näkeekö jumala lapsen hädän

vai kuolenko minä näin? yksin pimeydessä,kerran yks ilta kaadun vain...sen minä varmasti ansaitsen mutta en tarkottanu tätä kaikkea kapinoinillani..en tienny mitä olin tekemässä,kai ajattelin että jumala sallii mulle kapinointia

no vittu ainaki hyvi taistelin, aina siihe asti ku alon kapinoimaa, että tämän jakso, heti ku tää napsahti päälle pistin päämääräksi et teen ne pienet maalliset asiat mitä jumala mulle usko nii hyvi ku voin ja odota jumalaa..konttaamis modella...

ja odota jumalaa vieläki, koska jos sitä ei enää takasi saa ni alkaa olee mun asiat aika heikolla hapella

palaa takaisin niinkuin tuhlaajapoika, niin Taivaan Isä tulee vastaan ja saat taas pelastusvarmuuden ja iankaikkisen ilon.

Ei näe.

Todisteet: Yli miljoona lasta kuolee nälkään vuosittain.

Kyllä sinä olet vielä Jumalan silmän alla kun siihen maan päällä kaipaat. Täysin hengellisesti kuollut ei sitä tee ja ei edes kaipaa, mutta raskaasti saa pilkkaamisistaan maksaa.
Eräs tuttavani oli nuorena uskossa ja sitten oli tietoisesti kääntänyt selkänäsä Jumalalle, kun suunnitelmat eivät menneet niin kuin itse olisi halunnut. No ei tuonut onnea omankaan tahdon valinta ja pitkä ja syvä oli tunneli, kun alkoi jälleen hapuilla Herran luo. Tänään on kyllä onnellisesti uskossa.

Olin aamulla rukouksessa, rakkaan Isän puoleen, kun sain näyn pienestä taapero ikäisestä lapsesta, joka oli Isän sylissä. Isän kasvoja ei näytetty, mutta näin kuinka vahva ja turvallinen tuo syli oli... Tuo rakas asjatus, Taivaan Isästä, on ollut ajatuksissani jo muutaman päivän. Ennen joulua ääni sanoi: "Odotan valittujeni valmistumista..." Hänen valittunsa, me, Jumalan lapset, Hän odottaa meidän valmistumistamme. Meidän tulee herätä, nousta ylös, siellä missä olemme, luottaa askeleihimme, joita Isä johdattaa, suojaten. Meidän tulee ottaa identiteettimme ja nousta, Jumalan lapsina, me olemme samaa perhettä, vaikka olemmekin eri seurakunnissa, kuka missäkin, mutta kaikki me tunnustamme samaa Jeesusta Kristusta, mikä on se tärkein. Hän tietää meidän jokaisen erheet, Hän tietää ne jo ennen ennekuin olemme ne tehneet. Hän katselee, kuinka toimimme erinlaisten kompastus kivien edessä ja jos toimimme väärin, on Hän sen antava anteeksi, jos vain itse niin haluamme. Kaiken Hän tekee oppiakseksemme ja kasvaaksemme, vaikeuksien kautta meistä tulee vahvoja ja mielemme pysyy nöyrinä... lopuksi minulle näytettiin vielä erilaisia sormuksia, sormuksia valituillensa. Nyt on siis aika nousta, sinä Jumalan rakas lapsi, ota identiteettisi Jumalan lapsena, väheksymättä sitä, Hän kyllä ohjaa ja johdattaa, kunhan itse uskallaudumme ottamaan niitä uskon askelia.