli Saksassa kehitetty metamfetamiinipiriste, joka jatkosodassa tunnettiin myös ”höökipulverina”. Suorapuheinen MM-mitalisti Aku Kiuru kutsuu sitä vuonna 1998 tehdyssä haastattelussa "helvetin hyväksi keksinnöksi".
Ei siis mikään ihme, että hävetään puhua koko asiasta. Täältä jäljet nousevat tänne näille mielenterveys palstoille saakka. Ja ne ovat syvät. Ja vaietut.
Allekirjoittanut joutui itsekin käyttämään yhdessä elämän vaiheessa mielialalääkkeitä, ja toleranssi tietenkin nosti käytön todella suureksi. Oli todella vaikea päästä eroon tästä riippuvuudesta. Joutui vain vuosikausia ihmettelemään, miksi kukaan ei kritisoi ja puhu näistä asioista mitään julkisesti. Mutta ylläolevan "historiikin" jälkeen ymmärtää, miksi asia edelleen vaietaan. Kun jopa kenraalitasolla Suomen armeijan miehet näitä samoja tai samantapaisia lääkkeitä ovat syöneet.
Nämä asiat kyllä tietävät vanhemmat terapeutit ja psykiatrit. Mutta edelleen näistä asioista vaietaan. Olisiko aika alkaa puhumaan jo asiasta? Niin pystyisi Suomikin jättämään taakseen mielialalääkkeiden turhan ja liiallisen käytön. Nyt ylikäyttöä riittää vielä paljon.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/vaiettu-salaisuus-suomalaiset-sotilaat-koukuttuivat-huumeisiin/128328
http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/pervitiinin tarina.htm
"Metamfetamiini syntetisoitiin ensimmäisen kerran Japanissa vuonna 1893. Toisen maailmansodan aikana sekä liittoutuneet että akselivallat jakoivat metamfetamiinia sotilailleen. Saksassa valmistetun metamfetamiinin tunnetuin tuotemerkki oli Pervitin, jonka vuoksi ainetta kutsuttiin Suomessa nimellä pervitiini. Rintamasotilaat kutsuivat ainetta ”höökipilleriksi”.
Myöhemmin aineen syntetisoi Temmlerin lääketehtaalle työskennellyt kemisti Berliinissä 1934 ja pervitiini-nimitys vakiintui tuolloin käyttöön tuotemerkistä. Lääke kaupallistettiin pian ja sitä markkinoitiin samoin kuin Yhdysvalloissa valmistettua bentsedriiniä. Pervitin-piristettä käyttivät muun muassa kuorma-autonkuljettajat, kotirouvat, urheilijat ja opiskelijat. Lääkkeeksi sitä määräsivät psykiatrit ja psykoterapeutit. Saksan armeija koekäytti pervitiiniä sodankäynnin apuna Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Pian sitä jaettiin yleisesti sotatoimissa ja stressitilanteissa oleville sotilaille ja upseereille kuten valiojoukoille ja lentäjille. Wehrmachtille ja Luftwaffelle toimitettiin vuoden 1940 huhtikuusta heinäkuuhun yli 35 miljoonaa tablettia pervitiiniä ja siitä lääkeyritys Knollin valmistamaa versiota Isophania. Adolf Hitler käytti pervitiiniä piristeenä varsinkin sodan aikana ja vuodesta 1942 yleensä päivittäin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini#Historia
Älkää siis enää miettikö, miksi Suomessa syödään vielä nykyään niin paljon mielialalääkkeitä, kun pervitiinin jäljiltä tämäkin maa on pystyssä. Suomi ja suomalaiset kantavatkin vielä edelleen jatkosodan rasitteita tästä vaietusta syystä, kun oli pakko ponnistaa fyysiset suoritukset yli inhimillisten rajojen, että pystyi voittamaan tai edes pärjäämään viholliselle maata puolustaessaan.
Yksistään kunnioittamani jalkaväen kenraali Adolf Enhroothin tiedetään käyttäneen pervitiiniä jotta hänkin jaksoi valvoa ja toimia riittävästi uuvuttavissa jatkosodan taisteluissa, ennenkuin lopullinen rauha saatiin aikaiseksi. Adolf olikin huumekoukussa sodan jälkeen, kuten niin moni muukin suomalainen sotilas, ja lääkärit tietysti hoitivat salaa tätä heidän huumeriippuvuuttaan, pitkälle sodan jälkeen.
Ja sodan jälkeen suomalaisten urheiljoiden huippusuoritukset, varsinkin hiihtoladuilla perustuivat tähän pervitiinin käyttöön.
http://yle.fi/urheilu/elava_arkisto_pervitiini_vauhditti_sodanjalkeisen_suomen_mm-hiihtajia/6532369
"Pervitiini oli Saksassa kehitetty metamfetamiinipiriste, joka jatkosodassa tunnettiin myös ”höökipulverina”. Suorapuheinen MM-mitalisti Aku Kiuru kutsuu sitä vuonna 1998 tehdyssä haastattelussa "helvetin hyväksi keksinnöksi".
Ei siis mikään ihme, että hävetään puhua koko asiasta. Täältä jäljet nousevat tänne näille mielenterveys palstoille saakka. Ja ne ovat syvät. Ja vaietut.
Allekirjoittanut joutui itsekin käyttämään yhdessä elämän vaiheessa mielialalääkkeitä, ja toleranssi tietenkin nosti käytön todella suureksi. Oli todella vaikea päästä eroon tästä riippuvuudesta. Joutui vain vuosikausia ihmettelemään, miksi kukaan ei kritisoi ja puhu näistä asioista mitään julkisesti. Mutta ylläolevan "historiikin" jälkeen ymmärtää, miksi asia edelleen vaietaan. Kun jopa kenraalitasolla Suomen armeijan miehet näitä samoja tai samantapaisia lääkkeitä ovat syöneet.
Nämä asiat kyllä tietävät vanhemmat terapeutit ja psykiatrit. Mutta edelleen näistä asioista vaietaan. Olisiko aika alkaa puhumaan jo asiasta? Niin pystyisi Suomikin jättämään taakseen mielialalääkkeiden turhan ja liiallisen käytön. Nyt ylikäyttöä riittää vielä paljon.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/vaiettu-salaisuus-suomalaiset-sotilaat-koukuttuivat-huumeisiin/128328
http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/pervitiinin tarina.htm
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Adolf Hitler käytti pervitiiniä piristeenä varsinkin sodan aikana ja vuodesta 1942 yleensä päivittäin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini#Historia
Eli perustuiko Hitlerin karjuminen, karjuva puhetyyli juuri tähän? Eihän kukaan selväpäinen puhu muuten noin? Taitaa olla "selvä juttu": Aatu veti nassuunsa pervitiinit aina ennen esiintymistään.
Jos karjunnalla ja pervitiinillä on keskinäinen riippuvuus, niin arvelen monien suomalaisten vetävän kyseistä ainetta naamaansa tänä päivänä. Äänen käyttö on nimittäin lisääntynyt valtavasti ja enin osa on ihan turhaa ääntä.
Pervitiiniä käyttävät säännöllisesti kaikki kännykkäänpuhujat. Mutta myös monet muut, jotka matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla, ottavat ainetta aamuisin, säntäävät odottamaan bussia ja lähijunaa ja kun pääsevät sisään, alkavat kiljua.
Metamfetamiinia annetaan nykyään lapsille mielikuvitussairauteen nimeltä ADHD, tai "keskittymis- ja yliaktiivisuushäiriöön", mikä ei siis ole aivojen toimintahäiriö vaan huonoa tai muuten ei toivottua käytöstä.
Huumausaineita eniten käyttävät yhteiskunnassamme aineita reseptillä saaneet henkilöt. Suomen suosituimpia huumausaineita lienevät alkoholi ja SSRI/SNRI:t-aineet. Älyttömintä koko asiassa on, että monet demonisoivat usein toistaiseksi laittomina olevia huumausaineita, joista monet ovat todellisuudessa paljon vähemmän riskialttiita sekä ympäristölle että myös käyttäjälleen kuin esimerkiksi auliisti jaetut ja suorastaan terveydenhuoltojärjestelmän kautta tyrkytetyt puolilailliset huumausaineet aka psyykenlääkkeet, erityisesti SSRI/SNRI/SMS-aineet sekä neuroleptit.
Ihmiset ovat siis läpi historiamme tykänneet käyttää erilaisia päihdyttäviä aineita. Merkittävän suuri huumausainekäyttö nykyisellään johtuu agressiivisesta lääketeollisuuden ja psykiatrian harjoittamasta markkinoinnista sekä siitä virhekäsityksestä mikä yhteiskunnallisesti meillä on, jonka mukaan huumausaineen kutsuminen lääkkeeksi ja myymällä virallisia kanavia pitkin tekee aineesta turvallisemman ja vähemmän tuomittavan.
"Saksan armeijassa aineen todettiin aiheuttavan sotilaille harhoja ja unettomuutta, ja jakelua vähennettiin kun Pervitin määriteltiin Saksassa huumeeksi kesäkuussa 1941. Osa varastoista toimitettiin Suomen puolustusvoimille, jolla oli elokuussa 1941 varastoituna 850 000 Pervitin-tablettia. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 1944 ainetta jaettiin rivimiehillekin. Myös esimerkiksi Adolf Ehrnrooth käytti ainetta piristeenä suurhyökkäyksen aikaan."
Pervitiini oli oman aikansa kokeilu, ja niin on SSRI-lääkkeetkin nykyään. Psykiatrit ja lääkärit kiikuttavat markkinoille aina uusimmat lääkkeet, ja koekaniineina käytetään kansaa. Viaton kansa saa kärsiä seuraukset, ja rahastus ja kokeilut senkuin jatkuvat. Kuinka paljon yksilö rampautuu tällaisten lääkkeiden holtittomasta jaosta? Lääketeollisuus lääkärien kautta vetää tätä rikolliseksi paisunutta bisnespuljua.
Vaikea tällaiseen laillistettuun huumeiden myyntiin on yksittäisen kansalaisen puuttua. Mutta kun kerran jotain huumetta on eksistentiaaliseen angstiin pakko saada, niin onneksi kannabiksen vapauttaminen etenee jo USA:sta lopulta tänne Eurooppaankin. Kannabista käyttäessä ainakin tietää, mitä käyttää. Toisin on näiden kemiallisten sotkujen kanssa.
ADHD ei ole mielikuvitussairaus, se ei ole sairaus, vaan oireyhtymä. Itselläni todettiin se valitettavan myöhään, useita vuosia yli 50-vuotiaana.
Olen koko ikäni hillinnyt itseni, kun on vaikea olla paikallaan, mikä on aiheuttanut erittäin pahaa ahdistuneisuutta. Kirjoihin koulussa ja opiskeluaikana en ole pystynyt keskittymään.
Lääkkeitä kokeiltiin, lopetin ne koska niillä ei ollut vaikutusta. Ei myöskään sellaista vaikutusta, kun oireyhtymätön niitä syö, muuttuu yliaktiiviseksi. Aion edelleen hillitä itseni, vaikka paikallaan oleminen on vaikeaa. Ja abstrakti teksti menee yli hilseen.
Työssä pärjään hyvin lukuun ottamatta noita mainittuja vaikeuksia.
Kyllä keskittymishäiriöt ovat ihan todellisia, eivät ne ole mitään huonoa käytöstä. Mutta olen sitä mieltä, että vähempi niitä pitäisi hoitaa lääkkeillä kuin muilla keinoilla. Lapsilla ja nuorilla ei ole tänä päivänä tarpeeksi itsekuria ja itsehillintää.
Sanasi ei ole tieteellinen fakta, vaan mielipide. Löysitpähän "selityksen" ongelmillesi, ja "tajusit" ettet oo vaan tyhmä.
Oireyhtymä-sanan oire tarkoittaa fyysisestä syystä johtuvaa häiriötä. Se oire siis kumpuaa jostain lähteestä. Keskittymishäiriöt eivät kumpua lähteestä, vaan ovat vaan osa henkilön normaalia persoonallisuutta. Eivät kaikki voi olla neroja.
"Oireyhtymä
(lääketiede) ryhmä SAIRAUDEN oireita, joille on ominaista, että ne esiintyvät yhdessä, syndrooma."
Noin sanoo http://www.suomisanakirja.fi/oireyhtymä
ADHD on 100%:sti keksitty sairaus eli mielikuvituksen tuotetta. Syyt siihen miksi ihmiset, usein lapset, mutta nykyään tehokkaan markkinoinnin myötä yhä useammin myös aikuiset, eivät keskity tai tuntevat olonsa rauhattomaksi koululuokassa, työpaikalla tai kotonaan ovat aivan muut.
Sairaus v. oireyhtymä nimitysero on vain kielellistä kikkailua. Oireyhtymä viittaa suoraan sairauteen, joten ne ovat käytönnössä sama asia. Oireyhtymiksi kutsutaan tiloja, joiden on tieteellisesti päätelty selvästi johtuvan jostain fyysisestä syystä, mutta varsinaista syytä ei ole vielä löydetty. Oireyhtymästä tulee sairaus, kun syy löydetään. ADHD ei ole oireyhtymä eikä sairaus vaan "häiriö" (disorder), josta ADHD-lyhenteen viimeinen kirjain juontuu. ADHD esiteltiin ensiksi nimellä ADHS, jossa viimeisen kirjain viittasi oireyhtymään (syndrome). Tämä kuitenkin käskettiin muuttamaan lääketieteen puolelta, sillä konseptin promoajille ei ollut mitään todisteita siitä, että kyseessä olisi jokin fyysisperäinen ilmiö, eikä ole vieläkään.
Ensin istutetaan lapsi pulpettiin liikkumattomaksi, ja sitten kun lapsi luonnostaan haluaa tottakai liikkua siinä, päästä pois, vapaaksi, pulpetin vankilasta, niin keksitään että hei, sitähän vaivaa ADHD.
ADHD on aikuisten keksimä "tauti", jota ei oikeasti olekaan olemassa.
Herrrajjuuuuumala, täytyykö sulle vääntää rauta-aidasta! Minähän olen helvetin tyhmä. En ole koskaan pyrkinyt sitä salaamaan - ja kai se olisikin aika vaikeata.
kotimaisessa kirjallisuudessa on näitä
saisi hienon elokuvan
ne oli ihan pihalla näistä ja katos johonkin kun olivat niin sekaisin
Hölpöti pölpöti!
Jopa pistitte joutavan paljon tarinaa täynnä upeaöta kuulostavaa kvasiterminologiaa kommenttini johdosta. Hipermercadon ylihiposcampuksen otreotaattinen dirorseoriaarisyndrooma. Missä ihmeessä te olette oppineet noin hienoja sanoja! Amiksen apukoulussa?
Ne on vissiin mielikuvitussairauksia ahdistus ja paniikkihäiriökin, joita minulla hoidettiin tuloksettomasti kymmeniä vuosia.
Joo, itse asiassa koko elämä on mielikuvitusta. Ainakaan sitä ei kannata ottaa kovin tosissaan.
Eikä näitä höpön-höpön -keskusteluita.
"Ne on vissiin mielikuvitussairauksia ahdistus ja paniikkihäiriökin, joita minulla hoidettiin tuloksettomasti kymmeniä vuosia."
Ahdistus on tunne, ei sairaus, ja panikointi ihan normaali ihmisreaktio ahdistavassa tilanteessa, eli kumpikaan ei ole sairaus. Vaikka jokin ilmiö on todellinen, se ei tarkoita, että kyseessä on sairaus. Esimerkiksi ihmiset innostuvat erilaisista asioista, mutta innostuminen ei ole sairaus vaan kuuluu niin ikään elämään, kun jotain innostavaa sattuu elämässä eteen.
Vittuako sillä on väliä, sanotaanko jotakin sairaudeksi vai ei. Jos oireet aiheuttavat haittaa kymmeniksi vuosiksi, niin kyllä jokainen täysjärkinen ihminen niitä yrittää hoitaa tai hoidattaa. Kutsuttakoot oireita sitten vaikka lepakonperskarvoiksi, jos se on jollekulle tärkeää, mitä mikäkin printattuna on. Itse en piittaa semantiikasta vai mikä se hieno termi on, hiusten halkomista se on suomeksi.
Tuolla logiikalla ei kai pitäisi hoitaa kuin syöpää, juopaa ja pehmeää sankkeria. Muiden pitäisi antaa kitua ja kuolla.