Finlandia-voittaja Laura Lindstedt pelkää, että Suomessa tehdään poliittinen murha
Kirjailija Laura Lindstedtin mielestä Suomessa taistellaan nyt elämisen ehdoista.
Ilmapiiri on niin kova, että poliittinen murhakin on ”varteenotettava uhka”.
Kuukausiliite 2.1.2016 6:01 Päivitetty: 2.1.2016 12:35
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451360787732
Jouni K. Kemppainen Helsingin Sanomat
Kohta Laura Lindstedt nousee barrikadille puolustamaan itsensä työllistäjien oikeuksia, joten on selvää, että Musiikkitalon kahvilan ikkunapöydässä ollaan yhteiskunnallisesti virittyneessä mielentilassa.
Tai no, barrikadi on tietysti kuvaannollinen ilmaus. Oikeasti hän pitää puheensa vihreällä kankaalla katetulla pikkuruisella lavalla, jota roudarit parhaillaan ruuvailevat kasaan hämärtyvälle Kansalaistorille. Mutta säätila, se on oikeassa moodissa: synkkää, synkkää, synkkää, sillä niin on tämä aikakin.
Onneksi Lindstedt kertoo näkemyksiään maailmanmenosta lämpimässä, kahvin ääressä. Puhe on silti kylmäävää.
Hyvinvointivaltiota jyrätään. Luokkayhteiskunta tekee paluuta. Kärjistynyt muukalaisvihamielinen puhe lisääntyy. Mielenosoituksissa tehdään Hitler-tervehdyksiä. Intellektualismin taso on menetetty.
”Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ihmiset eivät ehkä tajua, miten paljon meiltä ollaan viemässä. Minulla on sellainen olo, että tällä hetkellä taistellaan elämisen ehdoista. Siitä, millä tavalla ja millaiseksi tätä yhteiskuntaa halutaan rakentaa ja keillä täällä on oikeus elää”, Lindstedt sanoo.
”Minua pelottaa, milloin saadaan Suomessa nykyajan ensimmäinen poliittinen murha. Se on varteenotettava uhka. Semmoisissa tunnelmissa elän”, Lindstedt lisää. Hän haukkaa pikaisesti sämpyläänsä ja potee huonoa omaatuntoa. Sämpylän välistä nimittäin pilkistää siivu juustoa, joka on valmistettu maidosta, joka taas on tikistetty ties millaisissa olosuhteissa eläneistä tuotantoeläimistä.
Vuosikaudet Lindstedt noudatti vegaanista ruokavaliota, johon ei kuulunut mikään muu eläinperäinen kuin hunaja. Nyt hän tunnustaa syövänsä sen hemmetin juuston lisäksi myös riistaa ja eettisesti tuotettua kalaa.
”Pitäisi olla rehellinen ja toimia käytännön elämässä niin kuin ajattelee. Henkilökohtainen on poliittista, ja totta kai vegaanius olisi oikein, mutta mulla lähti tuon kirjan julkaisemisen jälkeen homma käsistä”, hän selittää.
Se kirja on tietysti tämä Finlandia-voittaja Oneiron, ja se on todellakin pitänyt kirjoittajansa kiireisenä. Finlandia-voittaja on kirjasyksyn kuumin nimi, ja ainahan sellaista retuutetaan sinne ja tänne. Lindstedtille erityiskiireitä on tuonut hänen palkintojuhlassa pitämänsä kiitospuhe, jossa hän haukkui porvarihallituksen maanrakoon.
”Minulle on sanottu sen puheen jälkeen, että se oli rohkea teko. Itse en ajatellut sitä rohkeuden kysymyksenä ollenkaan. Ajattelin vain, että kadun myöhemmin, jos en käytä tätä tilaisuutta hyväkseni tässä ajassa, jossa on pakko avata suu.”
Mutta nyt mielenosoituksen alkuun on enää vartti, ja Lindstedt ilmoittaa, että on aika käydä vessassa ja keskittyä esitykseen. Puhe on taskussa valmiiksi kirjoitettuna, niin kuin aina. Ikinä hän ei mene julkiseen tilaisuuteen ilman huolellista valmistautumista.
”Mitä tahansa voi tapahtua. Mikä tahansa demoni voi yhtäkkiä tyhjentää pääni.”
Kohta hän marssii ylväin askelin parin sadan mielenosoittajan eteen huteronoloiselle lavalle, jonka vieressä Eternal Erection -yhtyeen romuluinen bussi pöristelee virtaa äänentoistolaitteisiin.
Hän saa käteensä mikrofonin ja lukee puheensa aloituslauseen: ”Tervehdys toverit.”
Lämmin nostalginen tuulahdus pyyhkäisee viimaisen aukion yli.
Ei, toverit-sanaa ei pidä ymmärtää väärin. Laura Lindstedt ei ole ajassamme kummitteleva kommunismin aave, eikä voisikaan olla. Hän syntyi vuonna 1976, ja ennen kuin hän alkoi ymmärtää mitään politiikasta, kommunismi kouristeli henkitoreissaan.
Hänen opettajavanhempansakin olivat hyvin epäpoliittisia.
Lindstedt syntyi Kajaanissa, mutta perhe muutti isän opintojen takia Kuopioon kymmeneksi vuodeksi. Sitten työt toivat takaisin Kajaaniin. Lapsuus oli huoleton.
”Olen saanut unelmoida lapsena tosi paljon. Minulla on paljon muistikuvia hetkistä, joissa on niin voimakkaasti kiinni jossain määrittelemättömässä hyvässä. Esimerkiksi kun kesällä työnsi varpaan sammaleen sisälle. Se lämmön ja hyvänolon läsnäolo tuntui niin voimakkaalta. Sai vain olla eikä tarvinnut kantaa huolta mistään”, Lindstedt muistelee.
Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja luki paljon, mutta ennen kaikkea hän kirjoitti. Kirjoja hän teki jo ennen kuin oikeastaan oppi kirjoittamaan. Kirjaimet ja sanat tuntuivat maagisen kiehtovilta.
Onnellista lapsuutta seurasi hankala nuoruus. Kuudennella luokalla oli jakso, jolloin hän oli yksinäinen ja koulukiusattu. Tilanne pääsi niin pahaksi, että Lindstedt kieltäytyi menemästä kouluun.
14-vuotiaana hän sai käsiinsä kirjan nimeltä Nancy. Se kertoo punk-ikoni Sid Viciouksen tyttöystävän Nancy Spungenin huumehuuruisesta elämästä, joka päättyi vuonna 1978
jtk->
Kirjailija Laura Lindstedtin mielestä Suomessa taistellaan nyt elämisen ehdoista.
Ilmapiiri on niin kova, että poliittinen murhakin on ”varteenotettava uhka”.
Kuukausiliite 2.1.2016 6:01 Päivitetty: 2.1.2016 12:35
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451360787732
Jouni K. Kemppainen Helsingin Sanomat
Kohta Laura Lindstedt nousee barrikadille puolustamaan itsensä työllistäjien oikeuksia, joten on selvää, että Musiikkitalon kahvilan ikkunapöydässä ollaan yhteiskunnallisesti virittyneessä mielentilassa.
Tai no, barrikadi on tietysti kuvaannollinen ilmaus. Oikeasti hän pitää puheensa vihreällä kankaalla katetulla pikkuruisella lavalla, jota roudarit parhaillaan ruuvailevat kasaan hämärtyvälle Kansalaistorille. Mutta säätila, se on oikeassa moodissa: synkkää, synkkää, synkkää, sillä niin on tämä aikakin.
Onneksi Lindstedt kertoo näkemyksiään maailmanmenosta lämpimässä, kahvin ääressä. Puhe on silti kylmäävää.
Hyvinvointivaltiota jyrätään. Luokkayhteiskunta tekee paluuta. Kärjistynyt muukalaisvihamielinen puhe lisääntyy. Mielenosoituksissa tehdään Hitler-tervehdyksiä. Intellektualismin taso on menetetty.
”Kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ihmiset eivät ehkä tajua, miten paljon meiltä ollaan viemässä. Minulla on sellainen olo, että tällä hetkellä taistellaan elämisen ehdoista. Siitä, millä tavalla ja millaiseksi tätä yhteiskuntaa halutaan rakentaa ja keillä täällä on oikeus elää”, Lindstedt sanoo.
”Minua pelottaa, milloin saadaan Suomessa nykyajan ensimmäinen poliittinen murha. Se on varteenotettava uhka. Semmoisissa tunnelmissa elän”, Lindstedt lisää. Hän haukkaa pikaisesti sämpyläänsä ja potee huonoa omaatuntoa. Sämpylän välistä nimittäin pilkistää siivu juustoa, joka on valmistettu maidosta, joka taas on tikistetty ties millaisissa olosuhteissa eläneistä tuotantoeläimistä.
Vuosikaudet Lindstedt noudatti vegaanista ruokavaliota, johon ei kuulunut mikään muu eläinperäinen kuin hunaja. Nyt hän tunnustaa syövänsä sen hemmetin juuston lisäksi myös riistaa ja eettisesti tuotettua kalaa.
”Pitäisi olla rehellinen ja toimia käytännön elämässä niin kuin ajattelee. Henkilökohtainen on poliittista, ja totta kai vegaanius olisi oikein, mutta mulla lähti tuon kirjan julkaisemisen jälkeen homma käsistä”, hän selittää.
Se kirja on tietysti tämä Finlandia-voittaja Oneiron, ja se on todellakin pitänyt kirjoittajansa kiireisenä. Finlandia-voittaja on kirjasyksyn kuumin nimi, ja ainahan sellaista retuutetaan sinne ja tänne. Lindstedtille erityiskiireitä on tuonut hänen palkintojuhlassa pitämänsä kiitospuhe, jossa hän haukkui porvarihallituksen maanrakoon.
”Minulle on sanottu sen puheen jälkeen, että se oli rohkea teko. Itse en ajatellut sitä rohkeuden kysymyksenä ollenkaan. Ajattelin vain, että kadun myöhemmin, jos en käytä tätä tilaisuutta hyväkseni tässä ajassa, jossa on pakko avata suu.”
Mutta nyt mielenosoituksen alkuun on enää vartti, ja Lindstedt ilmoittaa, että on aika käydä vessassa ja keskittyä esitykseen. Puhe on taskussa valmiiksi kirjoitettuna, niin kuin aina. Ikinä hän ei mene julkiseen tilaisuuteen ilman huolellista valmistautumista.
”Mitä tahansa voi tapahtua. Mikä tahansa demoni voi yhtäkkiä tyhjentää pääni.”
Kohta hän marssii ylväin askelin parin sadan mielenosoittajan eteen huteronoloiselle lavalle, jonka vieressä Eternal Erection -yhtyeen romuluinen bussi pöristelee virtaa äänentoistolaitteisiin.
Hän saa käteensä mikrofonin ja lukee puheensa aloituslauseen: ”Tervehdys toverit.”
Lämmin nostalginen tuulahdus pyyhkäisee viimaisen aukion yli.
Ei, toverit-sanaa ei pidä ymmärtää väärin. Laura Lindstedt ei ole ajassamme kummitteleva kommunismin aave, eikä voisikaan olla. Hän syntyi vuonna 1976, ja ennen kuin hän alkoi ymmärtää mitään politiikasta, kommunismi kouristeli henkitoreissaan.
Hänen opettajavanhempansakin olivat hyvin epäpoliittisia.
Lindstedt syntyi Kajaanissa, mutta perhe muutti isän opintojen takia Kuopioon kymmeneksi vuodeksi. Sitten työt toivat takaisin Kajaaniin. Lapsuus oli huoleton.
”Olen saanut unelmoida lapsena tosi paljon. Minulla on paljon muistikuvia hetkistä, joissa on niin voimakkaasti kiinni jossain määrittelemättömässä hyvässä. Esimerkiksi kun kesällä työnsi varpaan sammaleen sisälle. Se lämmön ja hyvänolon läsnäolo tuntui niin voimakkaalta. Sai vain olla eikä tarvinnut kantaa huolta mistään”, Lindstedt muistelee.
Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja luki paljon, mutta ennen kaikkea hän kirjoitti. Kirjoja hän teki jo ennen kuin oikeastaan oppi kirjoittamaan. Kirjaimet ja sanat tuntuivat maagisen kiehtovilta.
Onnellista lapsuutta seurasi hankala nuoruus. Kuudennella luokalla oli jakso, jolloin hän oli yksinäinen ja koulukiusattu. Tilanne pääsi niin pahaksi, että Lindstedt kieltäytyi menemästä kouluun.
14-vuotiaana hän sai käsiinsä kirjan nimeltä Nancy. Se kertoo punk-ikoni Sid Viciouksen tyttöystävän Nancy Spungenin huumehuuruisesta elämästä, joka päättyi vuonna 1978
jtk->
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Postasin tänään poliittisen murhan mahdollisuuden tänä aikana, kun köyhiä ahdinkoon ajettuja rangaistaan ja pilkataan valtiovallan taholta pöyristyttävin sanankääntein ja kepityksin. Samalla toisaalta tulleille ei mikään ole kyllin hyvää ja rikkaille esitetään bonuksia, osinkoja ja veronkevennyksiä. Veroparatiiseja. Vakuutuskuoria. Suuri omaisuus turvaan, koska köyhä väki tulee kurjistaa hengiltä.
On kuin 100 v takainen henki olisi puhaltamassa - nytvtyöliset vastaan syrjään ajetut, joita voi vapaasti nimitellä ja halveksua tyhmien ministereidemme suulla.
Postaus katosi muuten. Eli ilmeisen vaarallista edes tuoda esiin ne kansan tunnot, jotka voivat päättyä traagisesti yhden jos toisenkin osalta - sikäli kun kansaa ja sen ahdinkoa ilman omaa syytään ei nytvkuunnella ja oteta vakavasti.
Hyvin mahdollista
Sekin todennäköisesti pistettäisi Trumpin piikkiin.
todistettu, että vegaaninen ruokavalio aiheuttaa vakavia aivovaurioita, ellei vitamiini- ja hivenainetasoja seurata ja lääkäri tarvittaessa lopeta vaarallista ravintokoetta.
Nämä aivovauriot johtavat hyvin tehokkaasti synkkiin fiiliksiin, paranoiaan ja vakavaan mielitautiin.
Onhan noita iskuja ollut jokunen mutta tähän mennessä ovat tyytyneet lähinää limpparin heittelyyn ja kiviin kun iskuja on tehty poliitikoita kohtaan. Kummasti iskutkin on kohdistettu oikealle puolelle toisen puolen fanien toiminta mallit on lähtenyt jo pahasti lapasesta.
Kun lähtee apasesta, kenelläkään ei ole kivaa..
Mulla oli aikoinaan lista henkilöistä, jotka katsoin Suomen kannalta haitallisiksi ja jotka olisi pitänyt poistaa vallasta. Pitäis tehdä uus. Sille pääsis ainakin Lindströmmi, Mykkänen ja Vartiainen.
Sellainen lista johtaa pitäjänsä vankilaan.