Kyllä taas uutisväki ja tiedottajat ylittivät itsensä tässäkin kaukoidän murhenäytelmässä. Ensin oli kaikki alueella olevat suomalaiset turistit muka tavoitettu. Sitten kun murhenäytelmän laajuus alkoi selvitä niin nostettiin esiin mahdollisuus, että kaikki ei ehkä olekaan OK ja että alueella saattaa olla muitakin kuin pakettimatkalaisia. Sitten korostettiin moneen otteeseen että kaikkia alueella olevia ihmisiä ei vain olla vielä tavoitettu. Sitten mainittiin, että jotkut saattavat olla loukkaantuneita. Sitten puhuttiin jopa mahdollisista kuolleista. Sitten kymmenistä. Sitten ehkä jopa sadasta. Sitten... Omaisena minä ainakin haluaisin mieluummin varautua pahimpaan heti aluksi ja saada sitten iloisia uutisia kuin päinvastoin.
Kun jokin suuronnettomuus tapahtuu, vaikkapa vain Suomessa saati sitten ns. kolmannessa maailmassa, niin näkeehän sen sokea otsallaankin että alkuun ilmoitetut luvut kuolleista ja loukkaantuneista ovat täysin ylioptimistisia, niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja että niiden tarkoituksena on vain pelata aikaa.
Miettikää sitä että huolestuneille omaisille kerrotaan ensin uutisissa että kaikki alueella olevat turistit on tavoitettu ja sitten muutaman päivän päästä kateissa olevia onkin lähes kolme sataa ja heistä suurinta osaa ei koskaan tulla edes löytämään, elävänä tai kuolleena. Tai että samassa tiedotustilaisuudessa toinen puhuja nostattaa toiveita ja toinen, se realisti, sanoo että tohennäköisesti suurin osa on kuollut.
Jos täysi jumbojetti putoaa maahan, hajoaa pirstaleiksi ja syttyy tuleen niin ensin aina ilmoitetaan jotain tyyliin ainakin kolmen kuolleen jos kerran kolme ruumista on löytynyt ja 300 on kateissa. Vaikuttaako realistiselta arviolta uhrien lopullisen lukumäärän suhteen? Kuka muistaa syyskuun yhdennentoista vuonna 2001? Kun kaksoistornit sortuivat niin taas puhuttiin, että jopa satoja ihmisiä on saattanut kuolla. Ja tässä viimeisimmässä, silloin kun puhuttiin 5000 tsunamin uhrista, arvelin todellisen lukumäärän olevan ainakin 100000. Näköjään minäkään en ollut tarpeeksi realisti. Mutta miksi ihmeessä tämän täytyy aina mennä saman kaavan mukaan? Eivätkö toimittajat ja tiedottajat koskaan opi historiasta?
Kun jokin suuronnettomuus tapahtuu, vaikkapa vain Suomessa saati sitten ns. kolmannessa maailmassa, niin näkeehän sen sokea otsallaankin että alkuun ilmoitetut luvut kuolleista ja loukkaantuneista ovat täysin ylioptimistisia, niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja että niiden tarkoituksena on vain pelata aikaa.
Miettikää sitä että huolestuneille omaisille kerrotaan ensin uutisissa että kaikki alueella olevat turistit on tavoitettu ja sitten muutaman päivän päästä kateissa olevia onkin lähes kolme sataa ja heistä suurinta osaa ei koskaan tulla edes löytämään, elävänä tai kuolleena. Tai että samassa tiedotustilaisuudessa toinen puhuja nostattaa toiveita ja toinen, se realisti, sanoo että tohennäköisesti suurin osa on kuollut.
Jos täysi jumbojetti putoaa maahan, hajoaa pirstaleiksi ja syttyy tuleen niin ensin aina ilmoitetaan jotain tyyliin ainakin kolmen kuolleen jos kerran kolme ruumista on löytynyt ja 300 on kateissa. Vaikuttaako realistiselta arviolta uhrien lopullisen lukumäärän suhteen? Kuka muistaa syyskuun yhdennentoista vuonna 2001? Kun kaksoistornit sortuivat niin taas puhuttiin, että jopa satoja ihmisiä on saattanut kuolla. Ja tässä viimeisimmässä, silloin kun puhuttiin 5000 tsunamin uhrista, arvelin todellisen lukumäärän olevan ainakin 100000. Näköjään minäkään en ollut tarpeeksi realisti. Mutta miksi ihmeessä tämän täytyy aina mennä saman kaavan mukaan? Eivätkö toimittajat ja tiedottajat koskaan opi historiasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tääkin tapaus on kuin joku hemmetin vaaligallup. "Kun ruumiista on laskettu 38,1 % niin näyttää siltä että ruotsalaiset johtavat Thaimaassa kun taas..."
Siinäpä ne tärkeimmät
Kerrotaan mitä tiedetään ei muuta! Eniten tässä tv:n uutisoinnissa aasian katasrooffiin liittyen risoo nuo äklöt haastattelut aamutv:ssä yms. Miltä nyt tuntuu, näitkä raatoja, oliko kamalaa...hohhoijaa.. Joku juontajista vielä hymyssäsuin kyselee kun sillä ottaisi eteen koko ajan.
Jos kerran on päivänselvää, että siinä vaiheessa tiedossa olevalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.